Olin ajatellut tälle päivälle vähän kevyempää vaellusta, mutta minkäs itselleen mahtaa; sielu kaipasi taas vuorille.
Jalat olivat jäykät eilisen rankan vaelluksen jäljiltä, en tietenkään ollut venytellyt niitä. Kävelin mäenlaskupaikan ja markkina-alueen ohi. Ostin 5zl:n lipun luonnonpuistoon (mahdollisuus ostaa myös 7 vrk:n lippu) ja aloitin jyrkän, kivisen ja paikoitellen kuraisen nousun.
Jokaisen mäen ja mutkan jälkeen toivoin alkavan tasaisemman polun. Kun niin tapahtui, kävelystä keskellä metsää pääsi nauttimaan kunnolla. Pariskuntia ja perheitä oli lähtenyt viettämään vapaapäivää metsäretkelle.
Aukkopaikoista oli hienot näköalat Zakopanen kaupunkiin ja Gubłowkalle asti. Kun polku lähti laskeutumaan alaspäin, tajusin tulkinneeni karttaa väärin. Giewont jää tällä kerralla näkemättä, mutta siellähän olemme Arjan kanssa jo käyneet.
Kalatówki
Ennen Kuźniceen paluuta poikkesin Kalatówkin vuoristomajalle syömään evääni. Kotimatkalla hain huoltoasemalta saunaoluet, sillä useimmat kaupat ovat sunnuntaisin kiinni. Kämpillä odottivat lämpimät löylyt. Pienessä saunassa oli Harvian kiuas, mutta piti hakea keittiöstä juomalasi, jotta sai heitettyä löylyä. Mitään tuuletusaukkoa ei ollut, joten saunassa ei kauan jaksettu istua. Olisi kannattanut kysyä neuvoa saunan rakentamiseen joltain suomalaiselta mäkihyppääjältä.
Palasimme kämpille ja otimme vielä lasilliset majapaikkamme aurinkoisella pihalla. Vuorille kertyi tummia pilviä, mutta ei niistä satanut ainakaan Zakopanen kaupunkiin. Olimme hiljaa mielissämme toivoneet puolalaisten naapureiden jo lopettaneen lomansa, mutta nämä palasivat kämpille ja alkoivat huudattaa jalkapalloa (telkkarista).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti