Tapasimme Otto Motoristin vain kerran, vuosi sitten heinäkuisella Viron reissulla. Yksi kerta riitti tekemään meihin lähtemättömän vaikutuksen. Pieni suuri otus oli oman arvonsa tunteva ja suhtautui kylmän rauhallisesti motoristikavereihin ja muihin matkaajiin, jotka polvistuivat sen edessä. Otto nukkui pois tammikuussa, tuhkat "iskä" Jorma halusi ripotella kesän kauneimpana päivänä. Mielellämme osallistuimme muistoajoon Korsosta Nikkilään, matkalla Oton tuhkat lensivät kesätuulen mukana taivaisiin.
Maailmanmatkaaja-Ottoa saattoi 20-30 moottoripyörää. Perillä NIkkilän Sininen Talo kesäkahvilaan kerääntyi myös vanhoja vespoja ja pari pikkuista Fiatia. Tilaisuus oli liikuttava, mutta iloinen. Kuten oli Otto Motoristikin.
Otto elää muistoissa aina 💖
VastaaPoista