Vuosi 2024 matkaillen

Ristikheinä Kohvik, Tallinna

Olihan taas vuosi. Matkailua, vaellusta, kotoilua, mutta (minulle) myös harvinaisen paljon sairastelua.

Aloitin vuoden viettämällä viikon yksin Tallinnassa. Olikin niin mukavaa, että siitä voisi tehdä vuosittaisen tavan.

Cómpeta

Cómpeta ja Málaga, Andalusia

Perinteisen viikon Andalusiassa vietimme maaliskuun alussa Cómpetassa ja Málagassa. Taas meille uusi vuoristokylä ja mikä mukavinta, teimme sinne treffit Hellun ja Markun kanssa, he lomailivat samaan aikaan Nerjan lähettyvillä.

 

Portugali ja Espanja; Camino Senda Litoral

Kuudes caminoni, mutta ensimmäinen, jolle pyysin kaverin mukaan. Pirjo on noitakerhosta ainoa, jonka tiedän pystyvän siihen. Harmi vain, että Pirjo nyrjäytti polvensa, kun siirryimme Portugalista Espanjaan, mutta ehti hän päästä vähän caminon makuun. Minä jatkoin vaellusta yksin ja treffasimme päivittäin seuraavassa majapaikassa tai lounaalla ennen majoittumista.

Santiago de la Compostelan jälkeen meillä oli Hannun kanssa perinteiset treffit, tällä kerralla Portossa. Vietimme yhdessä parin viikon aurinkoisen loman viidessä eri kohteessa. Harmi vain, että sain jostain pitkäkestoisen yskän (koronan?).

Korčula

Kroatia

Melkein heti (käytyäni ensin terveydenhoitajalla) vaellusreissun jälkeen lensin Dubrovnikiin auttamaan Zeljkaa. Vajaan viikon ajan hoidin kaupassakäynnit, siivoamiset, pyykkien pyörittämiset ja seuraneidin virkaa. Uhkasin jo Hannulle, että jään Dubrovnikiin majataloa hoitamaan. No ei vaineskaan! Tein muutaman päivän Dalmatian kierroksen; Korčula, Hvar ja Baška Voda, ennen kuin palasin Dubrovnikiin Zeljkan luokse.

Vasta Kroatiasta palattuani pääsin vihdoin lääkärin vastaanotolle ja monen vuoden jälkeen minulta otettiin kaikki verikokeet, keuhkoröntgen ja sydänfilmi. 10 päivän antibioottikuurin jälkeen alkoi helpottaa, mutta kesän uimiset ja fillarilenkit jäivät todella vähiin.

 

Sääretirp, Kassari

Viro Hondalla

Kesällä hankin Viron Museokortin ja sitähän piti päästä käyttämään. Ajoimme satamasta suoraan Haapsaluun, Koidu Majutukseen, jossa vuosi sitten yövyin yksin. Yhden päivän vietimme Vormsin saarella. Hiidenmaalla yövyimme Jaanin ja Maren mökissä, sekin oli Hannulle uusi kokemus. Sen sijaan Kassarin majoitus ”leikkimökissä” on tullut vuosien varrella molemmille tutuksi. Hiidenmaalta jatkoimme Saarenmaalle, Upan kylään, jossa meillä oli mukava majoitus. Mantereella asuimme pari yötä Vana-Pärnussa, minä pääsin uimaan ja hierontaan. Reissun viimeiset yöt vietimme Maren asunnossa ja minä käytin taas ahkerasti Museokorttia. 

