Hiidenmaa, Kassari 💓

Kerrankos sitä tynnyrissä nukkuu! Tynnyrisaunassa olen kyllä saunonut lapsena Jämsänkoskella.

Vetsi Talli

Pyysin aikaisempaa majoittumista Vetsi Talliin ja se meille luvattiin. Yksi Hiidenmaan tuoksuista on piki. Olemme täällä nyt neljättä kertaa ja aina joudumme pysähtymään/ajamaan tietöissä. Onneksi muistin pistää purkan suuhun, kun lähdimme Kärdlasta. Pysyvät hampaat paremmin ehjinä. Ihan kuin olisin nähnyt viiniköynnöksiä, kun hidastelimme tietöiden takia? Pysähdyimme Kassari Poodiin ostamaan lenkkioluet ja iltaviinin. 

Majoituttuamme yllättävän tilavaan (tosin korkeiden sänkyjen alla voisi hyvin olla säilytystilaa) tynnyrimökkiin, lähdimme kävelemään kohti Orjakua. Se on vanhastaan tuttu, tylsähkö tie, mutta tarkoitukseni oli löytää Kassarin luontopolku. Hiidenmaan muut nähtävyydet onkin jo edelliskerroilla nähty, lukuunottamatta saaren pohjoisosia. RMK:n vaellusreitti on yhdeltä osin tällä Kassarin maantiellä. Se pitää joskus kävellä kokonaan (230 km).

Orjaku sadam

Vetsi Talli

Kävimme Orjakun satamassa varmistamassa myös sen ravintolan aukioloajat, ettei tule lisää ikäviä yllätyksiä. Hannu halusi palata kämpille, minä jatkoin hetken matkaa eteenpäin. Kävin lintutornissa ja Mudasildalla. Kuvissa näkemääni pitkospuilla päällystettyä luontopolkua en löytänyt, ainoastaan heinistä niitetyn polun, joka seuraili Käinan lahtea (laudoitettu osuus on luultavasti luontopolun toisessa päässä, josta reitti alkaa opastettuna maantieltä).

 

Vetsi Talli

Kävimme piharakennuksessa suihkussa. Minulla ei ole kovin paljon kokemusta leirintäalueista, mutta en yhtään ihmettele, että tämä tynnyrimökki maksaa saman verran kuin käyttämämme mukavat apartamentokset. Näin siistejä yhteisiä suihku/wc-tiloja ei näe missään muualla! Istuimme Vetsi tallin terassille ruokailemaan. Kuhaa olinkin jo kaivannut. Maistoimme myös Kassarin omaa omenasiideriä ja olutta. Iltakahvit jäivät juomatta; ravintolan kahvikone on rikki. Loppuillan istuimme mökin terassilla (rapulla) nauttien leppeästä kelistä, kun sadetta ei tänäänkään tullut. Tuurilla ollaan päästy kuivina tänne asti.

Tähänkö loppui hyvä tuurimme? Joka kerta, kun yöllä ajattelin lähteä vessaan, alkoi sataa. Sinnittelin aamuun ja kävin samalla hammaspesulla. Vetsi Tallin ravintola aukeaa vasta puoliltapäivin, aamiaista saisi Lest & Lammas -ravintolasta 12€/hlö. Kymmenen jälkeen kävelimme Kassari Poodiin ja söimme terassilla improaamiaisen; savukalaleivät, jogurtit ja kahvit (yhteensä noin 9€). Kävelylenkin tein Kassarin kappelille, kun en ole siellä vielä käynyt. Saman tien varrella on hevostallit, tarjolla ratsastuslomia. Kappelin pieni kaunis hautausmaa toi mieleeni Seilin, tosin täällä on tuoreempia hautoja ja paljon kukkia.

Kassari kapel

Sateen kastelemalla tiellä ei näkynyt suuria Espanjansiruetanoita, jotka pitivät kokoontumisiaan mantereen maanteillä viime elokuussa, kun siellä vaelsin. Sen sijaan isoja kotiloita on tienvarsilla ja heinikoissa, kaikki lupasivat poutaa.

Paluumatkalla hain puodista itselleni lenkkioluen, kävin suihkussa - siivoojien jäljiltä taas putipuhdasta - ja huilailimme tynnyrissä odottaen sään kirkastuvan.

iiU MEKK

iiU MEKK -ravintola Orjakun satamassa oli ollut eilen täyteen buukattu (ei mikään ihme!), me ajoimme sinne Hondalla jo ennen neljää, kun sade taukosi. Vaikka matka ei olekaan pitkä, oli pakko pukeutua ajovarusteisiin ja -saappaisiin, kun sää on mitä on. Tilasimme todella hyvät ruuat, minulle ankkaa, kuten viimeksikin. Hinnat ovat täälläkin nousseet, mutta hyvästä kannattaa maksaa. Ajoimme takaisin kämpille ja kävin ostamassa kahvin itselleni. Kahvimasiina oli korjattu, mutta ensimmäinen kupillinen jäi vajaaksi ja poika teki toisen. Pyysi vielä maistamaan, kelpaako. Strong enough for me! Hannun mielestä ihan myrkkyä. Loppuilta kului sadetta pitäen, tästähän tulikin varsinainen lepopäivä. 

Suunnitelmat muuttuivat ja huomenna olemme jo niinku kotona, Tallinnassa. Avoimesta ikkunasta kuuluu ääniä. Kurkia...?

Turhaan olin huolestunut haikarakannasta, niitä oli useita Jausa lahden rantakivikolla, kun poistuimme Kassarista. Meidän oli tarkoitus syödä aamiainen Padriku pood ja kohvikissa, mutta se oli (nettitiedoista poiketen) suljettu. Käinastakaan ei löytynyt auki olevaa kahvilaa, tankkasimme Hondan ja ajoimme Heltermaan satamaan. Siellä oli hyvää aikaa nauttia kahvit ja piiraat. Olimme lautalla taas ainoat motoristit, jonkun verran oli porukkaa liikkeellä fillareilla, muuten lautta täyttyi lähinnä virolaisista autoilijoista.

Hiidenmaa, paratiisi?

Olen lukenut Tõnu Õnnepalun kirjoja, joiden tarinat sijoittuvat Hiidenmaalle (tai johonkin kuvitteelliseen saareen). Olen kuvitellut itseni niille tuulenpieksämille, syrjäisille seuduille, vaatimattomaan mökkiin viettämään yksikseni aikaa, mukana kassillinen kirjoja. Ehkä keräämään marjoja ja sieniä, säilömään niitä talvivarastoon. Polkemaan pyörällä saaren nähtävyyksiin ja kulttuuritapahtumiin. Hakemaan torilta tuoreet vihannekset ja savukalat. Saunomaan puulämmitteisessä saunassa, jos siihen olisi mahdollisuus. Ja uimaan meressä niin pitkälle syksyyn, kuin rohkeus riittäisi. Elämään pientä, vaatimatonta elämää.

Olen yksinkertainen ihminen ja minulle sopii yksinkertainen elämä.

Tõnu Õnnepalu : Vilsandin kesä "Oikeastaan minulle on tähän saareen liittyen kaksi vaatimattomampaa unelmaa (rakastuneet ovat aina vaatimattomia unelmissaan, vaikkakin älyttömiä: heidän mielestään rakastetun yksi katse, yksi ystävällinen sanakin ratkaisisi koko heidän elämänsä): tulla tänne joskus myös sydäntalven aikaan. Ja elää täällä kerran kaksi vuotta."

Hiidenmaa, Kärdla

Koko yön satoi rankasti ja suljimme ikkunat. Sade lakkasi aamuksi, varmuuden vuoksi aikaistimme suunniteltua lähtöä, ajoimme Rohukülään ja lähdimme 11.30 lautalla Hiidenmaalle.

Tiismani Villa

Perinteisesti

"Väike oma maailm, kus kõik õnneks olemas."

Tiismani Villa

Hiidenmaalla on aivan oma tuoksunsa. Tunnistin sen, kun matka jatkui Heltermaan satamasta Kärdlaan. Haimme Selveristä aamiaistarpeita, parkkipaikalla Viinaköökin (suomalainen?) omistaja tarjosi majoitusta. Kerroin, että olisimme tulleetkin, mutta varauksia tehdessäni Viinaköök oli täyteen buukattu. Pääsimme heti majoittumaan Tiismani Villaan. Huoneemme kauniissa kylppärissä on amme, pitihän se käydä heti testaamassa.

Pritsumaja Pub

Mamma Mia

Kärdlassa on useita kahviloita ja ravintoloita. Kävimme katsomassa kolme mahdollista ruokapaikkaa. Ensimmäinen - uusi Pritsumaja Pub - oli vielä kiinni, Rannapaargun terassilla haisi pahalta (lähellä matalaa merenlahtea). Jäimme syömään Mamma Miaan ja söimme taas liikaa.

Tiismani Villa

Ilma oli sen verran viilentynyt, ettei tehnyt mieli iltauinnille. Palasimme Tiismaniin, istuimme terassille ja sadekuuron osuessa kohdalle tuli kiire kerätä pyyhkeet parvekkeelta. Myöhemmin illalla taivas selkeni, lupaa hyvää huomiselle.

Viljandi - Pärnu - Haapsalu

Hiljainen ja vähän hikinen yö, vaikka nukuimme parvekkeen ovi auki. Hyvin varustettu keittiö oli taas vain minun käytössäni, muut asukkaat hiippailivat hiljaa ulos, kuka minnekin. Siivooja saapui ja hän latasi tiskimme koneeseen. Tänään tulisi olemaan suunnilleen ensimmäisen ajopäivän pituinen matka, päätimme katkaista sen lounaalla Pärnussa. Olin ollut huolestunut haikarakannasta, mutta tällä matkalla niitä näkyi pelloilla ja tolppien päissä. Laskurini näyttää tällä hetkellä 10 aikuista + harmaat karvapallolapset. Moottoripyöriäkin alkoi tulla vastaan (tai ajoi ohitsemme), samoin suomalaisia; noin joka toinen auto oli Suomi-rekkareissa.

Tarkoitus oli mennä Pärnussa kreikkalaiseen Oreganoon lounaalle, mutta se on maanantaisin suljettu. Ajoimme sillan yli Vana-Pärnuun. Aleksandri Pubi taitaakin olla sisustuksesta päätellen pärräilijöiden kantis, näin lounasaikaan siellä oli kaikenlaista kansaa ja toimistoväkeä syömässä. "Have you ever seen a motorbike outside the psychriatrits' reception?" Söimme kevyen lounaan ja matka jatkui seuraavalle bensatankille.

Aleksandri Pubi

Haluaisinko asua paikassa, jonka nimi on Turba, Rihkama tai Hälvati? Toisaalta olemme (ehkä) menossa Sigalaan. Hannu arveli, etten ehkä halua ajaa Rististä Haapsaluun 9-tietä, jonka jo taivalsin viime kesänä. Siksi käännyimme Laikülasta Haapsaluun 31-tielle, joka on kuoppainen ja jota tietyöt hidastavat.

Haavalehe Summer House

Haapsalussa ajoimme kaupan kautta uuteen kotiimme. Saimme käyttöömme koko talon, jota ympäröi hyvin hoidettu puutarha. Kävimme suihkussa, pesimme pyykit ja istuimme hetken toisella (varjon puoleisella) terassillamme.

 

Iltapizzat söimme Kärme Küülikin terassilla. Ihan hyvät, mutta mielestäni ei Putten Napoli-pizzojen veroisia. Porukkaa oli mukavasti liikkeellä, paljon myös suomalaisia. Loppuillan vietimme omalla terdellä, nauttien leppeästä kelistä ja vienosta iltatuulesta, kunnes hyttyset alkoivat syödä nilkkoja. Ja naisen saa taas onnelliseksi sängynvierusmatolla!

Kärme Küülik

Yhdeksältä ripotteli vähän vettä ja söimme aamiaisen sisäkuistilla. Taivaan seljettyä lähdimme kävelylenkille, pakkasin omat uimakamppeet mukaan. Kävelin vanhalle hautausmaalle, siitä lähdin kiertämään Väike Viikiä.

Olin ajatellut uida merenrannalla Vasikaholmissa. Siellä on pukukopit, mutta laituria vielä korjattiin/asennettiin. Jatkoin kävelyä lahden ympäri ja kävin uimassa lahdukan rannalla, jossa myös on pukukopit ja laituri (ei suihkua). Vesi oli jo liian lämmintä, mutta tulihan liikuttua. Palasin mansikkamyynnin (5€/kg) kautta kämpille suihkuun ja uintioluelle. Tuuli reippaasti, mutta aurinko lämmitti mukavasti. Ei osattu rauhoittua päikkäreille, vaan joimme iltapäiväkahvit ihanassa puutarhassamme.

