Matildan kesä 2023

Sauna ei onneksi lämmittänyt parvea liikaa (tuuletimme mökin illalla) ja nukuimme hyvin. Aamupäivällä lähdimme kumpikin omille lenkeillemme. Minä suuntasin Matildanjärvelle, tietysti sieniveitsi repussa. Ei löytynyt kantarelleja, kuivaa on ollut täälläkin.

Ihanaa olla täällä vaihteeksi kesällä! Voi kävellä niitä pieniä metsäpolkuja, jotka talvella ovat lumen alla piilossa ja ylittää kallioita, jotka ovat talvella liukkaita.

Kariholma

Kiersin Matildanjärven rantoja myöten ja löysin monta hyvää uimapaikkaa; kallionkoloissa tai keittokatosten lähellä on pieniä poukamia ja hiekkarantoja. Metsässä oli yllättävän paljon telttoja (ja yksi tiipii). Fillaristit ja retkeilijät pystyttivät niitä keittokatosten ja huussien lähettyville, mutta parissa paikassa oli useita telttoja ilman näkyvää liikehdintää. Vuokraakohan niitä joku? Kariholman keittokatoksessa juutuin juttelemaan Tuusulasta asuntovaunulla tulleen pariskunnan kanssa. He ovat täällä ensimmäistä kertaa ja aikovat käydä kaikissa Suomen kansallispuistoissa. Olin ajatellut käveleväni myös Jeturkastin lenkin tänään, mutta sain kulutettua niin paljon aikaa, että jätän sen seuraaville päiville. Mökkiviikolle meillä on kaksi suunnitelmaa; käydä Kemiönsaaressa Söderlångvikin taidemuseossa ja Perniössä kaupoilla. Ensin ajattelin, että suoriudumme molemmista fillareilla, mutta takamukseni ei taida näin vähillä kilometreillä kestää liki 80 km:n lenkkiä Kemiönsaareen ja takaisin. Tulevalle viikolle on kaiken lisäksi luvattu sadekuuroja, joten taidamme hoitaa makkaroiden grillauksen jo sunnuntaina. Samalla voisin käydä uimassa Matildanjärvessä.

Mökkiruokaa 1

Palasin mökille Matildan kautta ja poimin matkan varrelta luonnonkukkia. Alkoi sataa. Koska kantarelleja ei löytynyt, otin käyttöön viime syksynä (täältä) poimitut kuivatut supparit ja valmistin sardelli-sienipastaa. Sen jälkeen pikkupäikkärit ja illalla taas saunottiin. Tulikin kaunis ja lämmin ilta.

Sunnuntaina kylä oli täynnä porukkaa. Hannu lähti fillarilenkille Tapaninkierrokselle ja Strömman kanavalle, minä kävelin toivorikkaana Jeturkastiin, mutta ei siinäkään metsässä ollut sienen sientä. Jeturkastin näköalapaikalla juttelin espoolaisen pariskunnan kanssa ja annoin miehelle sieniruokavinkkejä. Kerroin, että rapistelen kuivattuja suppareita suurinpiirtein kaikkiin muihin ruokiin paitsi aamupuuroon.

Jeturkasti

Kariholma, retkiruokaa

Jeturkastista jatkoin matkaa polkuja ja pitkospuita pitkin, kallioita ylittäen Kariholman keittokatokseen, jossa meillä oli treffit. Ehdin käydä uimassa, ennen kuin Hannu polkaisi paikalle. Katoksen oli vallannut iso perhe Filippiineiltä, joten tulet olivat valmiina ja saimme chilimakkaramme nopeasti kypsiksi.

Terho

Paluumatkalla pysähdyimme Terhon terassille Ipalle. Onneksi olimme jo syöneet, muuten olisin sortunut Wilma-lankkupizzaan. Loppupäivä kului tutulla kaavalla; päikkärit (pyykit pyörivät koneessa), kahvit, sauna ja iltapalaksi sienimunakasta.

Illalla taivaalle alkoi kertyä pilviä. Olisi pitänyt ottaa Hannulle lahjoittamani Pilvi-kirja mukaan ja yrittää tulkita, ovatko nuo sadepilviä.

Uutisissa kerrottiin, että kansallispuistot aikovat kieltää matkapuhelimet. Apua! Minä tarvitsen puhelinta kahdesta syystä: kuvien ottamiseen ja karttasovelluksen käyttämiseen (olen merkannut siihen myös sienipaikat), koska olen kova eksyilemään. Jos eksyn, nyrjäytän nilkkani tai saan käärmeenpureman, niin miten ihmeessä hälytän Hannun apuun ilman puhelinta? Musiikkia en koskaan kuuntele luonnossa liikkuessani, linnunlaulu ja puiden humina riittävät minulle.

Teerisaari, Puolakkajärvi

Pataan vaan?

Maanantaille luvattiin sadetta, aamu aukeni pilvisenä, mutta sateettomana. Lähdin lenkille ilman aurinkorasvaa ja arskoja, reppuun laitoin sateenvarjon, näin varmistin, ettei tule sadetta. Kävelin Matildanjärvelle ja siitä Teerisaareen. Siellä oli vain yksi pariskunta, kiikaroivat Puolakkajärven toiselle puolelle ja kertoivat, että siellä on haikara, toinen lähti jo menemään. Hetken kuluttua huomasin joutsenparin ylittävän Teerisaaren. Jatkoin kävelyä pitkospuita pitkin ja kallioiden yli metsäpoluille, siitä hiekkaiselle metsätielle, jonka varrella huomasin pikkurillin pään kokoisia kantarelleja.

Matildassa rikotaan liikennelakia ja kehoitetaan kävelemään tien oikeaa laitaa. Minä ainakin olen pienestä pitäen tottunut kävelemään vasenta laitaa, jotta näen vastaantulevat autot ja osaan tarvittaessa väistää. Se on niin selkärangassa, etten vaihda puolta täälläkään.

Kävelin Matildan keskustaan ja moikkasin alpakat, niitylle oli tuotu myös vasoja, joita yksi spanieli kävi ihmettelemässä. Satamaan on ilmestynyt (2022) luxuskontteja, joita voi vuokrata. Kun palasin liki kolmen tunnin lenkiltäni mökille, Hannu kävi hakemassa Kyläpanimon Sepät, jotka suihkun jälkeen nautimme omalla terassilla.

Mökkiruokaa 2

Lounaaksi (ja illalliseksi) tein pulledporktortillat. Päikkärit nukuin parvella, jossa jätin ikkunan auki viilentääkseni ilmaa.

Kuulin ukkosen jyrisevän yhden kerran, siinä se! Illalla taas saunoimme, istuimme terassilla ja nautimme olostamme.

Söderlångvik

Elokuu alkoi sateisena. Tarkoitus oli fillaroida Perniöön kaupoille, mutta näillä näkymin minun pyöräni kulkee turhaan mukana. Kävimme ensin Perniössä, sen jälkeen käännyimme Kemiönsaareen, tutustumaan Söderlångvikin kartanoon. Kyllä on Amos Andersonilla ollut komea kesähuvila! Hienot taidekokoelmat, upeat omenatarhat ja ihanat kirjastot! Minä voisin koska vain muuttaa yhteen kirjastohuoneeseen.

Söderlångvikin kartano

 

Ennen Mathildedaliin paluuta kävimme vielä Café Söderlångvikissa kahvilla ja omenajäätelöpalloilla, jotka sujautettiin tuoreiden briossien sisään. Herkullista!

