Kroatia; Promajna

Söimme terassilla aamiaiseksi Zeljkan tarjoamaa valkoista leipää ja loput kinkut ja juustot, sillä aikaa kotisairaanhoito kävi hänen luona. Lähdimme 10.15 bussin kyydissä alas linja-autoasemalle. Lipuntarkastaja (toinen bussikuskeista) pyysi meitä viemään ensin laukut tavaratilaan ja päästi meidät sen jälkeen FlixBussiin. Dubrovnikin ulkopuolella poliisi pysäytti bussin ja tarkisti kaikkien passit, onneksi pidän ne repussa enkä matkalaukussa. Ilmeisesti etsittyä henkilöä ei löytynyt ja matka jatkui. Koukkasimme Stonin kautta ja ihailin taas "kiinanmuuria", jonka olen kerran kävellyt. Makarskan jälkeen huomautin kuskille, että jäämme pois Promajnan pysäkillä, ettei hän vahingossa aja sen ohi. Ulkona nousi hirveä meteli, kun olimme laittaneet laukut bussin väärälle puolelle. Itse hän tarkasti lippumme lähtiessä, eikä neuvonut mihin laukut pitää laittaa! Kaiken lisäksi Hannu oli ilmeisesti varannut paikkamme tuplasti, kun liput tullaan veloittamaan kahteen kertaan hänen Visaltaan.

Maps.meen ohjaamana löysimme majapaikkamme, jossa ystävällinen emäntämme vastaanotti meidät. Saimme valita yläkerran parvekkeellisen huoneiston tai alakerran samanlaisen huoneiston maatason terassilla. Valitsimme jälkimmäisen ja emäntä kiikutti meille aperitiivit.

 

Majoituttuamme kävelimme alas rantakadulle. Lähikauppamme Konzum on lopettanut, tsekkasimme Optiman (ent. Studenac) tarjonnan ja menimme Restoran Editaan syömään. Maps väitti, että lähellä olisi avoinna oleva Konzum, mutta sitä emme löytäneet, vaan syötyämme palasimme Optimaan ja ostimme parin päivän salaatti- ja aamiaistarvikkeet.

Restoran Edita

Palasimme kämpille, taidamme olla talon ainoat asiakkaat ja emäntä kävi taas varmistamassa, että kaikki on hyvin.

Jätin kananmunat ostamatta, kun niitä myydään vain isoissa kennoissa. Sienimunakkaan sijaan tein meille tonnarisalaatin, jonka söimme terassilla linnunlaulua kuunnellen.

Tiistaiaamu oli pilvinen ja molemmat unohdimme laittaa aurinkorasvat. Kävin aamulla hakemassa tuoreen leivän ja lenkkioluet odottamaan iltapäivää. Hannu lähti omalle lenkilleen Baška Vodaan, minä kohti Makarskaa.

Polku oli minulle vanhastaan tuttu. Rantoja ja baareja vasta kunnostettiin, missään ei ollut uimareita tai ruuhkaa. Polulla väistelin fillaristeja, joita oli jo paljon liikkeellä. Jotkut olivat lähteneet kiviselle ja mäkiselle reitille sähköpotkulaudoilla. Huono idea! Niin taisi ajatella myös vastaantuleva rouva, joka epätoivoisena yritti taluttaa potkulautaansa mäkisessä maastossa.

Aurinko alkoi paistaa ja pelkäsin niskan palavan paluumatkalla. Johan se vähän kärähti Dubrovnikissa, kun olin rasvannut itseni huonosti.

Restoran Tribidrag

Teimme treffit Promajnan rantaan. Kävin kämpillä vaihtamassa vaatteet ja menimme uimaan. Suihkun jälkeen lähdimme syömään Restoran Tribidragiin (eilisen naapurissa). Könysimme mäen taas ylös ja menimme päikkäreille. Päikkäreiden aikana ukkonen jyrähti kerran komeasti, mutta ei tullut luvattua sadetta.

Hannu relaa...

... ja minä kokkaan.

Ihana emäntämme Ivca tarjosi meille jo tullessamme yrttiliköörit. Nyt hän liittyi seuraamme terassilla ja toi tullessaan ladattavan pöytälampun, neljä kananmunaa jonkun naapurin kanalasta, pullon omatekemäänsä omenaviinaa ja ukrainalaisperheen hänelle jättämää hunajalikööriä. Ivca kertoi olleensa jo 10 vuotta leskenä, pojat asuvat Itävallassa.
 

Baška Voda

Keskiviikkona herätessämme tuuli niin kovin, että jätimme aamu-uinnin suosiolla väliin. Asumme niin korkean mäen päällä, että minä saan hoitaa aamuiset leivänhaut. Aamiaisen jälkeen lähdin kävelemään Baška Vodaan, Hannu puolestaan kohti Makarskaa. Viime vuodesta tuttu Baška Voda on isompi mitä muistin, paljon eläväisempi kuin pikkuinen Promajna.

Kävin kämpillä vaihtamassa uikkareihin ja menimme uimaan. Laitoimme pyykit pyörimään, kävimme suihkussa ja istuimme terassille lenkkioluelle. Piti odottaa niin kauan, että pesukone lopetti ja ripustin pyykit ulos.

