keskiviikko 14. heinäkuuta 2021

Paavolan tammi ja Vallisaari

Ajelimme maanantaina DragStarilla Lohjalle. Kävimme Suvilla pullakahvilla, sain laskettua lapset ja Noelin puuttuvat hampaat. Kaikki ipanat ovat viime näkemältä kasvaneet niin kovasti, ettei kukaan enää halua mummun syliin. Kävimme katsomassa äitiä, joka torkkui sängyssään helteen uuvuttamana.

Paavolan tammi
Paavolan tammea on hehkutettu nyt jokaisessa Lohja-mainoksessa ja luonto-ohjelmassa. Niin monta kertaa kun minäkin olen nuorena fillaroinut Lohjansaareen erilaisilla kokoonpanoilla, ei meidän aikanamme kukaan puhunut mistään tammesta. Luultavasti se on joku viime vuosien juttu, mutta pitihän se meidänkin käydä kuvaamassa. Ajoimme Lohjan kalkkitehtaan (entisen) tehdasalueen läpi. Minä kun luulin että siellä on portit kiinni, mutta maps ehdotti tätä reittiä. Lapsena asuimme aivan tehdasalueen vieressä ja kavereiden kanssa kävimmekin usein veturitalleilla, kunnes pääsy sinne kiellettiin. Vetosin vaariini, joka oli Tytyrin kalkkikivijunan lämmittäjä.... Ajoimme Kukkukallion alapuolelta Lasitehtaalle ja sieltä Lohjansaarentielle. Onhan se komea tammi, vielä parempia kuvia olisi saanut, jos olisi malttanut odottaa iltahämäriin. Jätimme Alitalon viinitilan väliin ja posotimme vaihteeksi Siuntion ja Veikkolan mutkaisia teitä pitkin kotiin.
 
Helsinki
Tälle kesälle oli suunnitelmissa lähteä piknikille Suomenlinnaan tai Vallisaareen. Koska Helsinki Biennaali on syyskuun loppuun asti Vallisaaressa, lähdimme keskiviikkona sinne. Lauttalippuja emme varanneet etukäteen, vaan ostin ne netin kautta, kun jo istuimme kauppatorin laidalla. Näin varmistimme, että pääsemme haluamamme lautan kyytiin.
 
Dafna Maimon: Indigestibles 2021
Kaikkia taideteoksia emme nähneet, joihinkin (sisätiloihin) oli liian pitkä jono ja videoesitykset jätimme pääosin väliin. Nähtävää riitti muutenkin, yksi tai kaksi taideteosta on tällä hetkellä suljettuna. 
 
Tadashi Kawamata: Vallisaaren majakka 2021
Tuomas A. Laitinen
Laura Könönen: Ei taivasta rajana 2021
Birit & Katja Haarla, Outi Pieski: Guhte gullá
 
Margaret & Christine Werthelm: Virkattu koralliriutta
Vallisaari, näkymä Suomenlinnaan
 
Vallisaari
Näyttely oli kaikenkaikkiaan näkemisen arvoinen ja Vallisaaren metsäpoluilla pääsi välillä varjoon kävelemään. Plussaa oli myös vesipiste, josta sai täytettyä juomapullonsa jääkylmällä vedellä. Tänne voisi tulla toistekin, vaikka loppukesällä, kun ei ole enää niin kuuma. Palasimme meno-paluulipulla kauppatorille.
 
Tuomiokirkon krypta
Ola Kolehmainen
Kävimme katsomassa myös Tuomiokirkon kryptan näyttelyn, joista Ola Kolehmaisen valokuvakollaasin olenkin nähnyt (HAM:ssa tai Taidehallissa) jo aiemmin. Kryptassa oli ihanan viileää ja sen kahvilassa olisi voinut syödä hävikkiaterian tai nauttia pullakahvit, mutta menimme JuFuun syömään sushit. Oluet joimme vasta kotiterassilla.
 
JuFu
Minulla oli runsaasti suunnitelmia heinäkuulle ja paljon olemmekin pyörineet erilaisissa paikoissa, mutta paljosta on luovuttava tai jätettävä elokuulle. Suomenlinnan piknik tulikin jo mainittua, lisäksi on käytävä katsomassa Tikkurilan Patio ja fillaroitava Viikin terassille, poljettava Tuusulanjärven ympäri ja löydettävä Håkansbölen kartano (sielläkin pyöräilin ainakin tunnin ihan hoodeilla, löytämättä lainkaan kartanoa). Tammisaari-Hanko voisi olla loppukesän moottoripyöräreissun kohde, jos edullinen majapaikka löytyy. Ateneumin Repin-näyttelyyn on vielä pitkät jonot, sekin jää loppukesään. Emmekä vieläkään ole käyneet fillarilenkin yhteydessä isolla kirkolla Kahvitupa Laurentiuksen pizzoilla. Tosin Hannu tekee niin hyvää Pizza Napolia, ettei tarvitse muiden tekemiä välttämättä syödä.
 
Hyvä että otettiin jo kesäkuussa konjakit alle sadan päivittäisen koronatartunnan kunniaksi. Nyt huidellaan taas liki 400:ssa. Virossakin tilanne on parempi, siis sinne!

Kesän kirjoja:
 
Jeffrey Eugenides "Oikukkaat puutarhat". Olen huomannut, että novellikokoelmat ovat mainiota kesäluettavaa. Ei tarvitse muistaa, mitä viimeksi luki, kun aloittaa seuraavan novellin lukemisen. Nautittavaa luettavaa, kesäisen kepeitä, silti mieleenpainuvia novelleja. Hieno kirja!

sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Otto Motoristi R.I.P.

Tapasimme Otto Motoristin vain kerran, vuosi sitten heinäkuisella Viron reissulla. Yksi kerta riitti tekemään meihin lähtemättömän vaikutuksen. Pieni suuri otus oli oman arvonsa tunteva ja suhtautui kylmän rauhallisesti motoristikavereihin ja muihin matkaajiin, jotka polvistuivat sen edessä. Otto nukkui pois tammikuussa, tuhkat "iskä" Jorma halusi ripotella kesän kauneimpana päivänä. Mielellämme osallistuimme muistoajoon Korsosta Nikkilään, matkalla Oton tuhkat lensivät kesätuulen mukana taivaisiin.

Maailmanmatkaaja-Ottoa saattoi 20-30 moottoripyörää. Perillä NIkkilän Sininen Talo kesäkahvilaan kerääntyi myös vanhoja vespoja ja pari pikkuista Fiatia. Tilaisuus oli liikuttava, mutta iloinen. Kuten oli Otto Motoristikin.

tiistai 6. heinäkuuta 2021

Kustavi, Lootholma 2021

Pääsin taas ihailemaan saaristoa! Alunperin oli tarkoitus viettää pari yötä Vuosnaisten Meriasemalla, pari Kustavin Lootholmassa. Vuosnaisten edulliset majoitukset myytiin nopeasti loppuun ja päätimme viettää kolme yötä Lootholmassa, siellähän on hyvät palvelut ja saan majoituksesta PRO:n alennuksen.

Kustavi, Lootholma

Maanantaina päräytimme Hondalla Kustaviin ja suoraan Lootholmaan. Lähdimme matkaan farkuissa, goretexit saavat odottaa Viron reissua. Päivä oli taas helteinen ja 250 km:n matka puudutti persukset. Jurttia vielä siivottiin, jätimme takit respaan ja haimme Kustavin Salesta ja torilta syötävää ja juotavaa. Oli silmiinpistävää, että aivan kaikki käyttivät maskia (vähän toista kuin meidän lähilidlissä). Palasimme Lootholmaan ja pääsimme majoittumaan auringon kuumentamaan jurttaan.

Varasimme Lootholman jurtan sillä edellytyksellä, että rantasaunat ja leirintäalueen palvelut ovat käytettävissä. Jo vain, Lootholma oli viime kesän suljettuna ja nyt kaikki on entistä ehompaa (tosin keittiötä ei ole uusittu kuin ulkopuolelta maalilla, mutta astioita riittää kaikkien tarpeeseen). Respa, rantasaunat ja wc/suihkutilat ovat kaikki uusia. Kävimme ensin saunassa ja uimassa, vasta sen jälkeen keitimme uudet perunat ja grillasimme makkarat. Taivas vetäytyi illan tullen pilveen ja tuli hieman viileämpää, kun syötyämme istuimme omalla terassilla bossanovaa kuunnellen ja lehtiä lukien. Jätimme jurtan oven yöksi auki ja iltatuuli viilensi sisätilat, oviverho piti ötökät ulkona.

