Senhor da Pedra ja Óbidos 》 Caldas da Rainha

Oli niin kaunista, että nyt tulee lähes pelkkiä kuvia!

Hannu lähti kävelemään Óbidokseen Mapsin, minä Maps.meen ohjaamana ja kaupungin ulkopuolella tiemme erkanivat. Ilmeisesti puhelimeni ohjelma tietää, että haluan kävellä pieniä teitä ja polkuja. Ohitin kaksi partiotyttöä, taisivat olla sitä joukkoa, joka aiemmin lähetettiin matkaan. Maps.me ohjasi minut metsätielle, joka oikaisee yhden mutkan. Ehdin jo riemastua, kunnes tie päättyi ryteikköön. Oli pakko palata maantielle, joka onneksi oli autoista hiljainen. Metsän takaa kuului olevan junarata.

Ohitin taas partiotytöt. Tienhaaroissa pysähdyin tarkistamaan karttaa, jonka kilometrimäärä ei tuntunut vähenevän lainkaan. Tytöt kirivät minut kiinni ja kysyivät, tiedänkö missä Óbidos on. 🙄

Lopulta saavuin Senhor da Pedraan ja kysyin Hannulta, missä hän on. Maps oli ohjannut hänet Óbidoksen juna-asemalle, kylän toiselle puolelle. Kohtasimme (taas kerran!) sillalla ja menimme ansaituille lenkkioluille.

Café Snackbar Senhor da Pedra

Café Snackbar Senhor da Pedra

Syömään menimme naapuriin Café Snackbar Senhor da Pedraan, joka nimestään huolimatta on ihan oikea (ja hyvä!) ravintola. Tilasin taas isot katkaravut currykermalla, Hannu ei saanut possu-simpukka -annosta, joten hän tyytyi bacalao a brassiin. Jälkkäriksi pieni kahvi ja ginjat.

Lähdin kävelemään edeltä Óbidokseen, Hannu sanoi odottavansa bussipysäkillä. Óbidos on läpeensä nähty ja päiväturisteja täynnä, mutta niin kaunis, että siellä kävelee ilokseen. Hostel Argonautakin näyttää olevan vielä avoinna, vaikka Concha muuttikin terveytensä (ja rakkauden) takia muualle.

Sääennuste ei luvannut tälle päivälle sadetta, mutta hetken tihuutti vähän vettä ja menin siksi ajaksi Óbidoksen kirkkoon.

Laitoin Hannulle viestin, että entinen kantakahvilamme on avoinna. Bussin lähtöön oli vielä aikaa ja otimme portviinit. Bussien pitäisi kulkea tunnin välein, mutta tämä jätti tulematta ja ainoa näkyvillä ollut taksikin poistui paikalta. Ehdotin, että pyydämme pysäkillä istuvaa pariskuntaa soittamaan taksin, he pääsevät samaan kyytiin ja minä maksan. Eivät suostuneet, vaan sanoivat odottavansa seuraavaa bussia. Niin sitten odotettiin, kun mistään ei löytynyt taksin numeroa. Bussin takapenkillä yski joku mies karmeasti, vasta loppumetreillä tajusin laittaa maskin itselleni.

Kävimme hotellilla suihkussa ja hetken huililla. Ei ollut yhtään nälkä, mutta tiesin illasta tulevan pitkä, jos aion seurata viisufinaalin loppuun. Menimme mukavaan Entre Sabores  -kahvilaan istumaan ja Hannu ymmärsi, että keittiö aukeaa vartin yli seitsemän. Odotellessa otimme lasilliset valkoviiniä ja ihmettelimme, kun mitään ei tapahtunut. No, tyttö olikin tarkoittanut, että kahvila menee kiinni 19.15.

Entre Sabores

Kaikki muutkin paikat (paitsi pizzeria) olivat sulkeutuneet. Lauantai-iltana! Kauppa oli vielä auki ja haimme parit suolaiset piiraat. Loppuillan istuin portviinilasillisen kanssa katsoen Euroviisujen finaalia. Respa laittoi sen tulemaan telkkarista minulle ja molemmat peukutimme Portugalin biisille. 👍🇵🇹 Suosikkini Irlanti oli mukana kärkipisteissä, mutta hyvä kakkonen Sveitsi voitti koko kisan. 🇨🇭🌈 Silti päässä soi korvamatona Ukrainan "Mama Teresa".