Karjakuus Restoran

Menimme syömään Karjakuus Restoraniin hyvän antipastilautasen ja yhteisen flammkuchenin. Harkittiin kyllä toistakin, mutta yksi runsastäytteinen riitti jaettavaksi. Siinä oli erinomaista juustoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja (Hannulle vinkiksi). Palasimme kämpille keittämään vielä yhdet kahvit. Alkoi pilvestää; huomisellekin aamupäivälle on luvattu sadetta.

Viime viikolla tuoksuivat vielä jasmiinit, nyt ovat vuorossa lehmukset.

Aina ihana Viljandi

Jätimme siistin Tarton majoituksemme ja suuntasimme kohti Viljandia. Matkaa siivittivät ihanat jasmiinin tuoksut, myöhemmin pelloilta hunajakukkien makea tuoksu.

Hostel Ingeri

Väike-Rakke

Tällä kerralla Hannu ajoi Võrtsjärven pohjoisen puolelta ja toivomuksestani pysähdyimme ottamaan kuvia Väike-Rakken kohdalla, jossa Emajõgi yhtyy Võrtsjärveen. Sielläkin olisi mukavan näköisiä majapaikkoja 

Saavuimme Viljandiin, jossa oli eri paikkakuntien ryhmiä esittämässä maakuntalaulujaan (?) ja kansallispukujaan. Löysimme Hostel Ingerin, parkkeerasimme Hondan sen pihalle ja jätimme ajovaatteet parvekkeelle tuulettumaan. Tegelaste Tuban terassi on todella lähellä ja kävimme siellä (liian lämpimällä) oluella.

Hostel Ingeri

Marani

Suihkun ja huilin jälkeen kävelimme gruusialaisravintola Maraniin. Ruoka oli hyvää, valkoviini turhan makeaa ja tietenkin lämmintä.

Ajatus oli lähteä vielä iltauinnille, mutta taivaalle kerääntyi tummia pilviä. Laiskuuttamme jäimme omalle parvekkeelle odottamaan ukonilmaa (jota ei tullut) ja nauttimaan makeita mansikoita ja viileää Pinot Grigiota. Alapuolella kävi pörinä, kun terassille riitti ruokailijoita koko illan.

Viilennetyssä alakerrassa on hyvin varustettu keittiö, jossa valmistin meille aamiaisen. Muut vieraat näyttivät lähtevän pois keittiötä käyttämättä. Pakkasin uikkarit reppuun ja lähdimme kävelemään.

Olemme jo kertaalleen katsoneet Viljandin nähtävyydet, mutta mielellään näitä kauniita reittejä kävelee uudelleen. Olin pukeutunut minihameeseen, mutta poikkesimme Jaanin kirkkoon, koska sunnuntaimessu ei ollut vielä alkanut. Kävimme myös riippusillalla ja ritarilinnan raunioilla. Kuvasimme vanhan vesitornin, ennen kuin laskeuduimme Trepimäen raput ja menimme Viljandijärveen uimaan. Vesi oli 26 asteista ja olimme yhtä kuumissamme, kun nousimme raput ja palasimme kämpille.

Tegelaste Tuba

Iltapäivän kuumuudessa ei voinut nukkua ja lähdin kävelemään keskustaan ja käymään Selverissä. Ohitin edellisen (2020) majapaikkamme Postikadulla, sen naapuritalon remontti on valmis ja asuntoja on myynnissä. Hmmm...🤔 Hain lisää aamiaistarpeita, mansikat ja jäätelöt saavat odottaa Haapsaluun. Ruokaravintolaan ei ollut pitkä matka, kun kävelimme naapuriterassille. Tilasimme yhteisen alkupalalautasen ja molemmille salaatit. Tässä helteessä on helppo unohtaa sopat ja muut kuumat ruuat. Ei tehnyt enää mieli lähteä mihinkään hikoilemaan, keitin ilmastoidun alakerran keittiössä kahvit, jotka joimme omalla parvekkeella. Sekin alkoi pikku hiljaa jäädä varjoon.