tiistai 6. heinäkuuta 2021

Kustavi, Lootholma 2021

Pääsin taas ihailemaan saaristoa! Alunperin oli tarkoitus viettää pari yötä Vuosnaisten Meriasemalla, pari Kustavin Lootholmassa. Vuosnaisten edulliset majoitukset myytiin nopeasti loppuun ja päätimme viettää kolme yötä Lootholmassa, siellähän on hyvät palvelut ja saan majoituksesta PRO:n alennuksen.

Kustavi, Lootholma

Maanantaina päräytimme Hondalla Kustaviin ja suoraan Lootholmaan. Lähdimme matkaan farkuissa, goretexit saavat odottaa Viron reissua. Päivä oli taas helteinen ja 250 km:n matka puudutti persukset. Jurttia vielä siivottiin, jätimme takit respaan ja haimme Kustavin Salesta ja torilta syötävää ja juotavaa. Oli silmiinpistävää, että aivan kaikki käyttivät maskia (vähän toista kuin meidän lähilidlissä). Palasimme Lootholmaan ja pääsimme majoittumaan auringon kuumentamaan jurttaan.

Varasimme Lootholman jurtan sillä edellytyksellä, että rantasaunat ja leirintäalueen palvelut ovat käytettävissä. Jo vain, Lootholma oli viime kesän suljettuna ja nyt kaikki on entistä ehompaa (tosin keittiötä ei ole uusittu kuin ulkopuolelta maalilla, mutta astioita riittää kaikkien tarpeeseen). Respa, rantasaunat ja wc/suihkutilat ovat kaikki uusia. Kävimme ensin saunassa ja uimassa, vasta sen jälkeen keitimme uudet perunat ja grillasimme makkarat. Taivas vetäytyi illan tullen pilveen ja tuli hieman viileämpää, kun syötyämme istuimme omalla terassilla bossanovaa kuunnellen ja lehtiä lukien. Jätimme jurtan oven yöksi auki ja iltatuuli viilensi sisätilat, oviverho piti ötökät ulkona.

Jurtassa olikin sopivan viileää ja nukuimme hyvin. Ennen kahdeksaa kävin jo aamu-uinnilla ja -saunassa. Oispa ihanaa, jos itsellä olisi paikka, missä käydä aamuin, illoin uimassa ja saunassa! Kävin keittämässä kahvit ja söimme aamiaisen jurtan terassilla. Olimme aikaisin liikkeellä, kun lähdimme kävelemään kohti Kustavia. Totuttuun tapaan kävimme ensin katsomassa  Kustavin Ristinkirkon (Suomen vanhin säilynyt puinen ristikirkko) ja hautausmaan. Mitä hienoja, vanhoja nimiä! Vaihtoehtoina oli lounas kylillä tai itse tehtyä mökkiruokaa. Kello oli vielä niin vähän, että ostimme torilta chili-hunajamarinoitua savulohta ja lisää uusia perunoita. Juuri muuta ei tarvittukaan, eilisestä oli vielä jäljellä minitomaatteja ja mansikoita.

Teimme kävelylenkin vierasvenesatamaan, josta on purettu pois Kuunari Helena. Hannun mielestä paikka on pilattu, mutta ehkä vanha alus oli liian vaarallinen, se kuitenkin houkutteli lapsia sisuksiinsa kiipeilemään. Sain juuri perunat keitettyä, kun alkoi ukkostaa ja sataa. Söimme jurtassa, Hannu hoiti vuorostaan tiskit ja minä kävin suihkussa. Oli suloista nukahtaa päikkäreille sateen ropistessa jurtan kattoon. Vantaalla ei kunnon pilviä ole näkynyt pariin viikkoon, nyt ne tuntuivat todella tervetulleilta. Otimme taas varaslähdön iltasaunaan. Ehdin uida ja löylytellä yksin ennen seuraavien naisten ja tyttöjen tuloa. Istuimme omalla terassilla laskevan auringon lämmössä ja alan pikku hiljaa ymmärtää asuntovaunuelämää. Karavaanareilla näyttäisi olevan sääntönä, että vähintään yksi koira on oltava. Jonkun räksytystä saimme kuunnella päivittäin. No, kotona kuuntelemme jonkun naapurin kukon kiekumista. Illalla nousi tuuli, joka viilensi taas jurtan. Jätimme kuitenkin oven taas auki. Jurtassa on päivisin niin kuuma, että siirsin aurinkorasvan ja muut ihovoiteet jääkaappiin. Siellä ne kai pitäisikin säilyttää?

Lootholman rantasaunat

Keskiviikkona kävin taas aamu-uinnilla, joutsenpari ja niiden viisi palleroista poikasta lipuivat aivan läheltä ohi. Onneksi jätin rillit päähän, niin pystyin seuraamaan niiden ohiuintia. Aamiaisen jälkeen teimme kävelylenkin Lootholman alueella, minä seurasin metsäpolkuja ja frisbeegolf-reittiä. Kävin laiturilla kuvaamassa uudet rantasaunat ja lähdimme päivän mp-ajelulle.

Jeremiaan kalliot

Jeremiaan luolat

Ensin etsimme Jeremiaan luolat ja kapusimme myös Jeremiaan kalliolle, josta oli hieno näkymä merelle.

Vartsalan lossi
Vuosnaisten Meriaseman Sofia-mökki

Matka jatkui Vartsalan lossilla Vuosnaisten Meriasemalle. Kävimme katsomassa etukäteen harkitsemamme majoitukset ja olimme tyytyväisiä, että jäimme Lootholmaan. Eihän täällä ole juuri muita palveluita kuin ravintoloita. Saunaa ei näkynyt missään eikä satamassa voi uidakaan. Päätimme palata Kustaviin lounaalle.

Panimoravintola Maistonki
Harmi, että Kustavin keskustassa ollut Sualane Ravintola on lopettanut. Kävimme katsomassa sen tilalle tulleen Prykän, mutta lista ei houkutellut ja peruutimme muutama kymmenmetrinen Panimoravintola Maistonkiin. Toinen meistä on kuski ja se en ole minä, mutta jätin kuitenkin maistamatta paikallispanimon siiderit. Söimme pulledporkburgerin ja ankkasalaatin (joka oli varsin kevyt). 

Illalla nousi kova tuuli ja alkoi sataa. Suljin viimeiseksi yöksi jurtan oven ja sytytin ledivalot sen yläpuolelle. Sade jatkui koko yön. Vähän hirvitti, että näinköhän joudumme lähtemään kotimatkalle sadekelissä.

Kahvila Maggia
Sade lakkasi aamuksi ja lähdin saunaan ja aamu-uinnille. Kiire ei ollut mihinkään, aamiaisen aikana terassi kuivui ja aurinko alkoi lämmittää. Pakkasimme sivulaukut ja kävimme vielä tankkaamassa Kustavin ABC:lla, jossa oli reissun kallein bensa (98 okt. 1,809/litra). Tarjosin Hannulle pullakahvit Kahvila Maggiassa. Voi mitä ihanuuksia! Jos joku kerta emme viitsi itse tehdä aamupalaa tai jääkaappi on jo syöty tyhjäksi, on hyvä tietää, että tästä kahvilasta löytyy myös ihania täytettyjä sämpylöitä/leipiä.

Peterzéns

Tähän asti olemme ajaneet kotoa Kustaviin ja Kustavista kotiin. Nyt oli jotenkin enemmän aikaa ja keli suosi, joten näinä kolmena päivänä näimme enemmän kuin koskaan ennen. Kotiinkaan ei ollut kiirettä ja kahvilakäynnin jälkeen poikkesimme tieltä Peterzénsin vierasvenesatamaan. Sielläkin on majoitusta tarjolla, samoin ravintolatarjontaa ja tietenkin Peterzénsin tuotteita myynnissä. Ehkä ei kuitenkaan meille....

Eilisillan naisen saunavuorolla "rouva Söderberg" (tv-sarjasta Sjölyckan) kertoi Kustavin Käsityökylästä, tosin hän sijoitti sen jonnekin huitsin Nevadaan. Onneksi on Google! Peterzénsin rannasta poistuessamme ajoimme Käsityökylän tienhaaran ohi, kun se oli niin huomaamattomasti viitoitettu. Hyvä että käännyimme, siellähän oli vaikka mitä! Söderberg kehui munkkeja, mutta me olimme jo pullamme syöneet. Tarjolla olisi ollut myös lohikeittoa. Ja vaikka mitä ihanuuksia, mutta sivulaukut olivat jo aivan turvoksissa. Ajoimmekin suoraan kotiin, persiit puuduksissa. Kilometrejä kertyi tälle reissulle 520. Onneksi Viron reissulla ei ole näin pitkiä päivämatkoja, kun päivittäiset välimatkat tulevat olemaan lyhyitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti