Tallinna, Kalamaja

Meidän oli tarkoitus palata mantereelle aamulautalla, mutta aamiaista valmistaessani alkoi ukkostaa ja sataa rankasti. Koska ei ollut mihinkään kiire, siirsimme lähtöä pari tuntia eteenpäin. Odotus kannatti; pääsimme ajamaan kuivina Heltermaan satamaan. Lautalla oli hämmästyttävän vähän matkustajia. Lauttamatkan aikana taivas kirkastui ja aurinko paistoi taas kuumasti. Haapsalusta Tallinnaan ajoimme pitkin 17-tietä Linnamäen, Kuijõen ja Keilan kautta. Osittain samaa reittiä, jonka vaelsin tasan vuosi sitten. Olisimme halunneet käydä katsomassa Rummun louhoksen, mutta tuntui turhalta maksaa päivälippu paikalla piipahtamisesta. Majapaikkaamme Kalamajan Niinelle saavuimme Telliskiven kautta. Kaikki portit olivat suljettuina, Hannu soitti Kalamaja Apartmentsin vuokraajalle, mutta ei tainnut mainita, että olemme Hondalla liikkeellä. Saimme ohjeet, mistä huoneiston avain löytyy, mutta emme sitä, miten pihalle pääsee ajamaan. Pikkuportti oli avoinna, riisuimme sivulaukut pois ja Hannu keplotteli pyörän pihalle. Toivottavasti joku avaa meille portin, kun lähdemme pois.

Kalamaja Apartments

Purtse

Soo Uulits

Kävimme suihkussa ja kävelimme Telliskiveen Purtsen terassille oluelle. Kello läheni jo kuutta, emmekä olleet syöneet aamiaisen jälkeen mitään. Ei ruvettu arvuuttelemaan ravintoloita, vaan menimme viime kerrasta tuttuun Soo Uulitseen syömään. Kävimme viereisessä Rimissä ostoksilla ja palasimme kellarikotiimme kahvinkeittoon. Pikkulapset ajelivat suojaisalla pihalla potkupyörillään, kun menimme ulos kahvittelemaan. Väsytti armaasti. Olin  nukkunut yön huonosti, minua valvottivat vatsani metelöinti (syytän siitä kermaista lohipastaa), ja Hannun suhina ja puhallus. Aamulla olinkin ihan ruikulla, onneksi vatsa kuitenkin rauhoittui, ennen kuin lähdimme liikkeelle.

Unta odotellessa kuuntelimme jonkun jyrsijän (rotta? 🙈) rapinaa talon rakenteissa. Muuten olikin aivan hiljaista. Olisimme majoittuneet Maren luokse, mutta hän on lähdössä vaeltamaan Camino Nortea. Harmi vain, että hänen latvialainen vaelluskaverinsa sairastui koronaan, eikä pääse mukaan. Odotuksemme tätä Kalamajan kellarihuoneistoa kohtaan olivat suuret. Onhan se tilava ja kodikas, mutta pisteet putoavat epäsiisteydestä ja viimeistelemättömyydestä. Astiat ovat kaikki eri paria, kahta samanlaista lasia ei kaapista löydy. Pienellä vaivannäöllä asunnosta saisi mainion. Sijainti on loistava ja piha suuri ja viihtyisä.

Vereta jaht 2022

Aamiaisen syötyämme lähdimme omille kävelylenkeille; Hannu Noblessneriin, minä Toompealle ja vanhakaupunkiin. Turisteja on nyt todella paljon liikkeellä, ryhmiä mm. Japanista, Saksasta ja Espanjasta. Hirveparkissa on RMK:n ripustama valokuvanäyttely  "Vereta jaht 2022" (Bloodles hunt). Etsin taas kaupungin pieniä kujia ja uusia kuvakulmia.

Sesoon

Ilma oli todella nihkeä, tälle päivälle onkin luvattu ukkoskuuroja. Suihkun jälkeen kävelimme läheiseen Sesooniin lounaalle. Suunnittelemani lohisalaatti vaihtui lennossa ankanrintaan punaviinikastikkeessa, kun tarjoilija juuri lisäsi sen liitutauluun. Kahden hengen lounaat noin 14€.