Café Ekkulla

Kotimaan reissut

Heinäkuussa vietin viikon Lohjalla Sipen seurana, kun perhe oli Kreikan lomalla. Ilman Hannua olin myös Karkkilassa Ritun vieraana ja kävimme katsomassa Virpi Suutarin dokkarin ”Havumetsän lapset”. Hondalla ajelimme Porvooseen ja ruukkikierroksella kävimme kahvittelemassa kovasti hehkutetussa Ekkullassa. Helsinkipäiviä pidin silloin tällöin käyden mm. Suomenlinnassa, näyttelyissä ja lukupiirin kokoontumisissa. Hondalla päräytimme myös Riihimäen lasimuseoon, kotimatkalla poikkesimme Keravan Purkutaidetaloon. Hannun tämän kesäinen Mysteerimatka suuntautui Hattulaan ja Iittalaan, syynä Anneli Kannon kirja ”Rottien pyhimys”. Kumpulassa kyläilimme Leenan siirtolapuutarhamökissä.

Tatra Mt. Zakopane

Puola

Hannu olisi halunnut syksyllä Balkanille, minä olin suunnitellut maata myöten reissun Baltian maihin. Olin kuitenkin ollut kevään ja kesän aikana niin paljon pois kotoa, että vaihdoin suunnitelmat lennossa lyhyempään Puolan reissuun. Neljä yötä Zakopanessa – pääsin Tatralle vaeltamaan – ja neljä Krakovassa, jossa vietimme helteisen kaupunkiloman. Puolan reissun jälkeen menin taas Lohjalle Sipeä hoitamaan ja aamulenkillä poika veti minut vauhdissa nurin ja solisluuni murtui. Siitä tulikin kivulias ja pitkään kestänyt vaiva.

Raeapteek

Tallinna, ”toinen kotikaupunkini”

Tallinnassa kävin vuoden aikana usein, mm. Ritun kanssa tämän synttärin hoodeilla. Vietin siellä myös oman synttärini lokakuussa, kun majoituimme vaihteeksi Kadriorgiin. Se olikin niin mukava paikka, että menin sinne myös marraskuussa lepuuttamaan kipeää kättäni. Tallinnan joulutoreilla käydessämme majoituimme taas Maren naapuriin kolmeksi yöksi.

Matildanjärvi

Mathildedal, toinen (vai kolmas?) kotimme

Varasin Matildan mökin lokakuun viimeiseksi viikoksi ja kävimme viitenä päivänä sienestämässä. Talvivarastot täyttyivät nopeasti kuivatuista suppiksista, niitä jaoimme myös joululahjoiksi. Kuudes mökkijoulumme Matildassa kului rauhallisesti, olihan aatto vasta tiistaina ja me kotiuduimme jo perjantaina, mukana piparit ja bataattivuoat. Sää ei oikein suosinut eikä sieniäkään enää löytynyt, mutta oli taas joulu ilman säpinää. Uusina perinteinä osallistuimme aatonaattona Valimolla kyläläisten kera joulunavaukseen ja aattona Teijon kirkon aattohartauteen.

Kulttuuria

Kaksi lukupiiriä ja kaksi Museokorttia edesauttavat vaihtelevien kirjojen lukemisen ja erilaisten näyttelyiden näkemisen. Viron Museokorttia käytin heinäkuusta alkaen peräti 19 kertaa, lisäksi käynnit Fotografiskan ja Banksyn näyttelyissä. Kotimaan Museokorttia käytin 36 kertaa. Konserteissa ja elokuvissa kävimme muutaman kerran, teatteri jäi väliin tänäkin vuonna. Kirjoja tuli vuoden aikana luettua 36 kappaletta. ”Alastalon salissa” on edelleen keskeneräisenä puhelimessani.

Jumpat alkoivat syksyllä lupaavasti; 4-5 kertaa viikossa joogaa, pilatesta tai zumbaa. Ne loppuivat kohdallani lokakuussa kaatumiseen ja solisluun murtumiseen. Pyrin kuitenkin kävelemään noin 200 km kuukaudessa, lisäksi vähän rapputreeniä ja kotijumppaa, etten ole ihan pohjakunnossa kevään vaelluksella.

Matildan joulu 2024

Viikolla paketoin vintissä viimeiset lahjat ja keittiössä herkkutuliaiset.

Kävimme seurakunnan kahveilla, Hannukin pääsi laulamaan joululauluja. Sinne saapui Joulupukki (ettei vain ollut itse kirkkoherra) jakamaan lahjojaan. Hannu hoiti viikkosiivouksen, koristelin alakerran tontuilla ja vaihdoimme punaiset matot eteiseen ja kuistille.

Torstaina kaunis pakkaskeli muuttui vetiseksi ja järkyttävän liukkaaksi (ei ole Vantaan kaupungilla hiekkaa ripoteltavaksi). Olisi ollut järkevämpää jättää lenkki väliin ja tehdä saamiani jumppaliikkeitä. Niitä teenkin iltaisin, noin 100 liikettä käsiin, lisäksi 15-20 syväkyykkyä. Hannu lähti vuoden viimeisiin bänditreeneihin, minä jäin pakkaamaan. Hirveä homma, kun kyseessä on vuokramökki! Onneksi sentään tuttu, niin tiedän mitä keittiötarvikkeita siellä on. Liinavaatteet, pyyhkeet, kylpytakit, pöytäliina (kerran unohtui ja meinasi joulu mennä pilalle), vaatteet ja pesuaineet, pakasteet ja lähes kaikki jääkaapista, kuivatuotteet, mausteet, pakasterasiat ja foliovuoat, kynttilät ja koristeet (kukka!), lahjat ja tuliaiset ja vielä mitä! Onneksi ei sentään tarvitse pakata mukaan sienikuivuria ja kannellisia 5kg:n purkkeja, vaikka Hannu toivookin lumetonta joulua.

Perjantaina kävimme kaupoilla ja pakkasimme auton. Lähtö myöhästyi sen verran, että olimme Lohjalla vasta kahden hoodeilla. Kävimme Kikin ovella, Irjalla, Suvilla (toisenkin kerran, kun sitruuna-omenahillo oli unohtua laukkuuni), samalla sain halattua Sipen, jota en ole nähnyt kaatumiseni jälkeen. Virkkalassa halasin Meerin ja Caritan, jolla oli joku kiukkupuuska uuden hoitajan kanssa. Lupasimme tulla uudelleen paremmalla hetkellä ja veimme kynttilät haudoille. Inkoo-Salotiellä asteet putosivat pakkasen puolelle ja alkoi pyryttää. Onneksi ei ollut kiire. Perniössä pidetään perinteistä kiinni; lähes joka talon ikkunoissa loisti kaksi kynttilää. Haimme rullakebabin mukaan (sain kädestä pitäen onnitella palkittua yrittäjää, joka pääsi rouvineen tanssimaan linnan juhliin), sen jälkeen alkoi mökkitie Matildaan ja perillä armoton tavaroiden roudaaminen ylämäkeen mökille. Mökki oli siisti, olkkarissa oli jopa uusi matto. Astianpesukone ja kuivauskaappi olivat tyhjentämättä, mutta siihen olen jo tottunut. Ovathan astiat ainakin puhtaita ja saan laittaa ne kaappeihin haluamaani järjestykseen. Vessaan oli jätetty "Koistisen paperit"; kaksi palaa. Seitsemältä tavarat olivat paikoillaan, samoin joululiina, ledivalot (kukka!) ja kynttilät. Syötyämme menimme saunaan, joka harmiksemme ei lämmennyt juuri huonelämpöä korkeammaksi.

Aamulla testasimme kiukaan ja johan lämpeni! Namikat oli käännetty minimiin. Ei kuitenkaan menty aamusaunaan, vaan lähdimme kävelemään Kariholman grillipaikalle. Pyrytti lunta ja eilen jäätyneet paikat jäivät piiloon. Olin ajatellut käydä Jeturkastin sienipaikoilla, mutta polku oli heti alussa liukas ja päätin pysytellä maantiellä. Hannu oli jo ehtinyt Kariholmaan ja sytytti tulet, minä laitoin Jouluradion soimaan puhelimessa. Joimme kuumat kaakaot ja söimme makkarat. Oli aivan tyyntä, tuntui jopa lämpimämmältä kuin lokakuussa.

