Haltialan lenkki - vaihteeksi kävellen

Viertola

Maanantaistakin tuli helteinen päivä, ehkä turhankin kuuma, sillä olin päättänyt lähteä kiertämään kävellen Haltialan lenkkiä.

Hannu tuli perässäni fillarilla ja sai minut kiinni, kun olin ylittämässä jokea toiselle puolelle. Siitä jatkoin Kirkonkylän myllyn ohi vanhalle kivisillalle, jonka kohdalla on Vantaan ja Helsingin raja.

Aikomukseni ei ollut kävellä koko 30 kilometrin lenkkiä, vaan teimme lounastreffit Tammistoon. Huomasin melko pian, etten kävele normilenkkivauhtiani (6 km/tunti), vaan hitaampaa caminovauhtia. Eihän minulla mihinkään kiire ollut ja olin luvannut ilmoitella, kun saavun Ylästöntielle.

Haltiala

Ruutinkoski

Haltialassa poikkesin huussiin. En nähnyt missään juomavesipistettä, enkä viitsinyt lähteä kyselemään kahvilasta mahdollisuutta täyttää vesipulloani. Olin liikkeellä kevyin varustein, vain puhelin ja juomapullo mukana. Päätin kävellä Ruutinkosken kautta, mikä on vaihtelua normilenkkiin, mutta armottoman kuuma, sillä polku kulkee pellonreunaa ilman varjopaikkoja.

Ylitin Pitkäkosken sillan ja pidin varjossa pienen juoma- ja lepotauon. Siitä lähti aivan ihana, jokea seuraava polku, joka ei ole sallittu pyöräilijöille. Polun varrella on parikin mainiota taukopaikkaa, joissa voisi syödä eväitään. Nousin siitä hevosaitauksen kohdalle ja jatkoin Ylästön kauniin omakotialueen läpi Ylästöntielle. Viestitin Hannulle, että matkaa on jäljellä kolmisen kilometriä.

Olin jo kääntymässä JuFun pihaan, kun Hannu ajoi autolla vastaan, pyörähti liikenneympyrässä ja menimme lounaalle. Olin niin kuumissani, että kylmät sushit ja kolme lasia vettä olivat sillä hetkellä parasta, mitä voin toivoa. Askelmittari näytti 20 kilometriä. Ulkona alkoi ukkostaa ja sataa. Haimme Plantagenista laventelit ja kaupasta ruuat, ennen kuin palasimme kotiin ja pääsin suihkuun. Jätin uimisen huomiseen, kun ipanat tulevat meille yökylään.