Koronakesän kotimaan matkailua; Jämsä ja Salonsaari

Majakka-Paviljonki, Asikkala

Maanantaina satoi vettä kaatamalla, kun lähdimme ajamaan Hondalla kohti Keski-Suomea. Pysähdyimme tankkaamaan Mäntsälässä, sen jälkeen tie olikin kuiva eikä enää satanut. Lounaan söimme lähellä Vääksyn kanavaa, Asikkalan Majakka-Paviljongissa. Kurvasimme Jämsän keskustaan, ennen kuin kotiuduimme Marja-Leenan kauniiseen kotiin. Saimme varusteet parvekkeelle kuivumaan, hanskat kuivuivat yön yli saunan lauteilla. Kahvin jälkeen huilailimme, saunoimme ja vietimme mukavan illan hauskan pikkuserkkuni seurassa.

Witikkalan kartano, Jämsä

Runsaan aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään joenvartta keskustaan ja poikkesimme Witikkalan kartanoon, jossa on kahvila/lounasravintola, sisustus- ja vaateliikkeitä. Kukallinen välikausitakki lähti matkaani. Olisihan siellä ollut vaikka mitä ihanaa, onneksi ei ole tarvetta eikä kantokapasiteettia.

Jämsän kirkko

Kävelimme kauniiksi laitetulla puistoalueella ja kirkonmailla ihmetellen vanhoja hautoja. Marja-Leena alkoi puuhailla keittiössä, hän oli kutsunut Akun ja Eilan syömään kanssamme. Aku, joka täyttää kuukauden kuluttua 90, ajaa vielä omalla autolla. Oli mukava kuunnella tuttua murretta ja tarinoita heidän moottoripyörämatkoistaan 60 vuotta sitten.

Viime kerralla sainkin Marja-Leenalta valokuvan, jossa isäni istuu Akun pyörän kyydissä.

Karisalmen silta

En olisi halunnut ajaa takaisin samaa reittiä kuin tullessa, vaan Päijänteen maisemareittiä pitkin. Hannun mielestä matkasta tulisi liian pitkä (mihin nyt oli kiire?) ja hän ehdotti, että käymme erikseen katsomassa Pulkkilanharjun.

Karisalmen silta

Niin teimmekin; ajoimme Asikkalan kirkonkylän ohi Pulkkilanharjua pitkin Karisalmen sillan yli ja käännyimme takaisin Asikkalaan. Jo aiemmin oli tullut paljon motoristeja vastaan, tällä reitillä heitä oli paljon. Kävimme taas lounaalla Majakka-Paviljongissa ja matka jatkui kaupan kautta Salonsaaren Lomakylään. Honda alkoi pitää omituista rahinaa, toivottavasti ei ole mitään vakavaa. Pitäähän tästä päästä vielä kotiinkin ja uudelle Viron/Latvian reissulle.

Salonsaaren Lomakeskus

Huoneemme oli valmiina ja tyhjensin osan vaatteistani sivulaukusta kaappiin. Kävin hakemassa pyyhkeet ja liinavaatteet ja varasin samalla meille (puulämmitteisen) rantasaunan illaksi. Kävin kävelemässä rannalla, paikalla oli muitakin motoristeja - kaksi Itävallasta - ja pikkumökit näyttivät varatuilta. Me majoituimme tilavaan rivitalohuoneeseen, jossa on oma kylppäri ja terassi. Yhteiskäytössä on keittiö ja oleskelutila. Illalla saunoimme lempeissä löylyissä ja kävin kolme kertaa uimassa. Hannu kävi varaamassa meille kaksi fillaria huomiseksi. Illan hämärtyessä vilvoittelimme omalla terassilla, ennen kuin siirryin sisälle lukemaan ja kirjoittelemaan.

Vääksyn kanava

Aamulla keitin kahvit hiljaisessa keittiössä, ilmeisesti muut söivät aamupalansa omissa huoneissaan. Olin odottanut aurinkoista pyöräilypäivää, mutta taivas oli pilvien peittämä. Viikon ainoa aktiviteetti taitaa olla tämänpäiväinen pyöräily Asikkalan keskustaan ja Vääksyn kanavalle. Saimme vaihteettomat mummofillarit, joilla oli raskasta, mutta mukava polkea vaihtelevaa maastoa. Olimme sopivasti kanavalla, kun sulkuportit avattiin yhtä pientä moottorivenettä varten. Polkaisimme Kanavan Panimolle, mutta terassi ei tälläkään kerralla ollut auki. Siellä vain kiiteltiin kuluneesta kesästä. Luulisi, että nyt kannattaisi jatkaa sesonkia, kun kesää on jäljellä ja porukkaa liikkeellä!

