Kukaan ei kutsunut meitä saunomaan tai mökille, joten vietimme juhannuksen kahdestaan kotona. Aattona kävelin Honkanummelle hoitamaan hautakukat ja kotimatkalla pulahdin Keravanjokeen uimaan. Ei ollut ruuhkaa rannalla!
Tulin kaupan kautta kotiin, Hannu oli tehnyt oman lenkkinsä ja nosti kansituolini pihalle, ehkä siinä ehtisi vihdoin istuakin. Kuuntelimme pihalla radiota samalla kun grillasimme ribsejä ja maisseja, sisällä otin esille kummisetäni bändin cd:n joka on meille perinteistä kesämusiikkia.
Juhannuspäivänä tein pitkän lenkin ja sen päätteeksi kävin uimassa. Olin taas ainoa uimari Keravanjoen rannalla. Iltapäivällä grillasimme pihalla ja nautimme aurinkoisesta säästä. Kaikki naapurit olivat jossain muualla. Vasta sunnuntain vastaisena yönä satoi vähän.
Sunnuntain lenkille varustauduin sateenvarjolla, mutta taivas selkeni ja vasta päikkäreiden aikaan taivas repesi ja hetken jopa ukkosti. Kerava ei tällä kerralla kerännytkään kaikkia ukkospilviä itselleen!
Käki kukkuu aina vaan.
Maanantaina ajoin Lohjalle ja menimme siskojen kanssa Villa Haikariin synttärikahveille. Kiva paikka, sateen sattuessa olisimme voineet siirtyä lasikuistille tai sisälle istumaan, nyt voimme olla ulkona terassilla, kun sadepilvet eivät osuneet kohdalle. Pilvettömällä kelillä olisimme menneet Kalkki-Petterin puutarhaan, jota on kuulemma alettu hoitaa ja kaunistaa. Ehkä ensi kerralla? Ennen kotiinlähtöä poikkesin Caritalle ja hautausmaalle.
Kesän kirjoja;
Elizabeth Strout "Voi William !" Edelleen Lucy Barton, edelleen Maine ja sen maisemat. Kirja jatkaa Lucyn tarinaa Davidin - toisen aviomiehen - kuoltua, ja ex-mies Williamin jäätyä myös yksin. Vaikka palataankin Lucyn lapsuuteen ja karuihin kotioloihin, kaikki kamaluus jää silti kertomatta. Eiköhän Strout palaa vielä paljastamaan nekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti