Saarihyppely Helsingissä; Lonna, Vallisaari ja Suomenlinna

Cesare Sofianopulo "Naamioita" 1930

Gino Severini "Pulcinella-paran perhe" 1923

Sauli Niinistö, the President of Finland

Hannun syntymäpäivälle suunnittelin Helsinki-päivän, jolla kävisimme vihdoin viimein Lonnalla ja Vallisaarella. Aamulla huomasin kotona, että Ateneumin Fantastico! -näyttely loppuu ensi viikolla ja sitten tulikin kiire. Lähdin Helsinkiin tunnin ennen Hannua, kävin katsomassa näyttelyn ja teimme treffit Kalevankadun Happy Food Gardeniin. Syötyämme sushit sun muut herkut suuntasimme Kauppatorille ja ostimme päiväliput JT-Linen saarihyppelylle, jonka aikataulun voi itse päättää.

Lonna

Lonna

Ensimmäinen pysähdys oli Lonnalla, joka oli nopeasti katsottu. Kävelimme saaren ympäri ja ajankuluksi istuimme ravintolan terassille törkeän kalliille kauraporttereille. Hyppäsimme seuraavan lautan kyytiin ja matka jatkui Vallisaareen.

 

Vallisaaren lampi

Vallisaari onkin mukavan kokoinen paikka, siellä saa 2-3 tuntia hyvin kulutettua. Varsinkin, jos ottaa piknik-eväät mukaan tai pysähtyy kahville tai syömään.

Vallisaari

Silta Kuninkaansaareen

Kiersimme pääsaaren, minä nousin näköalapaikoille ottamaan kuvia mm. lähellä olevasta Suomenlinnasta. Kuninkaansaari jäi käymättä, joten on hyvä syy tulla saarelle uudelleen.

Satama-kahvila, Vallisaari

Matka jatkui Suomenlinnaan ja päätimme loikata kyydistä. Kävelimme Valimon terassille nauttimaan aurinkoisessa illassa vielä yhdet Koffin portterit. Mantereelle palasimme HSL:n lautalla ja samalla maksulla pääsimme kotiin Vantaalle.

Valimo, Suomenlinna

Tuomiokirkko, Helsinki

Loppuillan istuimme kotiterassilla kirjoittelemassa ja lukemassa, ilta hämärtyi jo siihen malliin, että sain sytyttää kynttilän terassin lyhtyyn.

Ekaluokkalainen vuonna 1&2

Meidän Aatos ja naapurin Mila aloittivat koulunkäynnin, kuten niin monet muutkin pikkuiset. Turvallista koulumatkaa kaikille!

Kävin perjantaina Virkkalan Mainiokodissa (Mehiläinen ymmärsi sentään vaihtaa Virekodin nimen "Mainiokodiksi", vaikkei sekään pidä paikkaansa) äitiä katsomassa. Menin hänen kylppäriinsä käsipesulle ja kauhistuin, kun näin lattialla käytettyjä p***apapereita.. En viitsi laittaa tähän kuvaa, ettei joku vedä minua oikeuteen. Siskolla oli samasta tilasta vielä karseampi kuva viime viikolta. Poikkesin Virkkalan hautausmaalle kastamaan läheisten kukat ja kotimatkalla vielä Suville. Noelin hiukset olivat viikon Kreikan matkan jälkeen entistäkin valkoisemmat. Illemmalla grillasimme ribsejä ja Kustavin Sualasen innoittamana tein kukkakaalia (ja porkkanoita) uunissa sinihomejuustokermalla kuorrutettuna.

Elokuun kirjoja:

Walter de Camp (Kari Lempinen 1946 - 2017) "Lumoavat lehmät". Erilainen matkakirja Intiasta. Hauskaa luettavaa kirjoittajan Intian matkoista ja samalla vähän syvempää tietoa intialaisista ja hindulaisuudesta.

Joel Haahtela "Tähtikirkas, lumivalkea". Parikymppinen suomalaismies lähtee/lähetetään 1800-luvun loppupuolella onnettomien tapahtumien jälkeen Pariisiin sukulaissedän suojelukseen. Ura etenee lehtimieheksi (puhuu siis erinomaista ranskaa), myöhemmin mies siirtyy toimittajaksi Berliiniin (puhuu siis erinomaista saksaa). Käy välillä Itävallassa hoidattamassa terveyttään, siirtyy Aasiaan ja palaa Saksaan käymättä koskaan Suomessa. Koko ajan hän kirjoittaa kirjeenomaista päiväkirjaa menetetylle rakkaalleen. Viimeinen (vähän irrallinen) osa on kuitenkin kirjoitettu 2012 Helsingissä, kun miehen joku kaukainen sukulainen löytää päiväkirjat ja kokoaa ne kirjaksi. Erinomaista Haahtelaa, jälleen kerran!

Paulo Coelho "Pyhiinvaellus". Lupasin aikoja sitten itselleni, etten lue yhtään Coelhon kirjaa (kun ne toistavat itseään), mutta tämä jo 1987 julkaistu teos on jäänyt lukematta ja kiinnostaa vaeltamani Camino de Santiago de Compostelan takia.

Renate Dorrestein "Lainaa vain". Tragikoominen tarina Nettiestä, joka on hoitanut kehityksestä jälkeen jäänyttä tyttärenpoikaansa Igoria siitä asti, kun tämä oli muutaman vuoden ikäinen Igorin äidin kadotessa huumehuuruihin. Pojan murrosikä ottaa koville, kunnes tämä saa suojatyöpaikan. Myöhemmin hän tapaa erikoislaatuisen Lisan, jonka kanssa hän "löytää" puistosta pienen tyttövauvan. Nettie majoittaa koko revohkan asuntoonsa tietämättä, ettei Lisa ole vauvan oikea äiti.