Kolme päivää jouluun ja melkein kaikki on valmista. Kuten uudessa joululaulussa sanotaan; mummu istuu nojatuolissa ja katsoo, kun muut ympärillä hyörivät höyryten.

Sunnuntaina oli +5 astetta ja satoi vettä. Eilen satanut lumi suli, osittain myös jäät tien pinnoilta. Oli lähdettävä lenkille, sillä tämän päivän ohjelmassa oli hakea kuusenoksat maljakkoon. Kävelin satamaan, jossa vain kehräämön myymälä oli tänään avoinna. Poimin kuusenoksia, jotka kuivatin kylppärin lattialämmöllä. Tein kattilallisen papu-linssikeittoa ja koristelin "joulukuusemme".

Huonoin joululahja ever; Andalusian majoittaja perui (jo maksamani) varauksemme maaliskuulta. Harmitti niin kovin, että ensimmäisen kerran otin ässäkortin käyttöön ja kerroin 2,5 miljoonasta kuvieni katselusta Google Mapsissa. Ei auttanut, aamulla vaihdoin varauksen kylän toiseen keittiölliseen suosikkiimme, onneksi se oli vielä vapaana. 

Olin varustautunut mökkiviikkoomme niin hyvin, ettei olisi tarvinnut käydä kaupassa, ajoimme kuitenkin maanantaina Perniöön ostamaan litran maitoa, skumpan ja saunaoluet. Kotiuduttuamme lähdin Jeturkastin metsiin. Puf, kaikki sienet ovat kadonneet! Ei niitä kukaan ole voinut poimia, luultavasti jatkuvasti vaihtuva säätila on sulattanut supparit. Iltapäivällä valmistelin perunalaatikon. Neljän jälkeen naapurimökkiin majoittui ensikertalaisia, murteesta päätellen turkulaisia.

Mathildedalin joulunavausta vietettiin aatonaattona Valimolla jo 20. kertaa. Meille se oli ensimmäinen. Lähdimme ennen kuutta kävelemään alas kohti satamaa. En muistanut, että täällä ei ole lainkaan katuvaloja. Hannun autosta hakema taskulamppu ei sekään toiminut. Pääsimme onneksi perille kompuroimatta ja liukastumatta. Alustaja totesi, että porukkaa on paikalla enemmän kuin ennen (olemmeko lisääntyneet). Ohjelmassa oli yhteislaulua, musiikkiesityksiä - mm. mieskuoro Naskalit - ja seurakunnan joulutervehdys. Takaisin mökille palasimme Teijontietä pitkin. Ei sielläkään katuvaloja ole, mutta ohi ajavat autot valaisivat hetken pimeää tietä. Laitoimme glögin ja saunan lämpenemään. Saunottuamme Hannu alusti sämpylätaikinan, minä valmistin anjovismössön. Lisäsin siihenkin teelusikallisen 7-maustetta, jotta sain vähän jouluista makua.

Aattoaamun sää oli sumuinen ja kolea. Hannu nousi paistamaan sämpylöitä. Ennen aamukahvia katsoimme viimeisen osan TV2:n joulukalenterista. Aamupäivällä Hannu lähti lenkille, minä tein sitruunasillin ja valmistelin aattoateriaa.

Jätin perunalaatikon uuniin ja lähdimme Teijon kirkolle aattohartauteen. Meille uusia perinteitä! Pieni kirkko tuli täyteen, me menimme istumaan urkuparvelle, jossa kajari pauhasi aivan vieressä. Mökillä nautimme kuumat juomat, sillä aikaa perunat kypsyivät ja katoin pöytään sillit.

Maistoimme myös perunalaatikkoa, sen tilalle uuniin meni marinoitu possunfilé. Avasimme naapureilta, Suvilta, Tarjalta ja siskolta saadut joululahjat.

Hetken huilin jälkeen katsoimme viimeisen osan Femman joulukalenterista ja menimme saunaan. Lämpimän ruuan syötyämme avasimme toisillemme hankitut joululahjat. Saimme myös kansainväliset jouluterveiset Dubrovnikista, Espanjasta ja Sveitsistä.

Joulupäiväkin oli sumuinen ja kostea. Herätessäni kättä särki, ilmeisesti olin yrittänyt nukkua oikealla kyljelläni. Aamupäivällä lähdimme omille lenkeillemme. Kiersin golfkentän, siellä oli kymmenkunta pelaajaa märällä viheriöllä. Mökille palasin Teijontietä kävellen. Keitin perunat sillien seuraksi ja lämmitin laatikot possun kanssa. 

Illalla söimme vielä juustoja hillojen, pipareiden ja Tarjan tekemän näkkärin kanssa.

Tapaninpäivänä oli +7 astetta, lähdimme aamupäivällä lenkille. Vasta Teijontiellä muistin, että tarkoitukseni oli laittaa juurekset marinoitumaan. No, onneksi ei edelleenkään ollut kiirettä. Kävelin golfkentän lenkin vastapäivään, samalla kuuntelin Joulupukin tuomilla langattomilla kuulokkeilla Yle Suomen "Saparomäen joulun" ja Kari Lumikeron haastattelun 20 vuoden takaisesta Aasian tsunamista. Sain juurekset valmiiksi ja laatikot lämmitettyä, ennen kuin Anna ja Sofia saapuivat syömään kanssamme. Sain Annalta taas ihanat joululahjat.

Tässäkö tää oli? Mökkiviikko kului rauhallisesti, silti turhan nopeasti ja taas oli yksi joulukoti purettava ja tavarat pakattava. Ensi vuonna onkin mietittävää, kun Tapaninpäivä on perjantai (ts. lähtöpäivä). Sanoinkin Annalle, että tulen heille valmistelemaan joulua ja aloitamme mökkiviikon vasta Tapanina.

Kotimatkan ajoimme Salon kautta ja kävin ostamassa Elisalta tarjouspuhelimen itselleni. Tietojen siirto puhelimesta toiseen olisi maksanut 55€, "Ko mul o nii kova kuukauspalkka", totesi myyjä.

"Kotikuusi" ei ollut pudottanut neulastakaan ja se saa jäädä vielä vuodenvaihteeseen.

Joulunajan kirjoja;

Sirpa Kähkönen "36 uurnaa - Väärässä olemisen historia". Rakkaudentunnustus kuolleelle äidille. Kähkönen käy yön tunteina keittiössään "keskustelua" kuolleen äitinsä kanssa. Äidin päiväkirjoihin nojaten hän kertoo äidin ja suvun tarinaa. Kertoo lapsen ihailusta ja rakkaudesta äidilleen, joka ei itse osannut osoittaa rakkautta lapselleen, eikä sitä koskaan saanut omalta äidiltään. Sen sijaan isovanhemmat antoivat turvaa ja jakamatonta rakkauttaan tyttärentyttärelleen. Kirja pistää kyllä miettimään omaa äiti-tytär -suhdetta, molempiin suuntiin. Olen siitä onnellisessa asemassa, että meidän lapsuuttamme eivät varjostaneet sota-ajan traumat, alkoholismi tai muut sairaudet. Kuria toki oli (kaikessa viisaudessaan), samoin isoäidin turvallinen syli ja rakkaudellinen huomio.

Yhteinen joululahja; kolme yötä Tallinnassa

Emme todellakaan tarvitse lisää tavaraa ja omat tarpeet tulee aika pitkälle itse hoidettua, kun niiden aika on. Siksi hankimme joulu- ja muut lahjat useimmiten aineettomina. Tällä kerralla minä sovin Tallinnan majoituksen Maren kanssa, Hannu kustansi reittimatkat.

Keikkuva laivamatka sujui mukavasti lukien ja virvokkeita nauttien. Hannu tutki netistä lounaspaikkoja, meillä oli parikin vaihtoehtoa, mutta kun oli arkipäivä, hyödynsimme edullista (7,90) tarjousta.

