Nukuimme kumpikin huonosti. Hiljaisesta sijainnista huolimatta kadulla kulkijat pitivät ääntä. Välillä tuntui, että he puhuvat hotellin sisätiloissa, mutta en jaksanut nousta tarkistamaan tilannetta. Hyvästä keittiöstä huolimatta meillä ei ollut aamiaista. Päivän hyvä työ tuli taas tehtyä jo aamusta, kun hentoinen nainen Venetzuelasta odotti respassa henkilökuntaa paikalle. Sanoin pojan tulevan vasta yhdeksältä auttamaan ystävääni. Oh dear, too late! huokaisi neito ja kertoi olevansa lähdössä järjestetylle jokiristeilylle. Kysyin mikä on ongelma ja hänkin tuskaili kipeän selkänsä ja painavan laukun kanssa. No problem! sanoin minä, kapusimme hänen kerrokseensa ja kannoin einiinpainavan laukun alas jyrkät portaat. Lähtöhalit Pirjolle, joka aikoi ottaa taksin Campanhãan jatkaakseen sieltä junalla Lissaboniin. Kävelin lyhyen matkan São Bentolle ja kun aikaa oli, istuin kahville ja pasteis de natalle. Kun junani pysähtyi Campanhãn asemalle, näin Pirjon köpöttelevän siellä keppeineen. Ryntäsin ovelle ja heitin vielä lentosuukot reissukaverilleni.
 |
| Linha do Douro |
Juna tuli täyteen, lähinnä ryhmämatkalaisista, mutta onnistuin löytämään vapaan paikan Douron puolelta. Sää oli vaihteleva; välillä paistoi aurinko, välillä sade kasteli ikkunat ulkopuolelta ja huurusti ne sisäpuolelta. Linha do Douro laskeutuu lähelle jokea, johon minulla oli hyvät näkymät, varsinkin kun taivas välillä kirkastui.
 |
| Hostel Douro Backpackers |
Pinhão on minulle vanhastaan tuttu, mutta Hostel Douro Backpackers on perustettu viime käyntini jälkeen (2019). Oli pysähdyttävä viinibaariin lasilliselle, jotta sain wifin ja ladattua kartan. Siitä ei ollutkaan kuin 200 metriä hosteliin. Pedro päästi minut sisään etuajassa ja kertoi laveasti oman ja hostelin historian. Hän esitteli keittiön - yllätyksenä hintaan (30€/yö) sisältyy myös aamiainen - tarjosi tervetuloviinin, näytti kattoterassin, josta voin poimia sitruunoita ja appelsiineja ja ohjasi minut 4h dormiin, jossa olen yksin ainakin ensimmäisen yön. Jätin rinkan dormiin ja menin oluelle tutun Café Beira Rion terassille. Olisi pitänyt syödäkin siellä Pedron suosittelema hodari, sillä Café Impériossa syömäni tonnarisalaatti oli hintaansa nähden surkea.
Aurinko paistoi ja tein pienen kävelyn (pienessä) kylässä. Palasin hosteliin suihkuun ja päikkäreille. Illalliselle lähtiessäni juutuin keittiöön juttelemaan Saran (toinen omistajista, sveitsiläinen) kanssa, joka elvytti siellä leipäjuurtaan. Respassa tapasin myös hollantilaisen Monican ja Anan Indonesiasta, kumpikin majoittui muihin huoneisiin.
 |
| O Grill Churrescaria |
Kävelin taas kylänraitin ja menin O Grill Churrescariaan syömään hyvät lampaankyljykset. Kun tilasin punaviinin, tarjoilija kysyi "litra vai puolikas?" Se on vappu nyt!
Nukuin hyvin hiljaisessa ja viileässä huoneessani. Edes harvakseltaan ohi ajavien autojen ääniä ei juuri kuulunut. Kahdeksalta menin alas ja söin aamiaisen, seurakseni sain Monican ja pariskunnan Quebeqista. Reilu tunti vierähti jutellessa. Huuhtaisin kattoterassilla eiliset pyykit, Pedro lupasi siirtää ne sateen sattuessa suojaan. Utelin häneltä heidän ja hostelin historiasta. Jotain hyvää koronastakin; Sara oli jäänyt tänne jumiin, kun paluulento Sveitsiin oli peruttu. 💞
Kymmenen jälkeen lähdin nousemaan Pedron suosittelemaa polkua raunioille ja keltaiselle talolle, koska olen jo kahdesti kävellyt viiniviljelmien välistä ylös pikkukylään. Olikin hiljainen, mukava reitti. Varsinkin ilman rinkan painoa.
Polku jota kuljin, oli kivinen ja lähes umpeen kasvanut. Ylhäällä riisuin pitkät kalsarit ja takin pois, aurinko paistoi ja kuumahan siinä tuli.
Laskeuduin alas kukkulan toista puolta, jota olikin parempi kulkea, ilmeisesti viininviljelijät ajoneuvoineen käyttävät sitä reittiä.
Palasin kylään ja otin lenkkioluen kantakahvilassani Beira Riossa. Jäin sinne myös lounaalle ja söin Pedron suositteleman "hotdogin", sämpylän meren herkuilla. Ehkä haen sellaisen myös matkaevääksi huomenna (varasin junalipun takaisin Portoon puoliltapäivin).
Lyhyt kävelymatka hosteliin, suihkuun ja huilimaan.
Kun tarkkaan katsoo, kuvassa näkyvät ruinssit ja keltainen talo, jonne vaelsin. Näkymä dormini parvekkeelta.
 |
| Residencial Ponto Grande |
Useimmat ravintolat viettävät siestaa vähintään seitsemään saakka. Minulla oli nälkä jo neljältä ja menin syömään Residencial Ponto Grandeen, jossa koko menú maksoi kymmenen vuotta sitten 15€, nyt 25€. Tilasin vain ribsit ja punaviinin, jota tuli taas puolikas karahvia. Tällä reissulla olen syönyt enemmän punaista lihaa kuin koko alkuvuotena yhteensä!
Aurinko paistoi ja tein vielä kävelylenkin joenrantaan. Eksyin jonkun luksushotellin pihalle, ennen kuin löysin tien joelle. Eiffel on ollut kovin kiireinen mies; täälläkin on hänen suunnittelema, tutun näköinen silta.
Kävelin joenrantaa takaisin hosteliin, otin keittiöstä kahvin mukaani ja menin kattoterassille, jossa Pedro istui. Siirryimme varjon alle pakoon sadekuuroa. Pedrolle tuli uusia asiakkaita ja minäkin menin oleskelutilaan päivittämään blogia ja kuuntelemaan mukavaa musiikkia.
 |
| Hostel Douro Backpackers |
Iltapalaksi söin hostelin tarjoamia hedelmiä. Jos on tullut tällä reissulla syötyä paljon lihaa, on myös syöty vihanneksia ja hedelmiä enemmän kuin THL suosittelee.
Oli myös aika syödä pois omia eväitä, joita olen kantanut rinkassa jo kolme viikkoa. Sain nukkua toisenkin yön yksin 4h-dormissa. Myöhemmin illalla Hannu soitti ja kertoi hakeneensa Pirjon kentältä ja tämä oli jatkanut matkaansa äitinsä luokse yökylään.
 |
| Hostel Douro Backpackers |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti