Pyöräilyä ja marttailua

Sunnuntaina ei saatukaan kakkua. Lohjalla nuoriso oli kesäflunssassa ja pysyimme kaukana sieltä. Lähdin fillaroimaan Nikinmäen kautta ja Kukinkaantietä pitkin Sipoon kirkoille ja Nikkilään. Hannun pyörästä katkesivat ketjut, onneksi kotiportilla, joten hän vaihtoi pyöräilyn kävelylenkkiin.

Sipoon "uudelle" kirkolle polkiessani näin jo kaukaa, että ovi oli avoinna ja sisällä paloivat valot. Muistelin, etten ole siellä sisällä käynytkään, mutta kastepuu olikin vanhastaan tuttu. Lukuisat ehtoollispikarit kertoivat, että kirkossa oli juuri päättynyt konfirmaatio. Pienen matkan päässä on vanha kirkko, jonka ovi oli yllättäen kiinni. Hetken kuluttua vahtimestari saapui uudelta kirkolta ja kertoi vanhan kirkon avautuvan 12.00 kun opas saapuu paikalle. Olen käynyt siellä niin monta kertaa, etten tarvinnut opastusta. Polkaisin Nikkilän ja Korson kautta kotiin päin.

Kotiin polkiessa tein vielä yhden lisämutkan, kun lähdin seuraamaan vanhaa Jawaa selvittääkseni, kenellä naapurilla sellainen on.

Kotiuduttuamme grillasimme pihalla koko pussillisen vihreitä paprikoita (pimientos), sillä halusin testata niitä dippiin. Illalla soseutin kermaviiliin grillatut paprikat, aurinkokuivattuja tomaatteja, fetaa, chiliä, mausteita ja yrttejä. Epämääräisen näköistä, mutta hyvän makuista.

Maanantaina polkaisin Ritulle ja sain lisää ihanaa lipstikkaa. Kuivuri pyöritti niistä laatikollisen rapsakkaa, hyvän tuoksuista maustetta talven keittoihin ja patoihin.

 

Lämpötila on noussut huimaavasti ja yötkin ovat jo lämpimiä. Tiistaina haimme Tikkurilan torilta kukat haudalle ja terassille. Päivän lenkin tein kävelemällä Honkanummelta kotiin. Matkalla keräsin ruusun terälehtiä, jotka aion kuivattaa ja tehdä niistä ruusuöljyä kuivalle iholle. Kylpyhuoneen valtaa hurmaava tuoksu, kun jätin ruusun terälehdet lämpimän lattian päälle kuivumaan. Hannu rutisti kuivatun lipstikan, eikä sitä todellakaan tullut paljon purkin pohjalle. Pitää muistuttaa itseään, kuinka vahvaa se on, joten hippunen riittää ruokaan kuin ruokaan. Siitäkin aion tehdä suolaa, kuten kuivatuista suppilovahveroista. Ilta kului pihalla puuhastellen; Hannu pesi muutamat matot ja terassin, minä keskityin ulko- ja sisäkukkien istuttamiseen ruukkuihin. Toin Honkanummelta Hannun keväällä viemän orvokin kotiin, se saa jatkaa kukintaansa pihapöydällä. Ehkä siirrän sen myöhemmin kukkapenkkiin ja se kukkii siellä tulevanakin kesänä.

 

Markku Luolajan-Mikkola ja Marianna Henriksson

Tänä kesänä emme ehdi kuin kahteen Pitäjänkirkon Laurin päiväkonserttiin. Torstaina polkaisimme kirkolle kuuntelemaan Markku Luolajan-Mikkolaa (viola da gamba) ja Marianna Henrikssonia (cembalo), jotka esittivät musiikkia Versaillesin hovista. Koska oli helteinen päivä, päätimme jo lähtiessä, että jätämme Haltialan pyörälenkin väliin. Hyvä niin, sillä Grete lähetti viestin ja kertoi tarvitsevansa lapsenvahtia. Konsertin jälkeen tulimme suoraan kotiin kotiin ja menin naapurin poikien seuraksi, kun nämä plutasivat pikkualtaassa. Hannu tuli pelaamaan sulkapalloa Danielin kanssa ja minä jouduin pomppimaan trampalle. Ihanat pojat!