Jurtassa olikin sopivan viileää ja nukuimme hyvin. Ennen kahdeksaa kävin jo aamu-uinnilla ja -saunassa. Oispa ihanaa, jos itsellä olisi paikka, missä käydä aamuin, illoin uimassa ja saunassa! Kävin keittämässä kahvit ja söimme aamiaisen jurtan terassilla. Olimme aikaisin liikkeellä, kun lähdimme kävelemään kohti Kustavia. Totuttuun tapaan kävimme ensin katsomassa  Kustavin Ristinkirkon (Suomen vanhin säilynyt puinen ristikirkko) ja hautausmaan. Mitä hienoja, vanhoja nimiä! Vaihtoehtoina oli lounas kylillä tai itse tehtyä mökkiruokaa. Kello oli vielä niin vähän, että ostimme torilta chili-hunajamarinoitua savulohta ja lisää uusia perunoita. Juuri muuta ei tarvittukaan, eilisestä oli vielä jäljellä minitomaatteja ja mansikoita.

Teimme kävelylenkin vierasvenesatamaan, josta on purettu pois Kuunari Helena. Hannun mielestä paikka on pilattu, mutta ehkä vanha alus oli liian vaarallinen, se kuitenkin houkutteli lapsia sisuksiinsa kiipeilemään. Sain juuri perunat keitettyä, kun alkoi ukkostaa ja sataa. Söimme jurtassa, Hannu hoiti vuorostaan tiskit ja minä kävin suihkussa. Oli suloista nukahtaa päikkäreille sateen ropistessa jurtan kattoon. Vantaalla ei kunnon pilviä ole näkynyt pariin viikkoon, nyt ne tuntuivat todella tervetulleilta. Otimme taas varaslähdön iltasaunaan. Ehdin uida ja löylytellä yksin ennen seuraavien naisten ja tyttöjen tuloa. Istuimme omalla terassilla laskevan auringon lämmössä ja alan pikku hiljaa ymmärtää asuntovaunuelämää. Karavaanareilla näyttäisi olevan sääntönä, että vähintään yksi koira on oltava. Jonkun räksytystä saimme kuunnella päivittäin. No, kotona kuuntelemme jonkun naapurin kukon kiekumista. Illalla nousi tuuli, joka viilensi taas jurtan. Jätimme kuitenkin oven taas auki. Jurtassa on päivisin niin kuuma, että siirsin aurinkorasvan ja muut ihovoiteet jääkaappiin. Siellä ne kai pitäisikin säilyttää?

Lootholman rantasaunat

Keskiviikkona kävin taas aamu-uinnilla, joutsenpari ja niiden viisi palleroista poikasta lipuivat aivan läheltä ohi. Onneksi jätin rillit päähän, niin pystyin seuraamaan niiden ohiuintia. Aamiaisen jälkeen teimme kävelylenkin Lootholman alueella, minä seurasin metsäpolkuja ja frisbeegolf-reittiä. Kävin laiturilla kuvaamassa uudet rantasaunat ja lähdimme päivän mp-ajelulle.

Jeremiaan kalliot

Jeremiaan luolat

Ensin etsimme Jeremiaan luolat ja kapusimme myös Jeremiaan kalliolle, josta oli hieno näkymä merelle.

Vartsalan lossi
Vuosnaisten Meriaseman Sofia-mökki

Matka jatkui Vartsalan lossilla Vuosnaisten Meriasemalle. Kävimme katsomassa etukäteen harkitsemamme majoitukset ja olimme tyytyväisiä, että jäimme Lootholmaan. Eihän täällä ole juuri muita palveluita kuin ravintoloita. Saunaa ei näkynyt missään eikä satamassa voi uidakaan. Päätimme palata Kustaviin lounaalle.

Panimoravintola Maistonki
Harmi, että Kustavin keskustassa ollut Sualane Ravintola on lopettanut. Kävimme katsomassa sen tilalle tulleen Prykän, mutta lista ei houkutellut ja peruutimme muutama kymmenmetrinen Panimoravintola Maistonkiin. Toinen meistä on kuski ja se en ole minä, mutta jätin kuitenkin maistamatta paikallispanimon siiderit. Söimme pulledporkburgerin ja ankkasalaatin (joka oli varsin kevyt). 

