Varikkokäynti kotona

Palasimme Virosta kotiin viettämään hääpäivää. Ajatuksena oli lähteä Helsinkiin, käydä katsomassa parit näyttelyt ja pysähtyä illalla kuuntelemaan Espan lavan konserttia. Sää oli kuitenkin pilvinen ja oli sen verran reissuväsymystä, että päätimme jäädä kotiin kokkaamaan ja pyörittämään pyykkejä. Pullotin valmiin kirsikkaliköörin ja laitoin uuden satsin (pakastetuista) marjoista maustumaan. Hannu pesi auton, Hondan ja sivulaukut. Nurmikkoa ei tarvinnut leikata, kun se on helteessä aivan kuivunut.

Lauantaina saimme kahvivieraita Ruotsista, kun Hannun sukulaiset piipahtivat meillä Suomen turneellaan. Heidän jatkaessa matkaansa itään päin suosittelin etsimään yöpymispaikkaa Porvoon hoodeilta.

Sunnuntaina satoi vihdoin täälläkin ja ukkoskuuro pyyhki ylitse vielä aamuyölläkin. Sateiden myötä lämpötila laski kymmenen astetta, silti on vielä lämmintä, mutta aamuisin ilmassa on jo syksyn tuntua. Yöt alkavat olla jo niin kylmiä, että varmuuden vuoksi nostin vaarin kaktuksen pihalta terassille. Auto sai - jo kolmannen - uuden tuulilasin. Ne kaikki ovat menneet särölle Turun motarilla, kun kävin katsomassa äitiä Lohjalla. Nythän ne käynnit ovat ohi, ehkä tuulilasikin pysyy pidempään ehjänä.

Tein takapihan puolivilleistä omenista vähäsokeriset soseet pakastimeen. Viiniomenat hain yhdeltä naapurilta, joka antoi luvan ottaa myös talviomenoita soseita varten. Syyskuu alkoi siis omenoiden pilkkomisella, kun Hannu laittoi viinin käymään. "Poika" pärähti kylppärissä pulputtamaan iloisesti. Aloin tehdä rapputreenejä tulevaa Kroatian "Kiinanmuuria" varten.

Viikonloppuna oli hienot lenkki- ja grillauskelit. Yöt kylmenevät entisestään, Hannu laittoi lämmöt päälle, minä petasin sänkyyn puhtaat täkit ja nostin kukat sisälle. Vantaalla on niin kuivaa, että on turha toivo löytää sieniä. Onneksi Länsi-Suomessa on ollut sateisempaa, eiköhän saada taas Teijosta kerättyä talvivarasto suppiksia.

Kaisa Leka

Loppukesän kirjoja:

Orhan Pamuk "Hiljainen talo". Luin kirjaa mm. Pärnussa omenapuun alla varjossa istuen, ilman kiirettä tai muuta tekemistä. Oli ihana uppoutua kirjan henkilöiden ajatuksiin, muistoihin ja kertomuksiin. Kaikilla on omat murheensa, sääliksi käy varsinkin vanhaa rouvaa, jonka luokse vanhaan taloon lapsenlapset Istanbulista saapuvat viettämään muutaman päivän lomaa. Mummi pitää muurit yllä eikä päästä ketään lähelleen, kunhan kyräilee näiden tekemisiä syyllistäen. Pamuk on tehnyt kirjan mieshenkilöistä varsin säälittäviä; nuoret Hasan ja Metin machoilevat ja yrittävät alistaa nuoria naisia näille "rakkauttaan" vakuutellen. Henkilöistä kaikista järkevin taitaa olla emännän alistama taloudenhoitaja kääpiö-Recep, joka pitää langat käsissään ja jakaa vanhan rouvan kanssa salaisuuden; onhan hän edesmenneen isännän avioliiton ulkopuolinen poika, samoin kuin invalidiveljensäkin.

Elizabeth Strout "Olive Kitteridge". Ah, ihana, kipakka Olive, jonka sydän on kuitenkin lämmin, varsinkin vähempiosaisia kohtaan. Oliven lisäksi kirjassa on kaupungin muidenkin asukkaiden tarinoita, iloja ja suruja. Kirja ei päästä lukijaansa helpolla, kertomuksissa riittää huolia lapsista, pettämisiä, eroja, rakkautta, huumeita, sairautta ja kuolemaa. Mielestäni muistuttaa Lucia Berlinin novelleja; tavallisia tarinoita tavallisista ihmisistä. Kirja innostaa tarttumaan Stroutin muihinkin teoksiin.

Kaisa & Christoffer Leka "Tour d'Europe". Näin paksu! Huokaisin mielessäni, kun hain kirjastosta varaamani kirjan. Teos on onneksi sarjakuvakirja, joka kertoo mielenkiintoisella tavalla Kelan pariskunnan fillarimatkasta Porvoosta Provenceen.

Elokuvat: "This train I ride" (Yle Areena). Elokuva amerikkalaisista naisista, joiden elämäntapa on liikkua pummilla jopa läpi koko mantereen. Välillä töitä tehden, välillä paikasta toiseen siirtyen. Tärkein varuste; pippurisumute. Leffan tekijöistä osa on suomalaisia.