Ihana sienisyksy!

Oli hienoa vaeltaa Virossa, oli hienoa olla Tallinnassa, mutta oli myös ihanaa tulla kotiin. Oma sänky, oma suihku, oma keittiö, voiko enempää toivoa! Perjantaina tein kävelylenkin, kyllä oli kevyttä kulkea ilman rinkkaa! Kävelin viljelypalstoille ja kävi hyvä tuuri; tuttu palstanpitäjä tuli samaan aikaan paikalle ja sain luvan poimia lehti- ja palmukaalia. Pakastimessa on vielä laatikollinen Teijon suppareita ja tein sienipastaa kaalisilpulla.

Lauantaina ei ollut niin aurinkoista ja lämmintä kuin oli luvattu, mutta oiva sää lähteä sienimetsään. Ihan vaan metsässä haahuilun ja raittiin ilman takia, enhän minä mitään sieniä... Ei siellä mitään suppareita vielä ollut ja kantarelleja löydän harvoin, tateista puhumattakaan. Löysin kauniita vaaleanpunaisia sieniä, piti kilauttaa kavereille ja kysyä, voiko näitä syödä. Arvelinkin niiden olevan karvarouskuja (tunnen siis jo neljä sientä), jotka vaativat ryöppäyksen.

Sekoitin Hannun pasmat, kun kerroin, etten halukaan sienikuivuria synttärilahjaksi. Tahdon, että se ostetaan kimppaan heti, että saan sen mukaani Kopparön mökkireissulle (mikäli menemme autolla), jos sieltä vaikka löytyisi jo suppareita. 

Sunnuntaina oli niin hieno sää, että tein ensin lenkin ja lähdin sitten lähimetsään. Siellä on rauhoittavaa haahuilla ja verenpaine laskee entisestään (Hannun on parempi pysyä kotona, lääkityksen takia hänen verenpaineensa on laskenut jo liiankin alas). Hain puhelimestani viime syksynä löytämäni kantarellipaikat, nyt niistä löytyi - ei kantarelleja, vaan karvarouskuja. Kun keltaiset lehdet feikkaavat kantarelleja ja ruskeat suppareita, ei maassa ole vaaleanpunaisia lehtiä, joten rouskut on helppo löytää. Lisäksi ne ovat todella kauniita ja puhtaita. Illalla tein ensimmäistä kertaa elämässäni suolasieniä. Optimistina varasin vähän liian ison purkin...

Fillarilenkki Nikkilään, noin 40 km

Löfkulla

Tiistaina saattoi olla kesän viimeinen lämmin päivä. Jaloissa tuntui Torronsuolla (vanhoissa lenkkareissa) kävely ja näkötornien rappujen kiipeily, joten lähdin fillarilenkille. Nikkilään menevä loistava pyörätie houkutteli, vaikka onkin tylsää polkea sama tie kahteen suuntaan. Onneksi sitä voi molemmissa päissä vähän varioida. Vaihteen vuoksi poljin pätkän Kuninkaantietä.
 

Poikkesin molemmille kirkoille, Vanhaan kirkkoon - Pyhän Sigfridin kirkko - myös sisälle. Tällä kerralla paikalla ei ollut opasta, joka viime kesänä kertoi jostain Viron "sisarkirkosta". Olisiko ollut Paldiski Kirik, jonne tämän kesän Viron reissut eivät yltäneet? Paide, Padise tai joku muu? Liikaa samanlaisia nimiä...

Pyhän Sigfridin kirkko

Vanhalta kirkolta käännyin Nikkilän keskustaan, joka on mukavan tuntuinen baareineen ja ravintoloineen. Muutama vanha puutalokin on säilytetty ja pidetty kunnossa.

Nikkilä

Vintage Kaffe

Nikkilässä käännyin polkemaan Korsoon vievää, hyväpintaista pyörätietä. Vintage Kaffe on jo sulkenut ovensa, joten sekin jää ensi kesään. Kotiin tulin Kuninkaanmäen kautta ja vasta silloin muistin, että tämä reitti kannattaa polkea toisinpäin. Kuninkaanmäessä on nimensä mukaisesti isot mäet ja lenkin loppukilometreillä voimat alkavat olla vähissä. Vasta viimeiset 10 kilometriä kuuntelin musiikkia, kun muistin, että vanha mp3 on repussa.

Kotona maistui Ipa aurinkoisella pihalla, suihkun jälkeen tein tortilloja boneless ribseillä ja salaatilla.

Helsinkipäivä

Kansallismuseossa oli päättymässä Sami Parkkisen valokuvanäyttely "Isä ja poika". En saanut ketään kaveriksi mukaan, joten sain päättää lounaspaikan itse.

Valokuvat Arvi-pojasta syntymästä 8-vuotiaaksi olivat liikuttavan kauniita. 

Edellisestä käynnistäni Kansallismuseossa on aikaa ja katsoin samalla museon muutkin näyttelyt.

Toista maata -näyttely

Kävin katsomassa myös Taidehallin näyttelyn "Aistit -coming to our senses". Kävelin sen nopeasti läpi, ainoa mikä minua liikutti oli videoesitys meressä elävistä mustekaloista, seepioista ja muista olioista. Lounaalle menin Kaivopihan Street Canteeniin, joka oli mukava uusi tuttavuus. Hyvää ruokaa, hyvää musiikkia ja iloinen, värikäs sisustus.

Illalla aloitin Rekolan Raikkaan syksyn jumpat. En ole käynyt korona-aikana joogatunneilla, se tuntui tosi hyvältä kaiken kävelyn ja pyöräilyn jälkeen. Etureidet ovat niin jäykät, etten pystynyt istumaan polvillani lainkaan.

 

Kirjat:

Aki Cederbergin "Pyhä Eurooppa" on upea kirja Euroopan pyhistä paikoista (pyhätöistä), myyteistä, vanhoista tavoista ja uskoista, jotka edelleen ovat voimakkaasti elossa varsinkin Baltian ja Balkanin kulttuureissa. Cederbergin pariskunta on kiertänyt pyhiä paikkoja ja niissä vietettäviä festivaaleja. Minäkin voisin ottaa svastika-korvikseni käyttöön, mutta luultavasti joudun joka kerta selittämään jollekin, miksi kannan hakaristejä korvissani. Kirjan hienot kuvat on ottanut Justine Cederberg. Muutamat kirjoitus/ladontavirheet hieman häiritsivät ja olisin toivonut kirjaan hakemistoa esim. maittain.

Elena Ferrante "Amalian rakkaus". Kun äiti tekee itsemurhan Delian syntymäpäivänä, tytär alkaa tutkia äitinsä viimeisiä aikoja ja löytää itselleen tuntemattoman äidin, rakastuneen naisen. Samalla hän alkaa muistaa hetkiä omasta lapsuudestaan, joiden merkitys vasta nyt selviää hänelle itselleen. Ferranten upeaa kerrontaa Napolista.

Otto Motoristi R.I.P.

Tapasimme Otto Motoristin vain kerran, vuosi sitten heinäkuisella Viron reissulla. Yksi kerta riitti tekemään meihin lähtemättömän vaikutuksen. Pieni suuri otus oli oman arvonsa tunteva ja suhtautui kylmän rauhallisesti motoristikavereihin ja muihin matkaajiin, jotka polvistuivat sen edessä. Otto nukkui pois tammikuussa, tuhkat "iskä" Jorma halusi ripotella kesän kauneimpana päivänä. Mielellämme osallistuimme muistoajoon Korsosta Nikkilään, matkalla Oton tuhkat lensivät kesätuulen mukana taivaisiin.

Maailmanmatkaaja-Ottoa saattoi 20-30 moottoripyörää. Perillä NIkkilän Sininen Talo kesäkahvilaan kerääntyi myös vanhoja vespoja ja pari pikkuista Fiatia. Tilaisuus oli liikuttava, mutta iloinen. Kuten oli Otto Motoristikin.

Se on kesä ny! sano vanha lohjalaine

 

Koululaisille tulikin hikinen viimeinen viikko, jos ei muuten, niin ilmojen suhteen. Noel ja naapurin Ella lopettivat eskarin perjantaina, isommat ipanat aloittivat kesäloman vasta lauantain päättäjäisten jälkeen. Yöt alkoivat olla jo niin lämpimiä, että Hannu luopui peitostaan ja nukkuu pelkällä lakanalla. 