Pizzeria Matej

Viimeisen lämpimän aterian Promajnassa söimme Pizzeria Matejssa, minulle kermainen katkarapupasta ja Hannulle tietenkin ćevapčićit. Ravintola oli vasta avannut kauden ja sinne kelpasi vain käteinen. Palasimme ylös kämpille (minulle jo neljäs kerta tänään!) ja valmistin itselleni kapselikahvin. Keräsin kuivat pyykit pois narulta, matka jatkuu puhtain vaattein. Tein vielä illalla meille tonnarisalaatin, kohta tulee kaalia ja tonnikalaa korvistakin.

Kroatia; Dubrovnik

Lento laskeutui ajallaan Dubrovnikiin, matka bussiasemalle kesti tunnin verran. Lähetin Zeljkalle viestin, että syömme ensin ja kysyin, tarvitseeko hän kaupasta mitään. Istuimme Pizzeria Piccolon terassille tervetulo-oluille ja pizzalle. Kävimme kaupassa ja hyppäsimme seuraavan 3-bussin kyytiin Nunciataan.

Zeljka oli ostanut jääkaappiin meitä varten kinkkua ja juustoa, mutta emme jaksaneet syödä edes kokonaisia pizzoja, joten kaikki säästyivät huomiseen. Kävimme suihkussa ja istuimme loppuillan seurustelemassa, tullessamme kaksi minulle entuudestaan tuttua ystävää lähtivät kotiin ja jättivät meidät kolmistaan. Joskus kolmen jälkeen kuulin kokkiserkun majoittuvan naapurimakkariin.

Söimme aamiaiseksi eiliset pizzanpalat ja Zeljkan opastamana minun keittämät turkkilaiset tuimat kahvit. Kävin auttamassa Zeljkaa viikkaamaan ja varastoimaan pestyt talvilakanat ja -peitot yläkerran makkariin.

Lähdimme taas omille lenkeillemme; minä vanhaan kaupunkiin ja Hannu Lapadiin.

Treffit teimme Dubrovnik Breweriin, mutta siellä ei myyty mitään tummaa olutta ja vaihdoimme paikkaa.

Zrinski

Istuimme Zrinskin ulkoterassille (lähellä katamaraanien satamaa) oluelle ja kun ruokia kannettiin keittiöstä myös tälle terassille, päätimme pitää hyvät paikat ja tilasimme suosittelemani kana-fetawrapit.

Vietimme illan Zeljkan seurassa. Kahvien kanssa nautimme jäätelöä mansikoilla ja jonkun ystävän tekemiä, erilaisia pikkuleipiä. Yksi Zeljkan sairaanhoitajaystävä kävi puhdistamassa hänen hengitysputkensa. "Do you know that you have a hole in your throat?" No en sanonut sitä ääneen. Nyt meille kelpasi dalmatian plate, kun lounaasta oli jo aikaa.

Yöllä kuulin, kun kokkiserkku majoittui naapurimakkariin ja yläkerran sottaavat ranskalaistytöt palasivat Splitin retkeltään. Muuten nukuin taas hyvin, varmaankin vaadittavat kahdeksan tuntia.

Ystäviä, lapsia ja taidetta. Ja hautausmaita.

Menin pitkästä aikaa Sanomatalon verenluovutukseen, sen jälkeen kävimme Ritun kanssa lounaalla Kiilassa ja katsoimme Ateneumin Rajojen rikkojat -näyttelyn. Siellä meni niin kauan, että jätimme muut taidemuseot suosiolla toiseen kertaan. 

Elisabeth Jerichau-Baumann

Kiila

"Taas pois äitienpäivänä!" on Suvi huokaissut monena keväänä. No nyt olin kotona ja kutsutin meidät äitienpäivälounaalle ja -kakulle Lohjalle. Kaikki lapsetkin tulivat ja Sipe oli riemuissaan, kun lauma oli koossa. Samalla reissulla veimme kukat Honkanummen, Metsolan ja Virkkalan haudoille.

Maanantaina oli ensimmäinen kesältä tuntuva keli, Hannu oli sopivasti varannut itselleen ja Eerolle päiväristeilyn Tallinnaan.

Minä tein pitkän lenkin ja hain itselleni lohisalaatin. Lisäsin siihen pihalta "rikkaruohoja" ja pyöräytin kuivurissa vuohenputkea talven yrttiseoksiin. Ensimmäisen kerran tänä keväänä istuin puutarhapenkillä lukemassa.

Kesäkeli jatkui tiistaina, kävin kampaajalla leikkauttamassa kesätukan, Hannu grillasi takapihalla broileria ja kasviksia.

Ulla kutsui lukupiirin vetäjät kahville, vein hänelle kevään ensimmäiset kielot. Sää viileni vaihteeksi, silti käki kukkui illalla lähimetsässä.

Haimme Timon kotiin, onneksi ei ole mikään räyhähenki.

