Toukokuun Helsinki-päivä

Toimiston(kin) lukupiiri kokoontui viimeisen kerran tänä keväänä. Varasin samalle päivälle ajan verenluovutukseen ja suunnittelin käyväni 1-2 näyttelyssä. Olin kotona kehunut Trattoria Sognoa niin kovasti, että Hannu halusi sinne kanssani lounaalle.

Verenluovutuksen jälkeen join pari kuppia kahvia ja lueskelin lehtiä. En halunnut lähteä vielä näyttelyihin, vaan istuin Kansalaistorin penkille aurinkoon lukemaan kirjan loppuun.

Pikku-Finlandia

Kävelin Töölönrantaa myötäillen Oopperatalolle, jonka puiston reunalta löysin yhden penkin, jolle istua odottamaan Hannua. Kummallista, että penkkejä on riittänyt vain rantaan. Söimme Sognon hyvän lounaan; simpukkarisottoa ja lihamureke sienikastikkeella ja pottumuusilla.

Hannu ei ole koskaan käynyt Linnunlaulussa, joten kävelimme sitä kautta takaisin keskustaan. Hän lähti kotiin ja minä Kiasmaan katsomaan ARS22-näyttelyn. Monta kerrosta erilaista taidetta, on hieno! Näyttely oli niin kattava, että jätin Amos Rexin suosiolla seuraavaan Helsinki-päivään.

Danutė Kvietkevičiūtė

Jenna Sutela

Michael Rakowitz

Luis Lázaro Matos

Slavs and Tatars "Mother Tongues and Father Throats"

Pia Camil "A Pot for a Latch"

Onko ARS22 varastanut logon vanhasta Fazerin (nyk. Cloetta) kaakaojauhe-mainoksesta?

Lukupiiri kokoontui tällä kerralla pienellä kokoonpanolla, osa porukasta oli jo häipynyt mökeilleen. Illalla Norwegian ilmoitti jo toistamiseen Krakovan lennon aikataulumuutoksesta. Kotilento kestäisi kahden tunnin sijaan 12 tuntia. Peruin koko varauksen, myös majoituksen. Tilalle varasimme parin päivän reissun Tallinnaan.

Toukokuun kirjoja:

Maria Jotuni "Kun on tunteet" (1913). Oli kuin olisi katsonut jotain Ylen iltapäivän vanhoja mustavalkoisia Suomi-filmejä. Jotuni taisi olla aikansa ensimmäisiä feministejä; miehet olivat juoppoja ja/tai laiskoja, naiset topakoita ja toimeliaita. Miesten selän takana suhmuroitiin niin vähäisten talousrahojen kuin naimakauppojen kanssa. Novellikokoelman tarinat olivat mukavan lyhyitä ja kertoivat hyvin ajankuvaa ja naisten asemaa 1900-luvun alkupuolella. Tätä kirjaa olisi tuskin julkaistu ilman aviopuolison (Viljo Tarkiainen) tukea.

Terhi Kokkonen "Rajamaa" (2020). Stressaantunut ja riitaisa aviopari lähtee Lappiin "parisuhdelomalle", ovathan he todenneet, että lomareissuilla erimielisyydet unohtuvat. Loma meneekin mukavasti, mutta loppumetreillä pariskunta joutuu auto-onnettomuuteen, josta kummallakin on omat muistikuvansa. Välillä rouva palaa muistelemaan suhteen alkua ja sitä edeltävää aikaa, välillä hän yrittää selvittää syitä, jotka johtivat onnettomuuteen. Pariskunta jää Lappiin sairauslomalle toipumaan kolhuistaan ja miehen piilossa ollut väkivaltaisuus puskee esille. Hienosti koostettu juoni piti otteessaan, mutta minulle jäi epäselväksi, lähtikö pariskunta kotiin erikseen vai yhdessä.