Albufeira

Yöntumma brassipoika kattoi meille aamiaisen, jonka veroista en ollut tällä reissulla vielä nähnytkään. Söimme kahdestaan, pakkasimme ja poika kantoi laukkuni alas (osoitteessa mainitaan 3. kerros, mutta minun laskujeni mukaan niitä oli vähintään viisi). Menimme metrolla Sete Riosin asemalle ja meitä hämäsi jälleen kerran, että Sete Rios on juna-aseman nimi, joka metrokartalla on nimeltään Jardim Zoológio. Albufeiran juna oli lähes puoli tuntia myöhässä. Nyt kun oli seuraa, minäkin istuin ensimmäistä kertaa ravintolavaunussa viinilasillisella.

Otimme asemalta taksikyydin Cerro Brancoon. Hannu ja Satu olivat kadunvarressa vastassa meitä. Emme päässeetkään heidän sohvalleen nukkumaan, vaan yllättäen saimme heidän naapuriasuntonsa käyttöömme kolmeksi päiväksi. Yläkerrassa on makuutilat, alakerrassa oleskelutilat, keittiö ja kylppäri. Aurinko paistoi pihalle ja kaivoimme shortsit esille. Satu oli valmistanut lounaan, syötyämme istuimme aurinkoiselle terassille kahvittelemaan. Kävelimme Pingo Doceen ostamaan aamiaistarpeita ja siestan jälkeen kävelimme vanhaan kaupunkiin syömään. Takaisin nousimme liukuportaita ja jäimme meidän terasillemme vielä kuoharille ja mansikoille.

Aamulla lokit kirkuivat; meri on lähellä. Katit mouruivat maaliskuun tuskaansa. Albufeiran päivinä kävelimme rannalla ja vanhassa kaupungissa, kävimme mustalaisten markkinoilla, istuimme naapureiden kanssa kuumilla terasseillamme ja iltaisin kävelimme porukalla syömään. Sesonki oli vasta pärähtänyt käyntiin, ravintoloita ja kauppoja availtiin, sisäänheittäjät olivat kävelykaduilla ja aukioilla valppaina. Albufeira itsessään ei oikein vakuuttanut meitä, mutta meillä oli huippuseuraa ja mukava majoitus. Kaiken lisäksi sää kuumeni päivä päivältä, joten ei ollut mitään syytä valittaa.

Illan viimeisillä lasillisilla mietimme, mikä meitä vetää Portugaliin kerta kerran jälkeen. Kieltähän emme ymmärrä ja tuskin koskaan opimmekaan. Suurimmat plussat saivat ihmiset, ilmasto ja luonto. Unohtamatta musiikkia, nähtävyyksiä ja meille edullista hintatasoa. Ruoka ei ole mitään huippua, mutta viinit ja kahvi ovat. Samoin poikittainen yhteys eri paikkakuntien välillä ei toimi niin sujuvasti kuin pohjois/etelä-suunta.