Suomen suvi

Vanha Porvoo

Kesäkuu jatkui helteisenä. Tällä hetkellä tuskin ketään suuresti harmittaa, vaikkei koronan takia uskalla/voi matkustaa ulkomaille. Onnellisia ne, joilla on mökki, varsinkin, jos se on lähellä järveä tai merta. Ajoimme Drag Starilla pikkuteitä mutkitellen Porvooseen, jossa oli ihanan rauhallista, kun suuret turistiryhmät puuttuivat. Paikalla oli ainoastaan suomalaisia matkailijoita ja yksi bussiryhmä Virosta. Söimme rannassa Porvoon Jäätelötehtaan isot tötteröt ja käyskentelimme hetken vanhan kaupungin mukulakivikaduilla.

Ilmatieteenlaitos ennustaa trooppisia öitä ja Pärnun matkan jälkeen otinkin peitot pois sängystä. Nukun kevyesti ja vielä kevyemmin ilman peittoa päällä, mutta noucando, parempi nukkua pelkällä lakanalla kuin hikoilla koko yön. Onneksi vanha puutalo on sisältä melko viileä. Talon viilein huone on aula, joka sijaitsee talon varjoisalla puolella. Sisustin sinne itselleni lukunurkkauksen, edullinen jalkalamppu löytyi Ikeasta. Jos kellarissa olisi tarpeeksi korkeutta viininmaisteluhuoneelle, istuisin luultavasti siellä kaiket illat tissuttelemassa... siis vilvoittelemassa.

Ihastuin Pärnun terassillamme olleeseen kivitasoiseen pikkupöytään ja halusin pihalle samanlaisen. Ne ovat kuitenkin niin kalliita, että ostimme samankokoisen terassipöydän karkaistulla lasilla. Nyt on hyvä taso, jolle laskea viinilasi tai kahvimuki, kun istumme illalla pihan perällä nauttimassa viimeisistä siihen osuvista auringonsäteistä. Pionissa on kahdeksan kukkaa, viime vuonna oli kuusi, ehkä ensi vuonna jo 10? 

Torstaina Hannu heitti minut Drag Starilla Keravanjoen rantaan, joka oli tupaten täynnä. Luultavasti Kuusijärvellä on vielä enemmän tunkua, vaikka siellä on jo todettu sinilevää. Vesi oli varmaankin 20-asteista, kävin uimassa ja rannan jääkylmässä suihkussa. Ei ehtinyt tulla hiki, kun shortseissamme päräytimme kotiin nauttimaan ilta-auringosta.

Perjantaina jätin Hannun hikoilemaan viikkosiivouksen pariin ja polkaisin Haltialan lenkin. Sen kuiva hiekkatie on kamalassa kunnossa; pölisevä, kivinen ja kuoppainen. Jarruttelin isommat alamäet (arpia sielussa). Helteisellä 33 kilometrin lenkillä pidin kolme juomataukoa.

Länsi-Uudenmaan ruukkikierros moottoripyörällä

Fagervik

Lohjalla asuessamme avasimme moottoripyöräkauden yleensä äitienpäivänä tai viimeistään helatorstaina ajamalla ruukkikierroksen. Nykyisin kierrämme sen lähes joka vuosi, joko kaksin tai kavereiden kanssa. Olen puhissut, etten suostu istumaan Drag Starin kyytiin yli 100 kilometrin lenkeille, mutta jostain syystä Honda ei käynnistynyt. Se on hiljattain ollut huollossa, maanantaille on varattu renkaiden vaihto ja viikon kuluttua on tarkoitus lähteä sillä Viroon ajelemaan. Lähdimme liikkeelle puoliltapäivin Drag Starilla, ajoimme Veikkolan ja Kirkkonummen kautta 51:lle ja siitä Fagervikiin. Pakarat puutuneina pääsin kahvittelemaan ja söimme perinteisesti kesäkahvilan hyvät porkkanakakkupalat. Tuttujakin tapasimme ja kävelimme hetken kauniin kylän kujilla.

Fiskars

Matka jatkui Snappertunan ja Pinjaisten läpi Fiskarsiin, jossa olikin paljon porukkaa. Verryttelimme taas hetken verran, ennen kuin ajoimme Antskogin, Karjalohjan ja Sammatin kautta Lohjalle. Kävimme Suvin ja Samin takapihalla raparperipiirakalla. Ilona ja Noel olivat kotosalla, mutta Onni oli Turussa tyttökaverinsa luona. Kotiin ajoimme suorinta tietä, haimme sushit ja salaatit cittarista ja istuimme loppuillan omalla terassilla. Hondakin käynnistyi kiltisti ja Hannu vakuutti, ettei ollut vedättänyt minua.

Kesäkuun viimeisenä päivänä otimme tietoisen riskin ja varasimme paluulennot Kroatiasta kotiin syyskuun lopulle. Syyskuun alku on vielä arvoitus, mutta edelleen toiveissa on viettää se Sloveniassa. Norskin lennot voi tarvittaessa vaihtaa pisteiksi, jos reissu syystä tai toisesta peruuntuu.

Kesän todo-lista, suoritetut: auton katsastus, Hondan huolto ja renkaiden vaihto. Ruukkikierros ja Porvoo moottoripyörällä. Uuden lukuvalon ja pihapöydän hankinta. Uimista, pihanhoitoa, pyöräilyä, grillailua ja chillailua.

Vielä tekemättä: Viron kierros moottoripyörällä. Mattojen pesu ja lisää pihanhoitoa, grillailua ja chillailua. Marjoja ei tarvitse säilöä, kun niitä ei nyt tule. Tampere-päivä, niin paljon jäi vielä näkemättä ja tekemättä. Suomenlinnan piknik. Sofian kanssa kakkukahville, vaihtoehtoisesti pari päivää Tallinnassa. Salonsaari + Jämsä moottoripyörällä. Heureka ja kesän näyttelyt, joihin pääsee Museokortilla.

Siivouspäivästäkin voi tulla kiva! Aamupäivällä kävin parturissa ja tein viikkosiivouksen. Puolenpäivän jälkeen pörräsimme Drag Starilla Maijalle kakkukahveille. Iltapäivä kului (sateiden jälkeen vaihteeksi) aurinkoisella pihalla ribsejä grillaillen.

TV-sarja "Normaaleja ihmisiä". Marianne ja Connell ovat pienessä irlantilaiskylässä luokkakavereita ja erilaisuudestaan huolimatta tuntevat voimakasta vetoa toisiinsa. Molemmat lähtevät jatkamaan opintojaan Dublinin Trinityyn ja tapaavat satunnaisesti, mutta kummallakin on oma kaveripiirinsä ja vaihtuvat seurustelukumppanit. Ilmiselvästi he ovat rakastuneet toisiinsa, mutta eivät osaa puhua tunteistaan. Jokaisen jakson aikana minä puhisen sohvan nurkassa: "Sano se nyt! Puhu! Kerro se hänelle!" Mutta ei.

"Loistava ystäväni". Napolin köyhissä perheissä kasvavat surusilmäinen Elena ja villi Lila ovat parhaita ystävyksiä. Molemmat teräviä kuin partaveitsi, mutta vain Elenalle suodaan mahdollisuus jatkaa koulunkäyntiä, Lilan on autettava oman perheensä toimeentulossa isänsä kenkäliikkeessä. Sarjassa seurataan tyttöjen kasvua lapsista nuoriksi naisiksi ja millaista elämä sodanjälkeisessä Napolissa oli. Katsoin sarjan nauhoitettuna, ehkä joskus tartun myös Ferranten kirjasarjaan, kunhan niitä vapautuu kirjastoihin.