Kanavan Kunkku

Polkaisin vielä ylämäkeen Vanha Vääksyyn, eipä siellä paljon näkemistä ollut. Ilahduttaa kuitenkin, että kahviloita, lahjatavaramyymälöitä ja muita pieniä yrityksiä on koronasta huolimatta vielä jäljellä. Jäimme oluille Kanavan Kunkun terassille. Paikassa olisi myös voinut lounastaa ja juomavalikoima oli yllättävän laaja. Tämäkin on kesäravintola, joten Asikkala taitaa olla sesongin jälkeen varsin hiljainen.

Ravintola Jalmari

Lounaan söimme Ravintola Jalmarissa, koska siellä oli tarjolla paistettuja muikkuja. Mukavan oloinen ja näköinen paikka ja hyvää ruokaa! Lasketellessamme takaisin Salonsaareen ei ollut onneksi niin paljon ylämäkiä kuin Asikkalan keskustaan mennessä. Yllättäen saimme tuttuja naapuriin, kun Alain ja Eila majoittuivat samaan rivitaloon! Olimme varanneet saunan kuudeksi. Muita varauksia ei illaksi ollut, joten Hannu aloitti saunan lämmittämisen viideltä ja saimme löylytellä ja pulahtaa uimaan kaikessa rauhassa.

Salonsaaren Lomakylä

Aamulla olisi voinut vielä käydä uimassa, mutta jätin kastautumisen toiseen kertaan. Aamiaisen jälkeen pakkasimme laukut ja siivosimme huoneemme. Kävin vielä kiittämässä henkilökuntaa, ennen kuin lähdimme (rahisevalla) Hondalla liikkeelle. Kaikesta päätellen etätyöntekijät olivat lopettaneet hommat puoliltapäivin, niin paljon oli motoristeja liikkeellä. Pääsimme turvallisesti kotiin, kävin suihkussa ja lähdin kauppaan. Sillä aikaa Hannu rasvasi Hondan ketjut ja (kuten arvasin) rahina loppui siihen. Siis matkaan Hopea!

 

Kilometrejä kertyi tällä reissulla 460. Bensa (98) oli kalleimmillaan 1,599/litra (Shell, Jämsä).

Saimme vihdoin sovittua treffit Eijan ja Timon kanssa ja he tulivat meille lauantaina grillaamaan, sopivasti kesän helteisimpänä päivänä. Ruokailun ohessa vaihdoimme kuulumisia ja sovimme yhteisen mökkiviikonlopun syyskuulle.

Heinä-elokuun vaihde

Näin ne lähtevät, paremmatkin polkupyörät

Yritimme moneen kertaan sopia päivää, jolloin Maija ja pojat olisivat voineet tulla meille grillaamaan. Aina kun saimme päivän sovittua, sille luvattiin sadetta ja ukkoskuuroja. Lopulta Maija kutsui meidät kahville heidän uuteen kotiinsa, jonne Pihlakin oli tullut kyläilemään serkkujen luokse, he kun asuvat aivan lähellä. Kaikki neljä serkusta menevät parin viikon kuluttua samaan kouluun ja saavat toisistaan tukea ja turvaa.

Helsinki-päivä

Henry Wuorila-Stenberg

Sain taas mennä verenluovutukseen ja varasin sille ajan Sanomataloon. Tällä kerralla maltoin olla makuulla tarpeeksi pitkään, eikä huimannut yhtään. Kävin samalla katsomassa Kiasmassa Seppo Fräntin kokoelman "Hullu rakkaus". Hattua täytyy nostaa Fräntille, joka tukee ja kerää nuorten, uusien taiteilijoiden teoksia.

Henry Wuorila-Stenberg

Henna Jula "Juuret"

JuFu

Hannu tuli myös keskustaan ja kävimme syömässä sushit JuFussa. Lounaan jälkeen istuimme hetken Musiikkitalon terassilla kuuntelemassa Sibelius Akatemian nuorten soittoa.

Jossain kaupunkilehdessä oli juttu Fredrikinkadun kauppojen ikkunataiteesta ja kävelimme katsomaan kauniit taideteokset. Harmi vain, että kuvaaminen näin aurinkoisena päivänä ei oikein onnistunut.

Jonatan Sarikoski Search Party

Espan lavalla alkoi iltapäiväjazzit ja pysähdyimme kuuntelemaan musiikkia.

Ennen kotijunalle lähtöä kävimme vielä katsomassa Senaatintorin uuden terassialueen, joka näytti perjantai-iltapäivänä aivan täydeltä.

Onnin konfirmaatio

Lauantaille saimme kutsun Onnin rippijuhliin Lohjalle. Pusulan kirkkoon oli lupa mennä vain vanhemmille ja kummeille, joten pääsimme suoraan herkkupöydän ääreen. Oli ihanaa tavata kaikki ipanat (+ tyttäret ja vävypojat) pitkästä aikaa! Sekä Onni että Sofia ovat jo kasvaneet äitejään ja minua pidemmiksi, joka sinänsä ei ole kovin suuri saavutus.

Koronakesän kotimaan matkailua; Mathildedal, Kemiönsaari, Kasnäs, Särkisalo ja Pettu

Mathildedal

Hannu heräsi aamulla silmät rähmäisinä; kaikki tyynyt olivat höyhentäytteisiä. Muuten oli ollut todella hiljainen ja sopivan viileä yö. Aamulla tihkutti vähän vettä, söimme kiireettömän aamiaisen, ennen kuin sade loppui ja suuntasimme Hondan kohti Mathildedalia.

Ruukin Kehräämö ja Puoti, Mathildedal

Ai että minä niin tykkään näistä Suomen kallioisista mäntymetsistä, joita Matildaan ajettaessakin näkee. Mieli teki pysähtyä ja lähteä vaeltamaan, itse asiassa tarkoitukseni olikin käydä uimassa Matildanjärvessä, mutta aamun usvainen keli torppasi suunnitelmani.

Mathildedalissa oli vilkasta ja mukavaa pöhinää (vrt. toukokuu), kun suomalaiset olivat joukolla lähteneet tutustumaan kylään. Käyskentelimme muiden joukossa satamassa ja eri liikkeissä. Ruukin Kehräämön puodista mukaan lähti alpakanvillaa varpaiden väliin tuleville vaelluksille.

Lövön silta

Matka jatkui kohti Kemiönsaarta ja Kasnäsiä, joka oli minulle jonkunlainen päähänpinttymä. Hannu luultavasti olisi jättänyt mielellään tämän edestakaisen ajelun tekemättä. Ohitimme Strömman kanavan ja ylitimme Lövön sillan.

Kasnäs

Kasnäsin reitti on motoristin unelma; mutkia ja mäkiä oli kuin Bromarvissa. Kaunista rannikkoseutua, hienoja rantatontteja ja söpöjä mökkejä. Kasnäs itsessään on kasvattanut palveluitaan, eikä enää toimi ainoastaan yhteysaluksien satamana. Tarjolla on Spa-hotellia, ravintoloita ja putiikkeja veneilijöiden ja muiden tarpeisiin.

Tällä reitillä tulikin paljon motoristeja vastaan. Harmi vain, että oli palattava samaa reittiä takaisin, kun ei saarillekaan ollut tällä kertaa mitään asiaa.

Anttonin Kellari, Särkisalo

Tyttärien ollessa pieniä vietimme monia kesälomaviikkoja Nixorissa (Imatran Voiman lomamökeissä). Anna muisteli, että olisimme käyneet syömässä Anttonin Kellarissa. Siitä (ruuhkavuosista) minulla ei ole mitään muistikuvaa, mutta Särkisaloon ajaessamme tuli mieleeni se kerta, kun poljin tyttöjen isän kanssa fillareilla Lohjalta Nixoriin ja pysähdyimme syömään ennen perille pääsyä, oletettavasti juurikin Anttonin Kellarissa. Paikka on ollut vuosia suljettuna, mutta nyt se on avattu uudelleen. Poikkesimme pihaan katsomaan listaa (uuniperuna 15€) ja jatkoimme matkaa.

Ohitimme Nixorin, mökkikylä on nykyisin Armonlaakso. Kuulostaa ihan saatto- tai vanhainkodilta! Sieltä saisi hulppeaan hintaan varattua niitä samoja mökkejä, joissa mekin aikoinaan majoituimme (Annan mukaan luultavasti samoissa sängyissä ja patjoissa). Utöhön pääsee nykyään siltaa pitkin, muistaakseni ajelimme sinne huviksemme tyttöjen kanssa lossilla edestakaisin. Utöstä Pettuun sen sijaan on edelleen siirryttävä lossilla.

