Kasprowy Wierch - Karb - Kuźnice - Zakopane

Kasprowy Wierch

Puolalaiset naapurimme nauroivat ja soittivat musiikkia yli puolenyön. Seitsemän jälkeen minulla soi herätys, kävin aamupesulla ja söin kevyen aamiaisen. Pakkasin camino-reppuuni vähän evästä ja ilmaiskarttoja, täytin vesipullon ja lähdin kävelemään Kuźniceen. Olin siellä niin aikaisin, että join aamukahvin, ostin Fantan mukaan ja kävin vielä vessassa. Pääsin jo 9.00 kabiinilla Kasprowy Wierchille, seuralaiseni olivat pieniä koululaisia ja heidän opettajiaan. Yksi pullea poika luovutti kohteliaasti minulle istumapaikkansa.

Ylhäällä tuuli kovasti ja hetken ehdin harmitella, ettei ollut takkia mukana. Se olisi kuitenkin ollut turhaa painolastia, sillä tuuli tyyntyi heti, kun laskeuduin upeiden maisemien ympäröimään laaksoon.

Kävelin tuttua keltaista reittiä risteykseen, josta matkani jatkui mustalla viitoitettua polkua. Vilkaistessani varmuuden vuoksi karttaa, yksi isä pikkutyttönsä kanssa pysähtyi kohdalle ja mies kysyi reittiä. Kuinka joku voi lähteä lapsen kanssa vuorille ilman karttaa tai sen puhelinsovellusta? Kerroin, mihin olen itse menossa ja varoitin Karbin selän jyrkästä noususta ja sen jälkeisestä jyrkästä laskusta vuoristojärvelle. Tarjosin vielä karttaani, jos mies haluaa ottaa siitä kuvan. Ei kelvannut.

Pidin lyhyen evästauon solisevan vuoripuron kohdalla ja päästin samalla muutamat vaeltajat ohitseni. Tällä reitillä ei ollut ruuhkaa, muutama vaeltaja tuli vastaan. Täällä ei toivoteta "Buen camino!" vaan lähes kaikki tervehtivät "Zin dobre!" Purot ylittivät paikoitellen polun ja sain pestyä eilen kurastuneet vaelluskenkäni.

Alkoi olla lämmin ja riisuin verkkatakkini pois. Maisemat olivat uskomattoman hienot. Vuorilla näkyi vielä paikoitellen lunta. 

Tatran rakkaa

Alkoi kivinen nousu kohti Karbia (1853 mpy). Ihan kuin jotain Lapin rakkaa. Jokainen askel ja kivi oli harkittava, niin ylä- kuin alamäessäkin. Kuvia ottaessaan tai maisemia ihaillessa oli pakko pysähtyä.

Karbilla tuuli taas julmetusti ja porukat vetivät tuulipukuja päälleen. Minäkin puin verkkatakin takaisin ja pientä evästä nautittuani laitoin kaikki tavarat reppuun, sillä jyrkässä ylä- ja alamäessä käsillekin oli käyttöä. Tapasin taas isän ja punaposkisen, hymyilevän tytön. Olin helpottunut, kun he lähtivät palaamaan samaa reittiä, eivätkä yrittäneetkään ylittää Karbin selkää.

Karb

Karb

Czarny Staw Gąsienicowy

Upea Czarny Staw Gąsienicowy (järvi) tuli näkyviin, samaan aikaan paikalle ilmestyi ambulanssihelikopteri pörräämään järveä ympäröiville vuorille.

En tiedä, oliko kyseessä harjoitus vai oliko joku oikeasti pulassa rinteillä, mutta en nähnyt ketään kuskattavan poiskaan. Kaikki vaeltajat jymähtivät paikoilleen seuraamaan tilannetta ja ottamaan kuvia. Olin todella tyytyväinen valittuani taas tämän suunnan reitilleni, sillä mäki alas/ylös järvelle on todella jyrkkä.

Reitin ainoa majoitus, kahvila/ravintola/vessapaikka on jonkun matkaa järveltä sijaitseva Murowaniec, jonne minäkin suunnistin.

Lyhyen huilin jälkeen jatkoin matkaa ja kun eteen tuli kaksi vaihtoehtoista reittiä takaisin Kuźniceen, piti hetken miettiä. Olemme Arjan kanssa laskeutuneet kahdesti samaa reittiä, nyt onnistuin valitsemaan sen toisen (vasemman puoleisen), joka on vähän jyrkempi ja kivisempi, siksi vähemmän suosittu alaspäin mennessä. Puuskuttavia vastaantulijoita kyllä riitti. Molemmille reiteille on arvioitu kuluvan sama aika.

Alhaalla kivinen polku päättyi taas laaksoon ja alkoi miellyttävä kävely tasaista tietä läpi niittyjen. Sitä vain ihmettelen, mihin vastaantulevat vanhemmat rouvat pikkukengissään olivat menossa, kun heitä vastassa oli jyrkkä, kivinen polku, joka ei johtanut muualle kuin Murowanieciin.

Stek

Hannu oli viettänyt päivän menemällä funicularilla Gubalówkalle (16zl yksi suunta, 22zl menopaluu) ja kävelemällä sieltä alas samaa reittiä kuin minä eilen. Suihkun jälkeen lähdimme illalliselle Restauracja Stekiin.