R14

R14 (Rotermanni) on pitkään roikkunut listallani. Se osoittautui erinomaiseksi vaihtoehdoksi ja olimme siellä juuri ennen lounasruuhkaa. Syötyämme kävelimme tuulta vastaan puskien Suur-Patareille, jossa Mare vastaanotti meidät ja kutsui naapuriin kahville. Kotiuduttuamme vedimme päikkärit ja illan hämärtyessä lähdimme Raatihuoneentorille.

Oli järkyttävän kylmä ja menimme Vallibaariin nauttimaan lämmittävät glögit.

Kurvasimme vanhasta kaupungista Baltijaamalle ja kävin Selverissä ostamassa illallis- ja aamiaistarpeita. Vietimme illan lämpimässä asunnossa nauttien tapaksista, kuoharista ja joulumusiikista. Sytytin tuikut ja ledivalot, Hannukin pääsi maistamaan Selverin ihanaa savulohisalaattia.

Perjantaiaamuna ei ollut mihinkään kiire, minulla on listalla vielä muutama museo, mutta ne voi jakaa kahdelle päivälle. Katsoimme TV2:n joulukalenterin, aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään Kalarannaan ja Noblessneriin. Harmikseni Kai Art Center avautuisi vasta puoliltapäivin, olimme liian aikaisin liikkeellä (olisin voinut poiketa sinne viime kerralla, kun olin naapurissa lounaalla). Ohitin myös Sishi Outletin, tämän vuoden jouluviemiset on jo paketoitu. 

 

Onneksi ei ollut niin tuulista kuin eilen, mutta Hannu kävelee niin hitaasti, että minulle tuli vilu ja ehdotin glögiä. Telliskiven Reval Cafe on kaikesta päätellen purettu jonkun uudisrakennuksen tieltä eikä St. Vituksessa ollut glögiä tarjolla, joten suuntasimme Loomalinnaken Nihe Kohvikiin. 

Siitä ei ollutkaan pitkä kävelymatka KoHoon, joka sekin on pitkään ollut lounaslistallani. Mukava paikka ja todella hyvät ateriat; ahvenfileet ja mehevä lasagne (9,50/annos).

Kaja Kärner

Hannu lähti takaisin kämpille, minä kävelin keskustaan ruksaamaan museolistaani. Ensin osui kohdalle Adamson-Ericin museo, jossa on vaihtuvana näyttelynä tarttolaisen Kaja Kärnerin "Ystävyys ja aika". Kellarissa oli "olohuone", joka oli sisustettu jouluiseksi.

Kaja Kärner

Mutta yllätys (minulle) odotti kakkoskerroksessa; Adamson-Ericin perusnäyttely "Modernismi ja monipuolisuus".

Adamson-Eric, omakuva

Adamson-Eric

Miten joku voikin olla tuollainen monilahjakkuus! Tauluja, keramiikkaa, nahkatöitä, koruja, astioita, huonekaluja. You name it! Tästä tuli heittämällä lempimuseoni Tallinnassa ja olisin voinut olla siellä tuntitolkulla. Suunnitelmissa oli vielä pari kohdetta, joten poistuin paikalta ja lupasin itselleni tulla uudelleen. Olisin halunnut nähdä Nigulisten kirkon Sishi-kuusen, mutta sinne ei Museuumikaart kelvannut, joten jätin väliin (kävimme kirkossa ja sen näköalatornissa jo Ilonan kanssa).

Bruno Tomberg

En ole koskaan käynyt Eesti Tarbekunsti- ja Disainimuuseumissa, nyt oli sen aika. No huhhuh! Jos Adamson-Eric löi minut ällikällä, niin heti perään monitalentti Bruno Tomberg. Huonekaluja, lamppuja, astioita, tekstiilejä, vaatteita ym. Siinä jäävät meidän Aino ja Alvar Aaltokin toiseksi. Moni tuote tosin toi vahvasti mieleen suomalaisen suunnittelun (Aarikan puiset kynttilänjalat, Marimekon kankaat), mutta mikä oli ensin, muna vai kana?

