Pakkasimme tavarat valmiiksi jo illalla, aamulla oli aikaa käydä aamiaisella, ennen kuin kävelimme bussiasemalle odottamaan 8.25 lähtevää Lissabonin bussia. Seuraava bussi olisi pysähtynyt matkan varrella Bejaan. Ajoimme ohi aamu-usvaisten peltojen, joilla lehmät, lampaat ja hevoset laidunsivat. Kävimme Aljustrelissa, jossa tuli ihan dejavú; ollaan taidettu kurvailla näillä kapeilla kujilla ennenkin. Toisaalta, Alentejon kaupungit ovat niin toistensa kopioita, etten voi olla asiasta varma. Rede Expressos -busseissa on käytössä wifi, siksi minäkin päivitän blogiani matkalla Lissaboniin.
Saavuimme Setubalin kautta Lissaboniin, Sete Riosin asemalle. Se on vuosien varrella tullut niin tutuksi, että jopa minä osaan toimia oikein; metrolla Terrero do Paçon asemalle, joka on lähinnä majapaikkaamme. Sää oli ensimmäisen kerran pilvinen. Emme vielä saaneet huonettamme Beira Mar Hostelista, jätimme tavarat säilytykseen, kävimme oluilla Noca's Cafén terassilla ja kävelimme Ginja d'Alfamaan. Maria toivotti minut poskipusuin tervetulleeksi ja hänen miehensä yritti muistaa, koska viimeksi tapasimme. Söimme turskapallerot ja tomaatti-sipulisalaatin ja laskua maksaessamme isäntä (kuultuaan, että olemme vain tämän yhden illan Lissabonissa) varmisti, että tulemme vielä illalla käymään.
Kävelimme Rossion aukiolle ginja-lasillisille ja minun toimiessa matkanjohtajana vein Hannun tietenkin Baixa-Chiadon metroaseman (x2) liukuportaisiin, minun vuoristoradalleni. Kävimme bicalla Praça Luis de Camõesilla ja palasimme Beira Mariin. Odotukset olivat suuret, sillä viimeksi meillä oli parvekkeellinen kaksio omalla kylppärillä. Olimme nytkin varanneet kahden hengen privaattihuoneen ja onhan siinä suihku ja parveke (jolla jopa kaksi tuolia), mutta wc on käytävällä. Suihkun ja portviinilasillisten jälkeen oli siestan aika.
Oli mukava palata taas Lissaboniin, harmi vain, että on niin vähän aikaa kaupungilla pyörimiseen. Joka puolella näkyy nostokurkeja ja rakennustelineitä, vanhoja rakennuksia korjataan vimmalla ja taidetaan johonkin uusiakin rakentaa. Vuokrattavia asuntoja näkyy paljon, kuten on näkynyt koko matkani ajan.
Reissun viimeinen illallispaikka valikoitui sään mukaan, eli emme viitsineet sateessa pitkälle kävellä. Jäimme syömään Fado museota vastapäiseen Restaurante Cana Verdeen. Syötyämme yksinäinen saksalaismies sai meistä juttuseuraa. Iltakahvit joimme Ginja d'Alfamassa. Maria ja Romario tarjosivat portviinilasilliset ja toivottivat hyvää kotimatkaa. Ehkä tapaamme taas ensi vuonna?
Osasimme varautua Lissabonin lentoaseman ruuhkiin ja pitkiin jonottamisiin, siksi laitoimme herätyksen kuudeksi ja menimme ensimmäisellä mahdollisella metrolla lentokentälle. Aikamme jonotettuamme aikaa jäi myös aamiaiseen ja tuliaisostoksiin. Vantaalla odotti onneksi aurinkoinen ja lämmin sää, viikolla satanut lumi oli sulanut pois.
Reittisuunnitelmassani oli seitsemän kohdetta, joista kaksi entuudestaan tuttua. Lissabonissa tuli käytyä kolme kertaa, mutta ne olivat vain pikaisia yhden yön yöpymisiä. Douron maisemat ja Pinhãon pikkukylämäisyys ilahduttivat, onneksi varasin sinne kolme yötä. Jossain vaiheessa matkaa tuntui uuvuttavalta jatkuva siirtyminen ja junassa istuminen, aikataulujen pähkääminen, odottelu ja pakkaaminen. Kaksi yötä paikoillaan on siis minulle minimi. Samaan reissuun ympätty pohjoinen ja etelä olivat ehkä liikaa, seuraavalla kerralla keskityn pienempään alueeseen ja perehdyn siihen kunnolla.
Ja koti-Alkoon vinkit muutamista suosikeiksi tulleista valkoviineistä:
Muralhas de Monção Vinho Verde
Porca de Murça branco
Terras d'Uva branco
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti