Baltia Hondalla 2020; Riika

Yöllä kuului vain sirkkojen siritystä avoimesta ikkunasta. Aamiaisen jälkeen pakkasimme tavaramme ja yhdeksältä lähdimme ajamaan Heltermaan satamaan. Tein lopuista leivistä meille eväät mukaan.

Heltermaa

Ungru lossi varemed

Yhdentoista jälkeen matka jatkui maata pitkin kohti Riikaa. 10- ja 60-teillä oli hiljainen liikenne, vasta 4-tielle päästyämme liikenne vilkaistui, myös moottoripyöriä tuli vastaan. Pysähdyimme pari kertaa tankkaamaan. 98-bensa maksoi Viron puolella 1,30/litra ja Latviassa 1,25/litra. Pärnun jälkeen pysähdyimme kahville ja söimme eväsleivät pois. Matkaa hidastivat Latvian puolella tietyöt, oli tuskastuttavan kuuma istua auringonpaisteessa odottaen jonon liikahtavan vähän eteenpäin. Saavuimme Riikaan parahiksi ruuhka-aikaan. Hotellin sijainti oli suunnilleen tiedossa, mutta vasta aivan keskustassa, kun Vapauden muistomerkki tuli näkyviin, tiesimme sijaintimme ja Hannu suunnisti Daugavan yli Vanšu-sillan kautta Kipsalaan, saareen, jossa hotellimme sijaitsee. Sillalla yritetään ilmeisesti rikkoa nopeusennätyksiä, niin hurjaa vauhtia sillä ajavat varsinkin moottoripyöräilijät. Majoituimme viiden jälkeen, takana pitkä ajopäivä. Teimme yhteispäätöksen, että vietämme pari lomapäivää Riiassa, emmekä lähde ajelemaan sen pidemmälle. Riiassa on reissumme ainoa hotellimajoitus aamiaisineen, joten tuntuukin ihan lomalta! Kävimme suihkussa ja menimme kymppikerroksen kattoterassille oluelle. Respasta saimme kolme alennuslippua baarin ostoksiin.

Minä sain valita ensimmäisen illan ravintolan. Kävimme katsomassa Piazza Italian terassin, mutta kaikki pöydät oli varattu, emmekä halunneet istua sisällä. Kävelimme kokeilemaan lempiravintolani - Pētergailis - tilanteen ja terassilta löytyi vielä meille paikka.

 

Pētergailis

Kokin tervehdyksenä saimme pienet lasilliset keltajuurikeittoa, joka oli maustettu yrttivoilla ja paistetulla pekonisilpulla. Tuttuun tapaan pöytään tuotiin korillinen talon omaa leipää kolmella erilaisella levitteellä. Ja kuten aina, itselleni tilasin ankka confitin (siksi kuvat ovat toisintoja edellisiltä Riian käynneiltä). Ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista. Kaiken lisäksi ulkona soi parempi musiikki kuin sisällä, kun kävelykadulla soitti mies klarinetilla tuttuja biisejä.

Kello lähenteli kymmentä, ehdimme vielä hakea kaupasta iltanapsut, ennen kuin kävelimme parin kilometrin kotimatkan. Suljimme ilmastoinnin ja jätimme ikkunan yöksi auki, kuuma tuli kuitenkin.

Hotelliaamiainen tarjoiltiin koronan takia tilauksen mukaan suoraan pöytiin. Juomat, leivät ja pakatut jälkiruuat voi hakea itse. Muuten hyvä, mutta turhaa pakkausmuovia syntyy pilvin pimein ja ainakin minun kohdallani myös biojätettä, sillä en millään jaksanut syödä kaikkea, mitä lautaselleni oli ladottu (liikaa silliä, pekonia ja raejuustoa). Yleensä otan vain vähän kerrallaan ja haen lisää sitä, mikä minulle maistuu. Ihanaa, kun joku siivoaa huoneemme (ja korjaa vuotavan vessanpytyn) sillä aikaa, kun olemme aamiaisella. Huilimme huoneessa puoleenpäivään ja lähdimme sitten kävelemään vanhaan kaupunkiin. Sillalla tuli vastaan runsaasti vanhoja, hienoja autoja. Jossain on tänä viikonloppuna niiden kokoontumisajot. Sää oli pilvinen ja tuulinen, tänään olisi ollut hyvä ajopäivä.