Uutisten mukaan passia joutuu nyt jonottamaan, kun suomalaiset toivovat pääsevänsä taas matkustamaan. Siksi minäkin ryhdistäydyin ja hoidin asian jo nyt, vaikka vanha passi onkin voimassa heinäkuun loppupuolelle saakka. Kävin Tikkurilassa passikuvassa, kuvaamosta pääsi kätevästi suoraan hissillä poliisin lupatoimistoon, jossa ilman ajanvarausta pääsin melkein heti tiskille. Virkailija vielä kysyi, riittääkö viikko uuden passin toimittamiseen. Aikaa kului kaikkineen puolisen tuntia.

Jalkoja säästääkseni olen etsinyt uusia kävelyreittejä hyviltä latupohjilta tai metsäpoluilta, jotka surukseni maastopyöräilijät ovat muhjustaneet kuraisiksi ja pakosti kierrettäväksi metsiä myöten. Välillä olen vaihtanut kävelylenkit pyöräilyyn. Lauantain fillarilenkillä Honkanummelle kävin (vahingossa) kääntymässä Sipoon puolella Koiviston kylässä.

Nikkilä

Sipoon vanha kirkko

Sunnuntaina päräytimme pienen lenkin DragStarilla. Ajoimme pikkuteitä Nikkilään ja Sipoon vanhalle kirkolle. Kotiin tulimme osittain samaa reittiä, jonka poljin fillarilla lauantaina. Mukavia teitä millä vain kaksipyöräisellä.

Posti toi minulle Visit.Estonian uudet esitteet, mukana myös kartat Baltictrails- ja Rannikkovaellusreiteille. Jos heinäkuulle sunnittelemamme moottoripyöräreissu Viroon onnistuu, vaellukset täytyy siirtää myöhempään ajankohtaan. Kesäkuulle on jo suunnitteilla mukavaa tekemistä; Salo, Kotka-Loviisa ja Seili. Fillarilenkin voisi tehdä Nissbackan taidepuistoon ja Tikkurilan uudelle Patiolle. Lisäksi papakoe, verenluovutus ja sen yhteyteen Helsinkipäivä näyttelyineen. 

Tiellä oli paljon pyöriä liikkeellä, kun tiistaina päräytimme Hondalla Saloon. Kävimme Salon Taidemuseossa katsomassa Aito vai ei? -näyttelyn, Riitan ja Jorman luona kahvittelemassa ja viemässä Sofialle tämän synttärilahjakirjat. Kotiin kääntyessämme alkoi kova ukonilma ja rankkasade, joka ehti kastella meidät. Sade loppui kuin seinään Lohjan rajalla ja tie oli kuiva kotiin saakka. Paikka paikoin kielot ja sireenit tuoksuivat vielä huumaavasti.

Kesän kirjoja:

Paula Havaste "Morsiusmalja". Saarenmaa-sarjan kolmas osa. Viljan ja Villemin majatalo on tallinnalaisten kirjailijoiden ja taiteilijoiden suosiossa. Tupansa suojiin hän saa myös kovia kokeneen nuoren Aiven, joka synnyttää esikoisensa vain vähän ennen Viljan tyttären syntymää. Kesästä tulee taas kiireinen, kun elokuvaryhmä saapuu Tallinnasta Saarenmaalle filmaamaan saarelaisten elämästä kertovaa elokuvaa.

Kati Kelola "Vaihtuvia maisemia - 100 ideaa maata pitkin matkailuun". Tietokirja minun makuuni. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä monesta asiasta; en halua lopettaa lentämistä, mutta kun lennän, teen sen mieluummin suoraan kohteeseen, jossa koluan maata/maita junalla tai bussilla ja lennän jostain muualta kotiin, mieluummin taas suoralla lennolla. Ja kun aikaa on, olen mieluiten reissussa useamman viikon. Olen yhdistänyt samalla reissulla maita kuten Espanja-Ranska, Espanja-Portugali ja Saksa-Ranska-Sveitsi, Baltian ja Balkanin maista puhumattakaan. Teemamatkoista (Tonava) suunnittelin ja toteutimme reitin Saksa-Itävalta-Slovakia-Unkari (Serbian hoidin myöhemmin yksin ja yhdistin sen Makedoniaan). Andalusian matkoilla teemana on ollut pääsiäinen/vaellus. Saarihyppelyitä on tullut harrastettua Kreikassa, Kroatiassa ja Indonesiassa. Olen myös liikkunut kohteesta toiseen jalan; Espanjan poikittain, Portugalin pitkittäin ja pitkän matkaa Moselin viinirinteitäkin. Viron olemme kolunneet useammallakin moottoripyöräreissulla. Useimmat kirjan kohteet olivatkin minulle jo entuudestaan tuttuja, mutta sain monta uutta matkaideaa. Plussaa tulee myös kirjasuosituksista.