Ostimme Perniöstä varhaisperunoita, jotka söimme sillin ja salaatin kera. Välillä satoi, välillä paistoi aurinko, ei tehnyt mieli lenkille, vaan menin parvelle päikkäreille. Illalla saunoimme, sen jälkeen tein meille pienet tapakset. Illan iloinen yllätys; Zeljka soitti. Hän oli nähnyt minusta unta ja halusi varmistaa, että kaikki on hyvin.

Keskiviikkoaamu oli kovin syksyinen. Parin päivän lämmin kesäsade oli kuitenkin tehnyt hyvää luonnolle ja löysin jo kohtuullisen kokoisia kantarelleja. 

 

Sain taas kulumaan kolmisen tuntia, kun haahuilin pitkin metsiä. Olin suunnitellut huomiselle golfkentän lenkkiä ja mereen pulahtamista, mutta taidan vaihtaa sen sienien etsimiseen. Niitä ei kuitenkaan Vantaalta vielä löydy. Hannu putsasi sienet, jotka aion viedä kotiin.

Mökkiruokaa 4

Hannun kokkivuorolla söimme sinihome-päärynäflammkuchenia, johon hän käytti myös maanantaina keräämäni pienet kantarellit ja kotoa tuotuja kuivattuja suppareita. 

Illalla olisi ollut tarjolla Teijon kyläsauna ja Osmo Ikosen konsertti Terhossa, mutta eihän me mihinkään viitsitty lähteä. Saunottiin, kuunneltiin musiikkia ja lueskeltiin. Soitin Jormalle ja ilmoitin, että poikkeamme hänen luonaan kotimatkalla.

Mökkiruokaa 5

Torstaina sää olisi suosinut pyörälenkkiä, mutta mieli teki sienimetsään, joten minun fillarini kulkee mukana turhaan. Hannultakin jäi talviturkki edelleen heittämättä. Hän lähti Hummeltien suuntaan, minä eilisille sieniapajille. Kuivan alkukesän pudottamat keltaiset koivunlehdet hämäävät metsässä ja teiden varsilla. Kävelin metsänhoitotietä Puolakkajärven rannalle, sieltä Teerisaareen, jossa nuorimies oli telttailllut yön. Oli pakko mainita, että jokohan se ilmeisesti hukkunut kalamies on löytynyt. Kaveri ei ollut kuullutkaan, mahtoiko jäädä enää toiseksi yöksi? Päivän saalis jäi vaatimattomaksi, mutta saamme kotona tehtyä hyvän sienipastan tai kantarellikastikkeen. Torstain kunniaksi tuunasin hernekeittoa. Illalla alkoi sataa rankasti, mutta ukkonen jyrähti vain pari kertaa. Mielelläänhän tänne olisi vielä jäänyt, retkeilemään, sienestämään, saunomaan ja uimaan. Lokakuussa tulemme keräämään suppikset pois. 

Mökkiloman kirjat;

Lea Ypi "Vapaa - Kuinka kasvoin aikuiseksi maailman luhistuessa" (2023). Albania vuonna 1990, Lea Ypi muistelee lapsuuttaan ja sivu sivulta paljastaa maansa kylmäävää historiaa. Kaikki ei todellakaan ollut sitä, mitä päälle päin näytti. Albania 1991, kaikki kynnelle kykenevät yrittävät päästä pois "vapaasta" kotimaastaan, mutta rahaa ei ole passiin, viisumiin tai matkantekoon. "Oli tärkeämpää tietää miten pääsisi lähtemään kuin miksi". Italia sulkee rajansa maahanmuuttajilta. Albania 1997 "Tämä on paljon pahempaa kuin vuonna 1990. Silloin oli ainakin toivoa demokratiasta. Nyt ei ole mitään, pelkkää kirousta"... "Jätin Albanian taakseni ja ylitin Adrianmeren. Matkustin Italiaan laivalla, joka seilasi yli tuhansien hukkuneiden ruumiiden, ruumiiden joita kerran olivat asuttaneet vielä paljon minua toiveikkaimmat sielut, mutta jotka olivat kokeneet surkeamman kohtalon. En koskaan palannut takaisin."

Juha Kauppinen "Monimuotoisuus - Kertomuksia katoamisista" (2019). Perusteellinen tietokirja luonnon monimuotoisuuden kutistumisesta ja katoamisesta kautta historian. Pelkästään ilmastonmuutosta ei voi siitä syyttää, vaan ihmisen kaikenkattavasta tyhmyydestä. Miten hoitaa esim. kirjanpainajan leviäminen? Suomessa se hoidetaan puita kaatamalla ja avohakkuilla, mikä ei olekaan oikea tapa. Oli mielenkiintoista lukea vaikka ruusunruohomehiläisestä (hieno sana!), naaraasta joka munii munansa yksin kaivamiinsa käytäviin ja munat kuoriutuvat yksi kerrallaan, yksi päivässä. Oli kuin olisin palannut koulunpenkille ja yrittänyt opetella kaikkien lintujen ja luontokappaleiden nimet, tietysti myös latinankieliset (ne olisi mielestäni voinut laittaa kirjan loppuun vaikka aakkoselliseen luetteloon). Välillä kyllä pisti vihaksi, kun luin poliitikkojen ja kunnanisien järjettömistä päätöksistä. Esim. Sanni Grahn-Laasonen (kok) päätti 2014 ympäristöministerinä (!) olleessaan keskeyttää soidensuojelun täydennysohjelman toteuttamisen ja antoi Vapon mellastaa soilla ja korpimetsissä pilaamalla koskematonta luontoa. Tätä kirjaa ei kannata lukea illalla, ettei mene vihaisena nukkumaan. Levollisemmin luin aiemmin "Suuri melontaretki Linkolan jäljillä" -kirjan, joka keskittyi luonnon monimuotoisuuden muuttumiseen Suomessa viimeiset 70 vuotta ja oli samalla matkakirja.

Tammisaari - Mathildedal

Laiva... ei kun auto on lastattu. Kävin aamupäivällä kaupassa (noin neljä kassillista syötävää ja juotavaa) ja pakkasin kotona kaiken uudelleen, samoin pyyhkeet, liinavaatteet ja omat vaatteeni. Hannu pakkasi omansa ja kiinnitti fillarit autoon. Ehdimme Tammisaareen, ennen kuin Piazzan lounasaika loppui. Sen jälkeen kävin katsomassa Chappe nykytaidemuseon näyttelyt, samalla lipulla/Museokortilla pääsi katsomaan kolme muutakin näyttelyä.

Tammisaari

Chappe, Julia Lohmann

Panu Ruotsalo "Ilma"

Ahmed Alalousi "Yö Barosundissa"

Helene Schjerfbeck

 illusia ryytyneenä vaelluksella

Tammisaaren ja Perniön välisellä tiellä on uusi asfaltti. Sadekuurot siivittivät matkaamme, mutta pääsimme majoittumaan auringonpaisteessa. Tämä on Hannulle ensimmäinen mökkiloma Mathildedalissa kesäaikaan. Yleensä käymme täällä kevättalvella, sieniaikaan ja jouluviikolla. Taas alkoi kamojen roudaaminen ylämäkeen. Viime vuosina olemme majoittuneet vaihtelevasti kahteen muuhun PRO:n mökkiin, mutta ne olivat nyt varattuja. Tässä mökissä joudumme kapuamaan ylös parvelle nukkumaan, muuten tämä mökki on yhtä kodikas kuin muutkin. En ollut varma varusteista, joten pakkasin kotoa paljon turhaa tavaraa mukaan. Keittiö ja pesuhuone on remontoitu jossain vaiheessa meidän viime käyntimme (2019) jälkeen.  

 

Saunottuamme vilvoittelimme terassilla, jota ilta-aurinko vielä lämmitti. Olemme nyt korkeammalla kuin yleensä, näköala on hieno eikä meitä näe kukaan muista mökeistä.