 

Lauantaista johtuen kaupungilla oli liikkeellä paljon polttariporukoita ja hääautoja. Yhtä hääparia jo kuvattiinkin Kansallisoopperan edessä. Kasvomaskeja ei kaupungilla näkynyt kuin parilla turistilla.

Kävelimme radan ali keskustorille, jossa oli joku naiskuoro laulamassa. Pultsaritkin innostuivat tanssimaan laulun tahtiin. Kuvasimme zeppelinit, mutta emme tällä kerralla menneet lainkaan sisälle, kun ei ollut tarkoitus ostaa mitään. Miksi siis turhaan mennä ihmisjoukkoon? 

 

Ylitimme Daugavan Akmens-siltaa pitkin, Hannu kävi varmistamassa illan pöytävarauksemme ja pilvien haihduttua taivaalta nautimme terassioluet. Naapuripöydässä istui virolainen seurue syömässä. Viro kuulostaa tutulta ja sitä vähän ymmärtääkin/arvaa, mutta latvia on niin kummallinen kieli, ettei siitä ota mitään tolkkua.

Kävelimme taas Daugavan yli ja kiersimme niemen, jossa sijaitsee Radisson Blue- hotelli. Oikotietä ei ollut, joten oli käveltävä koko niemen ympäri.

 Löysimme paluureitin hotelliimme, menimme suihkuun ja hetken huilille.

Alennushintaiset aperitiivit nautimme hotellin kattoterassilla, ennen kuin lähdimme sateenvarjoin varustautuneina kävelemään vanhaan kaupunkiin. Illaksi oli luvattu sadetta.

 

 

 

Folkklubs Ala Pagrabs

Illalliselle menimme Folkklubs Ala Pagrabsiin, joka taisikin olla lähes täyteen varattu kellariravintola. Runsaan aamiaisen jälkeen ei vieläkään tuntunut oleva nälkä, tilasimme kuitenkin yhteisen "beer platen", joka oli hintaansa nähden varsin runsas. Pääruuat olivat tuhtia pubiruokaa. Kahdeksalta paikka oli jo aivan täynnä, ennen yhdeksää orkesteri viritti soittimiaan. Kävin sanomassa vapaata pöytää odottavalle pariskunnalle, että olemme pian lähdössä. He tulivat pöytäämme ja vaihdoimme esittelyt, ennen kuin poistuimme paikalta. Kellarissa istuessamme ulkona oli satanut. Tiet alkoivat jo kuivua, mutta kun pääsimme hotelliin, alkoi sataa uudelleen. 

Sunnuntaina aamiaishuone oli taas lähes täynnä. Tällä kerralla osasimme tilata vain sen verran, minkä jaksoimme yhdessä syödä. Latvialaisten keski-iän on pakko olla melko alhainen, niin paljon pikkulapsia oli tässäkin hotellissa. Usealla perheellä näkyi olevan kolme alle kouluikäistä lasta. 

Hotellin lähettyvillä on ranta, mutta en edes minä halua sinne uimaan, niin matalalta ja likaiselta vesi näyttää. Vastarannalle parkkeerasi Tallinkin laiva. Kävelylenkillämme suuntasimmekin satamaan, jossa Hannu ei ole koskaan käynyt.

 

 

Satamasta kävelimme hienostokaupunginosaan, jossa sijaitsevat monen maan edustustot. 

 

Niin hieno talo, olipa kerran...

 

Kävelimme puistoissa ja vanhan kaupungin läpi takaisin hotelliin suihkuun ja siestalle.

Ristorante Sale & Pepe

Huilatessamme ukkonen jyristeli ja satoi vettä. Illan tullen sää selkeni ja koska toiveissa oli italiaisravintola, suunnistimme kohti Sale & Pepe Ristorantea. Söimmekin hyvät napolilaispizzat.

 

Kotimatkalla pysähdyimme terassikahveille ja kävin ostamassa muutaman postikortin. Sillalta vielä viimeiset kuvat ilta-auringossa.