Sipoon kirkonkylä, fillarilla 37 km

Sipoon kirkko (v. 1885)

Olemme monta kertaa ajaneet moottoripyörällä Sipoon läpi, mutta en ole koskaan käynyt sen kirkoissa. Siitä tulikin sopiva pyöräilymatka pitkin pikkuteitä ja läpi maalaismaisemien. Sipoon "uusi" kirkko (rakennusvuosi 1883-1885) on ulkoa tiiliverhoiltu, mutta kattorakenteet on tehty puusta. Se antaa kaunista, lämmintä tunnelmaa. Ilmankos kirkko onkin suosittu hääkirkko, varsinkin kesäaikaan.

Kastepuu

Sipoon Vanha kirkko

Tiilimäeltä näkyykin Sipoon Vanha kirkko, Pyhän Sigfridin kirkko (rakennusvuosi 1450-1454). Laskettelimme mäen alas ja kävimme sisällä pienessä harmaakivikirkossa, jonka kattorakenteet muistuttivat minua monista Espanjassa näkemistäni harmaista kivikirkoista.

 

Oli hyvä pyöräilykeli, aurinko alkoi paistaa kunnolla vasta iltapäivällä. Kotiin poljimme Keravan ja Korson kautta. Savukalan ja salaatin lisukkeeksi kokeilin tällä kerralla takapihan nokkosista merisuolalla maustettuja "sipsejä".

Tiistaina vietettiin Mainiokodin (ent. Virekoti) juhannusjuhlaa, harmiksemme sisätiloissa, vaikka aurinko paistoikin Lohjalla iltapäivällä, sillä tätä asukasjoukkoa ei sateen sattuessa nopeasti siirretä paikasta toiseen. Ohjelmassa oli yhteislaulua ja Lohjan musiikkiopiston nuorten musiikkiesitys, sen jälkeen oli tarjolla grillimakkaraa ja salaattia. Äitikin oli päiväunien jälkeen pirteä ja söi reippaasti.

Menin Suville saunomaan, seurakseni sain Onnin ja Ilonan. Illalla satoi vettä ja taivaalle ilmestyi sateenkaari, joka näkyi suoraan sänkyyni kattoikkunasta. Ilona tuli kainalooni sitä katsomaan. Varhain aamulla siirryin alakertaan Noelin viereen nukkumaan ja itsekseni arvuuttelin, mitä hän meinaa kun äiti ja isi ovat jo lähteneet. Vähän ennen seitsemää pimeässä makuuhuoneessa kuului hiljaa: "Mummu, piiloon!" kun Noel veti peiton päänsä yli.

Ilonan lainakirjassa oli palautuspäivä ja lähdimme aamupuuron jälkeen kirjastoon, Noel potkupyörällään, Ilona keppihevosellaan ja minä välillä juosten ipanoitten perässä. Poikkesimme myös Noelin päiväkodin aidan takana, vaikka poika pudistelikin päätään, kun luuli joutuvansa hoitoon kesken vapaapäivän. Kotimatkalla pysähdyimme taas asemalle katsomaan junaa ja testaamaan vanhoja resiinoja. Ennen kotiinpaluuta kävin vielä Maikin luona kahvittelemassa.

Juhannusaatonaattona saimme pihan ja kaikki grillattavat juuri valmiiksi, kun alkoi ukkostaa ja sataa rakeita. Ei kun kaikki suojaan sateelta, uuni grillivastukselle ja ruuat uuniin. Tuli niin pimeää, että sytytin kynttilän keittiöön.