Olin jo vetämässä pipoa päähän, kun huomasin, että tässäkin taidemuseossa on vielä kaksi kerrosta lisää (nyky)taidetta. Tuli tunne, että on ympätty Helsingin Designmuseo, Suomen Lasimuseo ja muutama galleria samaan upeaan rakennukseen. Siis tännekin on tultava uudelleen ajan kanssa. Alkoi sataa lunta. Hain Rimistä neljän euron punkun iltaviiniksi ja menin hetkeksi huilimaan. Hannu teki vielä happihyppelyn, sen jälkeen katsoimme Femman joulukalenterin ja tein tapakset iltapalaksi. Jaan ja Mare lähtivät viikoksi Kyprokselle ja jättivät meidät "talonvahdeiksi". Vähän on ikävä omaa jouluista kotia, mutta kyllä tämä kakkoskotina toimii oikein hyvin.

Kulttuurikattilassa oli eri museoiden joulumyyjäiset. Poikkesimme lauantaina sinne matkalla Nauticaan. Olin kehunut Hannulle Chi-ravintolaa ja kävimme siellä lounaalla.

Chi, Nautica

Syötyämme suuntasimme Rotermanni-kortteliin. Riippuvat sateenvarjot olivat vaihtuneet punaisiin joulupalloihin.

Tänä vuonna Rotermannissa ei ollut joulumarkkinoita, ainoastaan yksi kahvikoju nökötti aukiolla. Koristelukin näyttäisi paremmalta iltapimeällä ja paremmalla säällä, nyt tihuutti vettä.

Kävimme Vallibaarissa lämmittelemässä, ennen kuin Hannu suuntasi takaisin kämpille. Kävin valokuvamuseossa (Fotomuuseum), jossa oli vanhoja kameroita ja välineistöä, kaikki valokuvat näyttivät nekin olevan varsin vanhoja (queer-kokoelma uudempaa tuotantoa). Kellarikerroksen +18v punaisten valojen näyttely oli vanhaa pornoa, joka lähinnä huvitti minua.

Kalamaja museo

Tämän reissun viimeisen museokäynnin tein Kalamaja museoon, jonne on kerätty lahjoituksina saatuja tavaroita eri vuosikymmeniltä. Yläkerrassa oli Kopli-näyttely ja jouluiseksi sisustettu mallikoti. Kellarissa lapset askartelivat ja piirsivät, sieltä löytyy myös muumioitunut rotta. Museon ulkopuolella on kadunvarressa joulukalenteri; erilaisiin numeroituihin kaappeihin on laitettu koristeita ja julkaisuja. Alkoi sataa ja vietimme illan kämpillä.

Olimme vuosi sitten samoihin aikoihin Turun joulutoreilla ja Kakolassa. Yhden yön majoitus maksoi suunnilleen saman verran kuin nyt kolme yötä Tallinnassa.

Joulukuun kirjoja;

Katja Kettu " Erään kissan tutkimuksia". Kissa tipautetaan tuonilmaisista maan päälle, sattumalta tai vahingossa pohjoiseen, juuri itsenäistyvään Suomeen. Se seuraa huutolaistyttö Eevan ja maatalon pojan Mahten köyhää, mutta rakkauden täyteistä elämää. Varsinainen tutkimuskohde on kuitenkin helsinkiläinen Kirjailija, jonka nykyajan edesottamuksia kissa siirtyy tarkkailemaan. Kirjailijalla on kova vauvakuume, kello tikittää, mutta keskenmenot seuraavat toisiaan. Mieskin osoittautuu lurjukseksi ja kustannusyhtiön pomona kurittaa kirjailijaa kaikin tavoin. Lopulta Kirjailija vetäytyy pohjoiseen esiäitinsä Eevan torppaan ja löytää taas sanat kirjoittamiseen, ja kissan kanssa keskustelemiseen.