One Sixty Smokehouse

Siestan aikana alkoi sataa ja kahvittelimme sisällä. Sade jatkui vielä illalla, kun lähdimme syömään toiseen lähellä olevaan ravintolaan, One Sixty Smokehouseen. Söimme molemmat BBQ-kanat. Hinnat olivat nousseet, annokset yhtä suuret kuin ennenkin. Sade oli lakannut, kun vatsat täynnä palasimme kämpille.

Yöllinen rapina tulikin keittiöstä ja aamulla huomasin, että roskapussi oli purtu reikiä täyteen. Ilmankos kuului meteliä, kun se onneton oli purrut huuhdottuja jogurttipurkkeja ja muovisia kahvikermakapseleita.

Kahdeksan päivän kulut; majoitus yht. 355€, Eckerön lauttaliput yht. 112€, Viron sisäiset lauttamaksut yht. 22,65. Matkaa kertyi 613 km ja bensakulut olivat 53,40 (1,949/litra 98 okt).

Tallinna

Alunperin olimme suunnitelleet, että vierailemme Maren ja Jaanin mökillä Hiidenmaalla. Sää kuitenkin muuttui väliaikaisesti huonommaksi, eikä heidän ollut mitään järkeä tulla saarelle yhden yön takia. Ja meidänkin on helpompi kuivattaa varusteet Tallinnassa, jos kastumme matkalla. Niinpä palasimme "toiseen kotikaupunkiimme" jo lauantaina. Kuten olen kehunut, virolaiset autoilijat ovat pääsääntöisesti lainkuuliaisia ja kohteliaita kuskeja. Tälle viimeiselle siirtymälle osui kuitenkin ikävä tilanne; tila-auto/pikkubussi lähti ohittamaan meitä niin, että meitä oli maantiellä kolme rinnakkain. 

 

One Sixty Smokehouse

Majoituimme Tallinnassa tuttuun huoneistoon Maren ja Jaanin seinänaapureiksi. Jaan oli keittänyt kahvit, Mare leiponut porkkanasämpylät, kun kyläilimme heillä ennen suihkua ja syömään lähtöä. Viimeisille reissupäiville on taas monta ravintolavaihtoehtoa. Viime kerralla minuun iski annoskateus, kun illastimme One Sixty Smokehousessa. Siksi halusin sinne syömään rapsakat kanankoivet. Hannu valitsi vuorostaan possunposket. Naapuripöydän tyttövauva vei huomion meiltä ja oli hurmannut vanhempiensa lisäksi myös samassa seurueessa olevat sedät/kummisedät. Ylpeä isi kantoi pienokaista sylissään ja esitteli tälle ravintolassa olevat moottoripyörät. 😍

Palasimme torin ja kaupan kautta viettämään loppuilta kotosalla.

Noblessner

Kopli

Aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään, treffit sovimme Kopli Köökiin. Kävelin Patarein ohi Noblessneriin, tarkoitukseni oli ostaa joulukoristeita Sishi outletista, mutta myymälä on viikonloppuisin kiinni. Jatkoin Kalarannan kautta samaa tietä, jolla kävelin elokuussa E9-rannikkoreittiä Põhja Tallinnaan ja Laulasmaalle.

Põhjala tehas

Ehdin Põhjala tehakseen ennen Hannua, hänkin oli ratikkakyydin sijaan päättänyt kävellä Kopliin. Alueelle on avautunut uusia liikkeitä ja toinenkin ruokapaikka, mutta olin niin kovasti kehunut Kopli Köökiä, että menimme sen aurinkoiselle terassille syömään. Lasitettu terassi oli aivan liian kuuma ja istuimme ulos. En ollut turhaan kehunut, vaikka listalla ei nyt ollutkaan maissikanaa. Tilasimme brunssilistalta portobellon tryffelidipillä ja savukalapihvit lisukkeineen.

Kopli Köök

Syötyämme päätimme kävellä takaisin Kalamajaan ja ottaa lenkkioluet Kohalikin terassilla. Pääsimme melkein Sitsiin saakka, kun rankkasade alkoi. Suojauduimme katoksen alle ja kun sade vain jatkui, hyppäsimme ratikan kyytiin. Takaosan lukija ei lukenut pankkikorttejamme, pummilla ajettiin. Jäimme kyydistä Balti Jaamalla, sadepilvi oli jäänyt Kopliin. Mare oli kerännyt narulta kuivat pyykkini pois sateen alta.

Sateen tauottua kävimme vielä iltakävelyllä. Oikopolkumme kaupalle vie läpi taloryhmän, jonka rakenteissa on käytetty vähintään viittä erilaista arkkitehtuuria. Samalla katsastimme huomisen mahdollisen ruokapaikan.

Sishi outlet

Koskaan ei ole liian aikaista ostaa joulukoristeita, eikä niitä koskaan ole liikaa. 🤶 Kävin Sishi outletissa, jossa olin aamun ainoa asiakas ja sain tutkailla täysiä hyllyjä kaikessa rauhassa. Puuttui vain, että jostain ilmaantuneella myyjällä olisi ollut tonttulakki päässään. Onneksi ei.

Suur-Kloostri

Taberna Madeira

Hannu lähti omalle kävelylenkilleen Kadriorgiin, minä kävelin Salmetien ja Balti Jaaman kautta vanhaan kaupunkiin katselemaan luostareita ja kirkkoja. Hain infosta uusia karttoja, osan jätän majapaikkaan, vaelluskartat vien kotiin. Treffit teimme Suur-Karjalle. Taberna Madeira on muuttanut sinne ja kävimme lunastamassa Rodrigon lupaamat viinilasilliset. Tilasimme kahdet erilaiset, herkulliset leipäannokset. Kiva paikka, tänne tullaan uudelleen!

Uulits Soo

Vielä ehdimme testata yhden uuden ruokapaikan, kun söimme illallisen läheisessä Uulits Soossa. Mainostaa itseään burgeripaikkana, niinpä tilasin itselleni pulled pork burgerin, Hannu söi fish & chipsin. Hyvää oli, seuraavan kerran pitää kokeilla kanawrappia. Myöhemmin katsoin vielä Ylen ohjelmia ja lueskelin, kuunnellen samalla avoimista ikkunoista kuuluvaa satakielten laulunlurituksia.

Aamuyöstä heräsin lokkien kirkumiseen, muuten oli hiljaista. Aamiaisen jälkeen siistin keittiön ja pakkasimme vähät tavaramme. Hyvästelimme ihanan isäntäparimme ja lupasimme tulla uudelleen, jos ei elokuussa niin viimeistään ensi kesänä. 

Kilometrejä tälle kahden viikon retkelle kertyi 950. Bensakulut 95€ (98 okt. 2.099-2.205/litra). Majoituskulut yht. 680€/14 yötä. Eckerön lauttamaksut 106€ (2 aikuista ja Honda).

Pääsimme turvallisesti kotiin heitettyämme heipat pohjanmaalaisille ja italialaisille motoristeille. Pihakukat olivat kukkineet, Ritva oli pitänyt hengissä liljat ja terassikukat. Kiitos siitä! Pioni teki tänä kesänä kolme kukkaa, ne olivat (tietenkin!) kukkineet sillä aikaa, kun me olimme poissa. Onneksi voin käydä ihailemassa tutun palstanpitäjän kaunista kukkapeltoa.

Siin Tallinn!

Meidän piti olla nyt Krakovassa. Norwegian muutti lentoaikatauluja kahteen otteeseen ja peruimme koko reissun. Taas ropisee pisteitä (osan saimme takaisin rahana).

Eckerön Finlandia rantautui Tallinnaan ennen puoltapäivää, siitä huolimatta saimme huoneemme Fat Margaret'sista heti. Olin toivonut huonetta talon takaosasta, koska Põhja Pstn liikenne pitää niin kovaa ääntä. Pääsimme majoittumaan viime elokuisen 1h-huoneeni naapuriin. Parvekekin olisi, mutta ovesta on viety kahva, joten sinne pitäisi kiivetä ikkunan kautta.

Boheem

Kävelimme Telliskiveen ja otimme oluet Peatuksen aurinkoisella terassilla. Lounasvaihtoehtoja oli (vähintään) kolme, päädyimme Boheemiin, kun siellä ei olla käyty vähään aikaan. 

Palasimme kämpille hetken huilille, ennen kuin menimme Maren ja Jaanin luokse iltapäiväkahville. Mukava nähdä heidät pitkästä aikaa kasvotusten, Maren kanssa olemme pitäneet muuten yhteyttä pitkin vuotta. Saimme kutsun katsomaan heidän Hiidenmaan mökkiään. Taas on mitä odottaa!

 

Pööbel

Kevyelle illalliselle menimme Pööbeliin, sielläkään ei olla hetkeen käyty kuin terassioluilla. Kanasalaatti oli yhtä herkullinen kuin ennenkin.

Koska ilma oli vielä lämmin, kävelimme Toompean näköalatasanteille ja sieltä rappuja pitkin alas ja kämpille. 

 

Kalamaja Pagarikoda

Must Puudel

Kävimme aamiaisella Kalamaja Pagarikodassa, kun ei viitsitty valmistaa omaa aamiaista kellarikerroksen keittiössä (unohdin kahvin kotiin). Söimme sieni- ja punajuuri-vuohenjuustopiiraat. Vitriinissä oli ihanan näköisiä kakkuja, tänne on joskus tultava iltapäiväkahville. Minulla oli pari tuntia kulutettavana ennen puolenpäivän hierontaani. Harhautimme itsemme vanhakaupungin kapeille kujille. Tarkoitukseni on joskus tehdä Apteekkari Melchior -kävelykierros, nyt kävimme katsomassa Olevisten kirkon ja senkin ainoastaan ulkopuolelta. Venäjän suurlähetystön eteen on metalliportteihin kiinnitetty verisiä nalleja, iskulauseita ym. Ukrainan sotaa vastaan. Poliisit vartioivat kadulla. Kävin taas ostamassa hauskoja postikortteja kirjakaupasta, sen jälkeen poikkesimme yhteen Tallinnan suosikkikahvilaani, Must Puudeliin. Kysyin kerran, onko omistaja suomalainen, mutta ei, on muuten vain ihastunut Marimekkoon. Ja näköjään suomalaiseen designiin; kalusteetkin ovat suurelta osin Artekista. Hannu palasi kämpille, minä menin Central Ilusalonkiin 90 minuutin rentouttavaan hierontaan. Tatjana on harmikseni lopettanut (työt ilmeisesti loppuivat koronan myötä), mutta hyvin tämä virolainen Sveetakin homman hoiti. Selitin mustuneet varpaankynteni pitkällä vaelluksella.

Taqueria

Fotografiska

Hannu odotti minua Centralin ulkopuolella ja menimme Taqueriaan edulliselle lounaalle. Ostimme jo aamulla e-liput Fotografiskaan (sain myös jonkun muun maksamat teatteri/konserttiliput🤔). Viivakoodit eivät kelvanneet lukijaan, joten virkailija tulosti meille paperiliput. Katsoin hienot näyttelyt The Pet Show (juutuin sohvalle katsomaan kissa/koira/pupuvideoita) ja Cooper & Gorfer; "Between These Folded Walls, Utopia".

 

Päikkäreiden jälkeen suunnistimme Tasca Portuguesiin, jonka listan olimme etukäteen kuolanneet. Tarkistimme myös aukiolon, siitä huolimatta tämä tasca oli suljettu. Plan B; Restoran Goa Kalamajassa, ei kun takaisin! Onni ei ollut meidän puolella, Goakin oli jostain syystä kiinni. Pettyneinä lähdimme kävelemään kohti Telliskiveä. Tuuli niin kovin, että se riepotteli Hannun sateenvarjon poikki eikä minunkaan Muumivarjoni suostunut pysymään kunnolla auki.

One Sixty Smokehouse

Onneksi One Sixty Smokehouse oli avoinna, suojauduimme sen lämpimään ravintolasaliin/syliin. Paikka oli lähes täynnä, ruokia sai odottaa melko kauan, mutta hyvää kannatti odottaa. Musiikki oli muuten hyvää, mutta Hannun kauhuksi siellä soi myös Dingo! Tyytyväisinä palasimme sadetta ja tuulta vastaan taistellen kämpille. 

 

Kaupunkikävelyä 12 km. Myöhemmin illalla kuuntelimme avoimesta ikkunasta, kun mustarastaat lauloivat läheisissä koivuissa.

Keskiviikkona oli taas aurinkoista ja pääsimme kuivina satamaan ja kotiin. Oli kiva reissu, loppukuusta uudelleen!