Anneli kutsui minut Järvenpäähän, kävimme katsomassa taidemuseon Hiljaisuus ja metsä -näyttelyn, lounaalla Huvilassa ja menimme heidän kotiinsa kahvittelemaan. Siiri-pentu vastaanotti minut iloisena ja varsin riehakkaana.

Perjantain vastaisena yönä kuoli serkkuni Kimmo ja Onnin ja Ilonan ukki oli kuollut äitienpäivänä. 💔 Koska tämä oikein loppuu? 

Ja seuraavaksi hajosi pyykinpesukone!

Jotain iloistakin; olimme Irenen läksiäiskahveilla ja seuraavana päivänä naapurin pikkupoikien päiväkodin kevätjuhlassa.

Töissä ollessani aina loman lähestyessä viimeiset työpäivät olivat jostain syystä tosi kiireisiä. Sama tahti tuntuu jatkuvan siviilissäkin. En ole ehtinyt juurikaan miettiä tulevaa reissua, kun on ollut niin paljon muuta pohdittavaa. Viime hetken kiireet kasaantuivat perjantaille. 

Ajoin aamulla kaatosateessa Lohjalle. Kirkonkellojen soidessa laskimme Timon uurnan vanhempiemme viereen. Ikävä todeta, että tämä alkaa mennä jo rutiinilla. Kävin Meerillä vaihtamassa kuulumiset, ennen kuin noitakerho kokoontui yhteiselle lounaalle MOI ravintolaan. Olikin hyvä lounaspuffet! Sieltä ajoin Jaskalle pitämään perunkirjoituksen. Olemme saaneet toisistamme paljon vertaistukea; hän on hoitanut Irjan asioita ja hautajaiset. Ajoin kotiin, lähetin perukirjan verohallinnolle ja avasin kuoharin. Pakkaaminen sai jäädä aamuun, kun juutuin katsomaan Tähdet, tähdet semifinaalin. Pitkästä aikaa nukuin putkeen seitsemän tuntia. Aamupäivällä pakkasin lentolaukkuni ja otimme lähtöoluen jo kotona, säästettiin siinä 15€.

Pihalla kukkivat kirsikka- ja omenapuut, tulppaanit ja kielot. Tietysti sillä aikaa, kun me olemme reissussa.

Toukokuun kirjoja:

Minna Rytisalo "Lempi". Lopullisesti kadonnutta Lempiä muistelevat vuorollaan Lempin aviomies, sodasta palannut Viljami, Lempiä syvästi inhonnut aputyttö Elli ja Lempin kaksoissisar Sisko. Lempin ääntä ei kuulla ja hän jääkin lukijalle mysteeriksi. Sota rikkoo monet perheet ja monen mielen. Pisimmälle tarinaa vie Sisko, joka jää ikuisesti kaipaamaan Lempiä ja tuntee kehossaan siskonsa kivut. Itsellekin yllätyksenä olen viime aikoina lukenut paljon kotimaista kirjallisuutta ja Rytisalon tyylistä olen pitänyt aina.

Nina Lykke "Ei, ei ja vielä kerran ei". Viisikymppinen Ingrid on kyllästynyt koko elämäänsä; 25-vuotiseen avioliittoonsa, mieheensä, itseensä, jopa lapsiinsa, jotka vielä aikuisuuden kynnyksellä asuvat kotona äitinsä passattavina. Aviomies Jan elää myös jonkinlaista keski-iän kriisiä ja haksahtaa nuoren alaisensa ansaan. Hannella tikittää sisäinen kello, miesystävät ja asunnot vaihtuvat tiuhaan, mutta mikään ei tunnu tarpeeksi hyvältä. Lopulta Hanne pakottaa Janin valitsemaan itsensä ja aviovaimon välillä ja Jan muuttaa hänen pieneen yksiöönsä. Ingrid nousee siivilleen, jättää kaiken vanhan taakseen ja huomaa olevansa onnellisempi kuin koskaan. Eron jälkeen vanhaan kotiin muuttaneet Hanne ja Jan jatkavat kamppailua toistensa, kotona edelleen asuvien isojen poikien ja raskausajan kanssa.

Jäähyväiset Timolle 💔

The Hollies: He ain't heavy, he's my brother

Bing-videot 

Saatoimme Timon viimeiselle matkalleen vapun jälkeen Honkanummen kappelissa, mukana pieni joukko perhettä ja ystäviä. Saimi-pappi piti kauniin puheen ja kuuntelimme tuttua musiikkia. Siskon kanssa olimme valinneet viimeiseksi kappaleeksi Järnefeltin Kehtolaulun, sitähän urheilusankari Elmokin toivoi soitettavan Maamme-laulun sijaan. Olin pyytänyt lähimmät meille kahville, Suvi hoiti ison osan tarjoilusta. Hannu luki kortit ja adressit. Katsoimme vanhoja valokuvia ja muistelimme Timon kavereidensa kanssa tekemiä tempauksia. 

Seuraavana yönä Timo ilmestyi unessa kertomaan Tarjalle, ettei voi enää tulla tapaamaan häntä, matka on siihen liian pitkä. 🙏

Markojuhani Rautavaara: Adiós amigo 😉

Adiós Amigo