Illalla nousi kova tuuli ja alkoi sataa. Suljin viimeiseksi yöksi jurtan oven ja sytytin ledivalot sen yläpuolelle. Sade jatkui koko yön. Vähän hirvitti, että näinköhän joudumme lähtemään kotimatkalle sadekelissä.

Kahvila Maggia
Sade lakkasi aamuksi ja lähdin saunaan ja aamu-uinnille. Kiire ei ollut mihinkään, aamiaisen aikana terassi kuivui ja aurinko alkoi lämmittää. Pakkasimme sivulaukut ja kävimme vielä tankkaamassa Kustavin ABC:lla, jossa oli reissun kallein bensa (98 okt. 1,809/litra). Tarjosin Hannulle pullakahvit Kahvila Maggiassa. Voi mitä ihanuuksia! Jos joku kerta emme viitsi itse tehdä aamupalaa tai jääkaappi on jo syöty tyhjäksi, on hyvä tietää, että tästä kahvilasta löytyy myös ihania täytettyjä sämpylöitä/leipiä.

Peterzéns

Tähän asti olemme ajaneet kotoa Kustaviin ja Kustavista kotiin. Nyt oli jotenkin enemmän aikaa ja keli suosi, joten näinä kolmena päivänä näimme enemmän kuin koskaan ennen. Kotiinkaan ei ollut kiirettä ja kahvilakäynnin jälkeen poikkesimme tieltä Peterzénsin vierasvenesatamaan. Sielläkin on majoitusta tarjolla, samoin ravintolatarjontaa ja tietenkin Peterzénsin tuotteita myynnissä. Ehkä ei kuitenkaan meille....

Eilisillan naisen saunavuorolla "rouva Söderberg" (tv-sarjasta Sjölyckan) kertoi Kustavin Käsityökylästä, tosin hän sijoitti sen jonnekin huitsin Nevadaan. Onneksi on Google! Peterzénsin rannasta poistuessamme ajoimme Käsityökylän tienhaaran ohi, kun se oli niin huomaamattomasti viitoitettu. Hyvä että käännyimme, siellähän oli vaikka mitä! Söderberg kehui munkkeja, mutta me olimme jo pullamme syöneet. Tarjolla olisi ollut myös lohikeittoa. Ja vaikka mitä ihanuuksia, mutta sivulaukut olivat jo aivan turvoksissa. Ajoimmekin suoraan kotiin, persiit puuduksissa. Kilometrejä kertyi tälle reissulle 520. Onneksi Viron reissulla ei ole näin pitkiä päivämatkoja, kun päivittäiset välimatkat tulevat olemaan lyhyitä.

perjantai 2. heinäkuuta 2021

Kesäkuun loppua ja heinäkuun alati muuttuvat suunnitelmat

Vietimme juhannuksen kotona helteessä hikoillen ja pihalla grillaillen. Tarkoitus oli käydä Kuusijärvellä uimassa ja jopa saunomassa, mutta hyöty olisi jäänyt varsin pieneksi, kun kotimatkalla olisi jo tullut hiki. Sitä paitsi siellä on vaarana saada puukosta tai joutua laiturin alle.

Risto Vilhunen

Wanda's Kitchen

Sain toisen koronarokotteen (Pfizer), siitä ei tullut mitään oireita ja lähdinkin jo seuraavana päivänä fillarilenkille. Harhailin taas kymmenisen kilometriä, kävin Myyrmäen Artsissa katsomassa Risto Vilhusen Ulos raameista -näyttelyn ja söin lounaan Wanda's Kitchenissä. Varmuuden vuoksi tulin pari pysäkinväliä junalla, että varmasti lähdin oikeaan suuntaan. Kotiin poljin Kuninkaantietä ja Ylästöntietä, mittariin kertyi 53 km. 

Kuten etukäteen toivoinkin, olemme tehneet joka kuukausi jonkun pikkureissun, joko mökkeillen tai moottoripyöräillen. Heinäkuun alkuun suunnittelin Kustavin reissun, jonka yöt olisimme jakaneet Lootholman ja Vuosnaisten meriaseman kesken. Vuosnaisten edullisimmat majoitukset myytiin loppuun, joten tulemme yöpymään koko reissun ajan Lootholman jurtassa.

