Kesä oli saapunut Suomeenkin ja kaikki viheriöi. Myös auto, joka oli siitepölyn peitossa. Muutama tulppaani oli selvinnyt rusakoiden/peurojen herkuttelusta, kirsikkapuussa ja minun omenapuussani (ei Hannun) oli kukkia, pihan kielot eivät vielä kukkineet, siinä mielessä ajoitus osui nappiin. Perjantaina jaksoin juuri ja juuri käydä kaupassa, tuskanhiessä, joka vaihtui paleluksi viileässä ruokakaupassa. Lauantaina avasimme grillauskauden. Minun oli tarkoitus aloittaa uimakausi heti reissun jälkeen Kuusijärvellä tai Keravanjoessa. Saa nähdä, ehdinkö käydä uimassa ennen seuraavaa reissua.
Sunnuntaina oli taas hellettä ja tein jopa pienen lenkin. Grillasimme pihalla, kuinka onnellinen voikaan ihminen olla, kun kuulee Merisään liki kuuteen viikkoon radiosta. Illalla kukkui käki lähimetsässä!
Maanantaina menin (Hannun pakottamana) terveyskeskuksen päivystykseen istuskelemaan. Kolme hukkaan heitettyä tuntia (onneksi otin kirjan mukaani)! Sairaanhoitaja oli samaa mieltä kanssani; ei tähän lääkäriä tarvita, virustauti lähtee ajan kanssa. Suositteli nenäsumutinta ja hunajaa. Samalla istumalla kerroin jalkapohjan faskiavaivasta, joka sekin paranee (jos koskaan kokonaan?) ajan kanssa. Buranaa ja jäitä, kuten pojat aikoinaan punttisalilla jo neuvoivat. Pyysin reseptin ibuprofeeniin ja antihistamiiniin, ehkä allergialääke helpottaa myös flunssan oireita. Viikko aikaa parantua! Vihdoin kotiin päästyäni tein lopuista parsoista risottoa, toki lisäsin siihen myös kuivattuja suppareita ja kolmea eri sipulia.
Oman pihankin kielot kukkivat, muutaman päivän kuluttua tunsin jopa niiden tuoksun. Makuaisti on edelleen kummallisen korostunut; suola, chilit, pippuri, jalapeno ym. tuntuvat liian vahvoina suussa. Veimme haudalle samettiruusuja, ne eivät taida kelvata pupuille. Torstaina aloittelin jo pihatöitä ja kukkien istutusta. Kesäkukat saavat odottaa kesäkuuhun.
Espanjassa ollessani sain kutsun mammografiaan. Peruin sen ja varasin uuden ajan reissun jälkeen Myyrmäkeen. Kävimme ensin lounaalla Wanda's Kitchenissä. Terveystalossa kertoivat huudelleensa minua nimeltä jo tunti sitten. Tietenkin, sillä puhelimen allakka oli ollut Espanjan ajassa!
Viikonloppuna tuuletin ja pesin petivaatteet. Yötkin alkavat olla trooppisia ja otimme peitot pois sängystä. Lauantaille luvattiin ukkosta ja rankkoja sadekuuroja. Sen verran pisaroi meidän kohdalla, että auto ja terassi ovat entistäkin kamalamman näköiset. Nyt on ollut pitkään lämmintä ja kaikki kukat kukkivat yhtaikaa. Pihan syreenin kukat ovat jo valkoisia, juhannusruusu ja rhodot kukkivat tietenkin sillä aikaa, kun minä olen reissussa. Tuoreita kieloja poimin pihalta sisälle harva se päivä. Sunnuntain lenkillä tapasin Leilan, joka suositteli kuusenkerkkäteetä yskääni. No niitähän löytyy meidänkin pihalta!
Alkukesän kirjoja:
Aino Kallas "Sudenmorsian". 1928 julkaistu teos kertoo nuoresta Aalosta, jonka metsävahti Priidik haluaa vaimokseen, vaikka rannalla huomaakin tämän iholla "pirun merkin", oudon tatuoinnin. Aalo on aikaansaava, ahkera työntekijä, rakastava vaimo ja äiti pienelle tyttärelleen. Mutta öisin hän vastaa susilauman kutsuun ja liittyy tähän joukkoon tappaen naapureiden vuohia ja lampaita. Priidik kieltää pelkonsa, mutta lopulta kylän vaimoväki tarttuu tilaisuuteen ja surmaa Aalon ja tämän syntymättömän lapsen. Tarina sijoittuu rakastamalleni Hiidenmaan saarelle, sen metsiin ja rannoille. Ensi kesänä pitää käydä katsomassa Kallasten museoitu kesähuvila Kassarissa.
John Kennedy Toole "Typerysten salaliitto". Ignatius J. Reilly on kolmekymppinen pulska poikamies, joka edelleen asustaa äitinsä helmoissa. Jonkunlainen koulutus hänellä on, mutta töitä hän ei ole viitsinyt tehdä juurikaan, mukavampaa on olla kotona ja kirjoittaa lehtiöt täyteen kolumneja, huomioita, valituksia jne. Ei hän niitäkään ole saanut lähetettyä sanomalehtiin tai kustantajille. Erinäisten sattumien jälkeen äiti ja poika päätyvät hämärämaineiseen baariin, jossa äiti innostuu ottamaan oluen jos toisenkin. Sen jälkeen lähdetään etsimään äidin auto supermarketin parkkipaikalta, mutta poistuminen pää pyörällä ei niin vain onnistukaan. Ensin kolhitaan jonkun auto, sen jälkeen jonkun talo. Uhkana on yli 1000 dollarin korvausvaatimukset ja äiti patistaa Ignatiuksen töiden hakuun, muuten heiltä lähtee koti alta. Siitä vasta komedia/tragedia syntyykin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti