Caldas da Rainha

Taas tulee paljon kuvia, on niin mielenkiintoinen kaupunki.

Rafael Bordalo Pinheiro

Söimme hyvän aamiaisen, minä hyödynsin varsinkin kahvikonetta, tummaa leipää, tuoreita ananaksia ja -mehua. Ulos lähtiessämme pyysin respalta paperisen kaupunkikartan, siitä minun on helpompi hahmottaa suunnat.

Tarkoitus oli etsiä ympäri kaupunkia siroteltuja paikallisen keramiikkatehtaan perustajan Rafael Bordalo Pinheiron teoksia, mutta päätimme lähteä kävelemään ihan randomina.

Rafael Bordalo Pinheiro

Samalla etsin itselleni huomiseksi parturia. Miten olisi tämä Raju? Siitä kummallista, että täällä kaupat ja suurin osa ravintoloista on kiinni sunnuntaina, mutta parturit ovat auki.

Käväisimme myös torilla, joka yllättäen oli auki, tosin pienemmin kuin eilen. Ostin pienen pussin lupiininsiemeniä, joita Hannu ei ole koskaan maistanut. Niitä voisi hyödyntää kikherneiden tavoin vaikka salaatteihin.

Torilta jatkoimme kohti museoita (kiinni) ja Rua Rafael Bordalo Pinheiroa ja keramiikkatehdasta. Mitä hienoja autiotaloja! Täällä niiden bongaaja/kuvaaja olisi haltioissaan.

Päädyimme Parque D. Carlos I:een, jossa istuimme hetken virvokkeilla ihaillen samalla puiston valtavia puita ja kuunnellen lintujen sirkutusta.

Parque D. Carlos I

Poistuimme puistosta ja juutuimme nenät kiinni ikkunalasissa moottoripyöräliikkeen ulkopuolelle. Alkoi olla nälkä ja halusimme syödä jossain kevyen lounaan.

Palasimme kävelykadulle ja vähän noloina (eilisestä) menimme taas Entre Saboresiin. Eilen olimme puoli tuntia myöhässä, tänään saman verran liian aikaisin, mutta tyttö viittoili meidät ystävällisesti sisään.

Entre Sabores

Entre Sabores

Söimme hyvät salaatit ja lähdimme etsimään auki olevaa kauppaa. Ei niinkään helppo nakki näin sunnuntaina ja siestan aikaan. Mapsin suosittelemat kaupat olivat nekin kiinni. Yhdestä kaupasta Hannu sai ostettua minulle spumanten äitienpäivän kunniaksi.

Palasimme hotelliin ja istuimme hetken sen sisäpihalla. Respa vei viinipullon keittiön jääkaappiin. Kysyin häneltä, onko läheisellä kirkkoaukiolla tänään joku konsertti, kun siellä rakennetaan esiintymislavaa ja poliisit sulkevat katuja. Ei kun vasta tiistaina, kertoi tyttö. Silloin on konsertti, keskiviikkona on kaupunkipäivä ja kaikille yleinen vapaapäivä konsertteineen ja tapahtumineen. Siis samana päivänä kuin Vantaan 50v-juhla. Missä on meidän yleinen vapaapäivä, kysyn vaan! Siivoojat olivat kerroksessamme, sanoin että tarvitsemme vain puhtaat pyyhkeet ja uudet vesipullot.

Yritimme nukkua päikkärit, mutta eihän siitä mitään tullut, kun taivas kirkastui ja aurinko paistoi. Otin Hannun tuoman, Ritulta lainatun Aino Kallaksen kirjan "Sudenmorsian" mukaan, reppuun meni myös Hannun ristikkolehti. Kumpaankaan emme ole vielä ehtineet tarttua. Puin päälleni kaprit ja toivoin säärilleni aurinkoista terassia.

Sellainen löytyi yhden aukion laidalta; Hello Juice Bar. Kävin sisällä hakemassa meille isot viinit (3,60€ yhteensä, taitaa tästäkin tulla meille kantis) ja istuimme ulos aurinkoon. Kaikki muut asiakkaat olivatkin tummia brasseja, jotka tullessaan tervehtivät myös meitä.

WOK-Restaurante Tian Xiang Lou

WOK-Restaurante Tian Xiang Lou

Avoimen ruokapaikan etsintä oli yhtä hankalaa. Olin jo valinnut California Sushi & Poke -ravintolan, joka Mapsin mukaan aukeaisi kuudelta, mutta niin vain oli sekin kiinni! Kävelimme pitkin poikin kaupungilla, vain jotkut kahvilat olivat avoinna. Menimme sitten eiliseen WOK-ravintolaan, jonne pääsimme ennen virallista aukioloaikaa. Omistajaperhe istui pitkässä pöydässä ruokailemassa, vain yksi englantia puhelimeen puhuva mies oli meidän lisäksi asiakkaana. Tarjoilija jopa muisti, että haluan kupillisen chilikastiketta. Tilasimme taas hyvät ruuat ja vatsat täynnä palasimme hotelliin.

Hotellissa oli yöpynyt joku koululaisryhmä. Ääntäkään ei kuulunut, mutta kun menimme aamiaiselle, ananasta ei ollut enää tarjolla. Viimeiset palat oli ilmeisesti ottanut pariskunta, joka jätti ne sitten syömättä! Lähdin etsimään auki olevaa parturia. Nettitietoihin ei täällä kannata luottaa, omistaja tulee avaamaan putiikin sitten, kun hänelle sopii. Etukäteen katsomani parturi (ei Raju) oli vielä kiinni, kahteen seuraavaan kauneushoitolaan en saanut aikaa. Mustanpuhuvassa Barber/Tattoossa musiikki raikasi, mutta kukaan ei vastannut huutooni. Menin viereiseen parturi-hoitolaan, jossa mies haki emännän apuun. Pääsin heti pesupaikalle ja parturintuoliin. Ajattelin ensin, että rouva on kovin kokematon, mutta hän taisi olla peloissaan, kun pyysin "muito corto". Ei uskonut, ennen kuin näytin puhelimesta vuoden takaista kuvaani Segoviasta. Ai noin lyhyt! Hannu löysi minut, kun olin melkein valmis (14€, vain käteinen käy).

Lähdimme kävelemään eilisille hoodeille ja nyt Hospital Termal Rainha Dona Leonorin portit olivat auki.

Hospital Termal Rainha Dona Leonor

Hannu meni ammeeseen, mutta parantavia vesiä ei näkynyt missään. Museokin on kiinni maanantaisin.

Nyt pääsin kuvaamaan sitä kummallista paikkaa, jonka eilen näin vain lukitun aidan takaa. Mikä paikka! Kaiken lisäksi aivan julkinen, koska sen läpi käveli niin opiskelijoita kuin hoitohenkilökuntaakin. "Köyhän miehen Gaudipuisto" totesi Hannu.

Istuimme lasillisille kotikirkkomme Igreja Matrizin takana olevalle terassille, mukana taas kirja ja ristikkolehti. Sirkus on saapunut kaupunkiin! Kaikenlaiset kuljetusvälineet ja kioskivaunut tukkivat lähikadut valmistellen huomista ja keskiviikon kansanjuhlaa. Olisimme ehkä ottaneet toisetkin lasilliset, mutta kortti ei kelvannut täälläkään ja käteinen alkaa molemmilla olla vähissä.

Californian Sushi & Poke

Californian Sushi & Poke

Olimme jo ohimennen varmistaneet, että Californian Sushi & Poke on varmasti tänään auki. Ennen kuin astuimme sisään, varmistimme vielä, että kortti käy. Olin jo etukäteen kuolannut listalla olevia ruokia ja Aperol Spritzeriä, joka jäi äitienpäivänä saamatta. Ja niin jäi nytkin, huoh! Aperolia on kuulemma niin vaikea saada mistään. Miksi se sitten on heidän listallaan? 🤔 Ohjeistin miehen tekemään minulle tinto veranon (piti itsellään loput limut tölkistä, ryökäle), johon otin Hannun juomasta jääpaloja. Tilasimme yhteiset kevätkääryleet (olivat oikeasti mallia kesä) rapsakoilla katkaravuilla, minulle lohipoke ja Hannulle poke Teryaki-kanalla. Nyt on pakko sanoa, että oli niin hyvä lohipoke, että Tallinnan Pull ravintolan vastaava (lohisalaatti) jää toiseksi. Kahvia en saanut, kone oli rikki. Tarjoilija kehui moneen kertaan (jonkun sukulaisensa?) Lissabonin ravintolaa. Ulkona tihuutti vettä ja päätimme, että loppupäivän vietämme sisällä. Haimme kaupasta punaviinin, jonka respa kävi avaamassa baarin puolella. Kerroin tytölle, että tämä kolmen euron viinipullo maksaisi Suomessa noin 13€. Suihkun jälkeen yritin torkkua, mutta ulkona alkoi julmettu meteli, kun äänentoistolaitteita testattiin. 🙉 Illalla menimme loungeen lukemaan ja kirjoittamaan. Yllättäen musiikki rämähti ulkona soimaan kymmeneltä ja meteliä riitti puoleenyöhön. Sen jälkeen alettiin käytävillä kulkea ja ovet paukkuivat. Lopulta tuli hiljaista, mutta en saanut yskältäni nukuttua kunnolla.

 

Kuviani on katsottu Mapsissa yli 20 miljoonaa kertaa. 👌 Eikä vieläkään yhtään ilmaista lounasta!

 

Tiistaina oli viimeinen aamiainen tässä paikassa, eikä nytkään ollut ananasta tarjolla. Kuten arvelin, koululaisryhmä oli Erasmus-vaihtareita Italiasta ja Balkanin maista. Kiitimme palvelualtista keittiöhenkilökuntaa ja menimme pakkaamaan tavaramme. Vielä oli aikaa huilia, mutta pilvien rakoillessa veimme tavarat respaan ja ulkoistimme itsemme. Kävimme taas torilla ja olen sitä mieltä, että voisin hyvin jäädä tänne asumaan. Niin hienoja vihanneksia, juureksia, marjoja, hedelmiä ja kukkia. Ja mihin hintaan! Haimme laukut, juttelimme mukavan respan tytön kanssa ja kävelimme lähellä olevalle bussiasemalle. Wok Restauranten tarjoilija käveli vastaan, tunnisti minut (lisää chilikastiketta!) ja tervehti. Hienoa keramiikkaa oli bussiasemankin seinillä. Flixbus (3,49€/lippu) Lissaboniin lähti vähän myöhässä.