Tallinna, Kalamaja

Meidän oli tarkoitus palata mantereelle aamulautalla, mutta aamiaista valmistaessani alkoi ukkostaa ja sataa rankasti. Koska ei ollut mihinkään kiire, siirsimme lähtöä pari tuntia eteenpäin. Odotus kannatti; pääsimme ajamaan kuivina Heltermaan satamaan. Lautalla oli hämmästyttävän vähän matkustajia. Lauttamatkan aikana taivas kirkastui ja aurinko paistoi taas kuumasti. Haapsalusta Tallinnaan ajoimme pitkin 17-tietä Linnamäen, Kuijõen ja Keilan kautta. Osittain samaa reittiä, jonka vaelsin tasan vuosi sitten. Olisimme halunneet käydä katsomassa Rummun louhoksen, mutta tuntui turhalta maksaa päivälippu paikalla piipahtamisesta. Majapaikkaamme Kalamajan Niinelle saavuimme Telliskiven kautta. Kaikki portit olivat suljettuina, Hannu soitti Kalamaja Apartmentsin vuokraajalle, mutta ei tainnut mainita, että olemme Hondalla liikkeellä. Saimme ohjeet, mistä huoneiston avain löytyy, mutta emme sitä, miten pihalle pääsee ajamaan. Pikkuportti oli avoinna, riisuimme sivulaukut pois ja Hannu keplotteli pyörän pihalle. Toivottavasti joku avaa meille portin, kun lähdemme pois.

Kalamaja Apartments

Purtse

Soo Uulits

Kävimme suihkussa ja kävelimme Telliskiveen Purtsen terassille oluelle. Kello läheni jo kuutta, emmekä olleet syöneet aamiaisen jälkeen mitään. Ei ruvettu arvuuttelemaan ravintoloita, vaan menimme viime kerrasta tuttuun Soo Uulitseen syömään. Kävimme viereisessä Rimissä ostoksilla ja palasimme kellarikotiimme kahvinkeittoon. Pikkulapset ajelivat suojaisalla pihalla potkupyörillään, kun menimme ulos kahvittelemaan. Väsytti armaasti. Olin  nukkunut yön huonosti, minua valvottivat vatsani metelöinti (syytän siitä kermaista lohipastaa), ja Hannun suhina ja puhallus. Aamulla olinkin ihan ruikulla, onneksi vatsa kuitenkin rauhoittui, ennen kuin lähdimme liikkeelle.

Unta odotellessa kuuntelimme jonkun jyrsijän (rotta? 🙈) rapinaa talon rakenteissa. Muuten olikin aivan hiljaista. Olisimme majoittuneet Maren luokse, mutta hän on lähdössä vaeltamaan Camino Nortea. Harmi vain, että hänen latvialainen vaelluskaverinsa sairastui koronaan, eikä pääse mukaan. Odotuksemme tätä Kalamajan kellarihuoneistoa kohtaan olivat suuret. Onhan se tilava ja kodikas, mutta pisteet putoavat epäsiisteydestä ja viimeistelemättömyydestä. Astiat ovat kaikki eri paria, kahta samanlaista lasia ei kaapista löydy. Pienellä vaivannäöllä asunnosta saisi mainion. Sijainti on loistava ja piha suuri ja viihtyisä.

Vereta jaht 2022

Aamiaisen syötyämme lähdimme omille kävelylenkeille; Hannu Noblessneriin, minä Toompealle ja vanhakaupunkiin. Turisteja on nyt todella paljon liikkeellä, ryhmiä mm. Japanista, Saksasta ja Espanjasta. Hirveparkissa on RMK:n ripustama valokuvanäyttely  "Vereta jaht 2022" (Bloodles hunt). Etsin taas kaupungin pieniä kujia ja uusia kuvakulmia.

Sesoon

Ilma oli todella nihkeä, tälle päivälle onkin luvattu ukkoskuuroja. Suihkun jälkeen kävelimme läheiseen Sesooniin lounaalle. Suunnittelemani lohisalaatti vaihtui lennossa ankanrintaan punaviinikastikkeessa, kun tarjoilija juuri lisäsi sen liitutauluun. Kahden hengen lounaat noin 14€.

One Sixty Smokehouse

Siestan aikana alkoi sataa ja kahvittelimme sisällä. Sade jatkui vielä illalla, kun lähdimme syömään toiseen lähellä olevaan ravintolaan, One Sixty Smokehouseen. Söimme molemmat BBQ-kanat. Hinnat olivat nousseet, annokset yhtä suuret kuin ennenkin. Sade oli lakannut, kun vatsat täynnä palasimme kämpille.

Yöllinen rapina tulikin keittiöstä ja aamulla huomasin, että roskapussi oli purtu reikiä täyteen. Ilmankos kuului meteliä, kun se onneton oli purrut huuhdottuja jogurttipurkkeja ja muovisia kahvikermakapseleita.

Kahdeksan päivän kulut; majoitus yht. 355€, Eckerön lauttaliput yht. 112€, Viron sisäiset lauttamaksut yht. 22,65. Matkaa kertyi 613 km ja bensakulut olivat 53,40 (1,949/litra 98 okt).