Rokotustodistukset ilmestyivät samantien Omakantaan, heinäkuun alussa Suomeen palaaminen vapautui koronatesteistä, joten uskalsin jo varailla lauttamatkoja. Jos futisturistien itsekkyys/vastuuttomuus ei jatkossa pahenna koronatilannetta, uskallamme lähteä Viroon moottoripyöräilemään. Siinäkin suunnitelmat muuttuivat lennossa; Tall Ship Races on tältä vuodelta peruttu, näin ollen siirsimme lähtöpäivää myöhemmäksi. Hiidenmaan majoituksemme oli joku varannut (vaikka olin siitä jo alustavasti sopinut), Tallinnan majoittaja on ottanut pidempiaikaisia vuokralaisia, mutta tarjosi majoitusta Pärnusta. Kuressaaren edulliset majoitukset on jo myyty, joten majapaikka on etsittävä muualta Saarenmaalta. Kaikenlaista vääntöä, suunnitelmat elävät ja majapaikat vaihtuvat. Onneksi niissä on peruutusmahdollisuus ja vaihtoehtoja löytyy.

Kahvila Ansa ja Oiva

 

Viikolla Hannu pesi makkarin matot. Yöt ovat kosteita, mutta tuulessa ja auringonpaisteessa matot kuivuivat parissa päivässä. Lauantaina päräytimme DragStarilla Hinthaaraan, Kahvila Ansa ja Oivaan. Radanvarren vanhassa talossa on viehättävä kokoelma vanhaa tavaraa, taustalla soi vanha iskelmä. Nautimme terassilla ihanaa sitruuna-marenkitorttua ja raparperi-valkosuklaakakkua. Naapurin Pub Lättähatun terassilla kävi iloinen porina ja sielläkin soi hyvä musiikki. Kotona jatkoimme ulkoruokintaa.


Sunnuntaina tarkoitukseni oli lähteä fillarilla Håkansbölen kartanolle, mutta ilman suuntavaistoa harhauduin Kivistöön. Nyt en hypännyt junan kyytiin, poljin Vantaankoskelle ja tulin kotiin (taas!) pitkin Kuninkaantietä ja Ylästöntietä. Ei siinä mitään, hienoja pyöräilyreittejä, mittariin kertyi 36 km. Hankintalistalla on puhelinteline pyörän ohjaustankoon, niin voin ajaessa seurata Mapsia ja kuunnella tädin antamia ohjeita.

Uusi kesäjuomani (Lidl 5,5%)

 

Kesän kirjoja:

Selja Ahava "Ennen kuin mieheni katoaa". Aivan tavallinen aamu, yhteinen aamiainen ennen töihin lähtöä, aviomies kertoo halunneensa aina olla nainen. Raastavan rehellinen, omakohtainen tarina vaimon tuntemuksista, epäuskosta ja alkavasta katkeruudesta. Välillä seurataan Kristoffer Kolumbuksen maailmanmatkoja, tämän innostusta kun luulee löytäneensä Intian. Karttavertailu ehkä kuvailee sitä, että vaimo piirtää mielensä kartalle niitä miehen piirteitä, jotka ovat hiljalleen katoamassa. Koskettava, hyvin kirjoitettu teos, joka saa miettimään, miten itse suhtautuisin asiaan. Lasten/lastenlasten kohdalla se olisi helppo ymmärtää ja sulattaa, mutta jos kyseessä on oma puoliso, kokee taatusti tulleensa huijatuksi; eihän tuo ole se sama ihminen, johon rakastuin ja johon luotin.

Colm Tóibín "Äitejä ja poikia". Novellikokoelma irlantilaisista naisista ja heidän pojistaan, pojista ja heidän äideistään (viimeinen, pidempi novelli tosin on sijoitettu Espanjaan). Kuka hoitaa ketä, kuinka pitkälle voi antaa anteeksi, miten paljon tarvitsemme toisiamme?

Aris Fioretos "Mary". Raaka kertomus 1970-luvulta, kun Kreikan armeija ottaa maassa vallan. Opiskelijat mellakoivat, kansa protestoi ja valtaa korostetaan väkivallalla. Vankiloihin kerättyjä naisia kutsutaan bulgaareiksi ja heitä kohdellaan kaikin mahdollisin tavoin huonosti, mikäli eivät suostu ilmiantamaan protesteihin osallistuneita tovereitaan.