Petun kartanon Kahvila ja Puoti

Petun kartanon Kahvila ja Puoti oli toinen Annan suosituksista. Sinne johti lossilta kapea hiekkatie, onneksi ketään ei ajanut autolla vastaan. Paikka on todella kaunis ja sen pullakahveja on suositeltu. Niihin meidänkin olisi pitänyt tyytyä, tilaamamme pizzat eivät olleet hintansa (15€) arvoisia.

Palasimme takaisin Perniöön, kello oli jo sen verran paljon, että pyysimme Seppoa lämmittämään saunan. Ulkona vilvoitellessamme isäntä tarjosi saunaoluet. Olimme jo siirtyneet yläkertaan, kun saimme kutsun tulla grillikatokseen Sepon ja Kirsin seuraksi. Illan pimetessä istuimme juttelemassa mukavan pariskunnan kanssa, ennen kuin toivotimme hyvät yöt. Tänne voisi tulla toistekin! Varsinkin, kun Latokartanonkosken luontopolku jäi vaeltamatta.

Kotimatkalle

Nukuimme taas todella hyvin. Kellostani loppui patteri, nyt ollaan oikeasti lomalla. Aamulla satoi rankasti, mutta aamukahvin aikaan sade lakkasi ja taivas alkoi seljetä. Yritin tehdä Sofian kanssa treffejä Saloon, mutta tämä heräili vasta siinä vaiheessa, kun me jo teimme lähtöä. Salon suunnalla oli tummia pilviä, luultavasti olisimme kaikki kastuneet, joten sovimme tapaavamme lauantaina Lohjalla.

Perniön huoneisto

Pakkasimme laukut ja hyvästelimme ihanan isäntäpariskunnan. Koska mitään sovittuja tapaamisia ei ollut, annoin Hannun päättää reitin. Tiet olivat jo kuivia ja kurvailimme pikkutietä pitkin Kiskoon ja siitä Salo-Inkoo -tielle. Rankkasade lankesi päällemme, onneksi oli kuravaatteet päällä.

Mustion Linna

Sade loppui ja poikkesimme kävelemään Mustion Linnan pihalle. Toisen kerran kastuimme Lohjanharjulla, kotiin ajoimme Veikkolan kautta. Kilometrejä kertyi tällä reissulla mittariin 480. Hieno reissu!

Eteenpäin elävän mieli. Ensi viikolla vuorossa Päijät-Häme.

Koronakesän kotimaan matkailua; Billnäs, Fiskars ja Perniö

Billnäs

Melko pian Viron reissun jälkeen aloin haikailla Meri-Teijoon. Siellä on kuitenkin kalliit majoitukset, kun tarkoitus on viipyä vain pari yötä. Liiton mökissä edullisin vaihtoehto on varata mökki koko viikoksi. Katselin lähiseudun majapaikkoja ja Perniöstä löytyi mukavan tuntuinen, vanhassa talossa oleva huoneisto. To-do listallani on pitkään ollut Kasnäs, se oli Mathildedalin lisäksi pointti lähteä tälle moporeissulle.

Billnäs

Ehdotin, että ajamme 51-tietä Karjaalle ja poikkeamme Billnäsiin ja Fiskarsiin. Kotimatkan voisimme tulla Salon kautta ja tehdä treffit Sofian kanssa, jos neiti suinkin ehtii. Matkalla haistoimme taas kesän tuoksut; hunajakukkaa, leikattua nurmea ja kypsyvää viljaa. Silmät ovat jo tottuneet uusilla asvalteilla valkoisiksi maalattuihin sulkuviivoihin, onhan Vironkin kaikilla teillä valkoiset viivat.

Fiskars Village

Café Antique, Fiskars

Halusin käydä Fiskarsissa, kun viime kerralla ei tullut otettua yhtään kuvia. Hannu pisti pyörän parkkiin, minä kävelin läpi auki olevien myymälöiden. Väkeä oli hyvin liikkeellä, ei kuitenkaan ruuhkaksi asti. Useimmat suomalaisia perhematkailijoita. Fiskarsin jälkeen alkoi mutkainen tie, jota oli hauska kurvailla. Vähän toista kuin Viron pitkät, tasaisen tylsät suorat.

Tarkoituksemme oli ajaa saman tien Särkisaloon lounaalle, mutta taivaalle alkoi kertyä tummia pilviä, päätimme jättää Särkisalon huomiseen (toivottavasti ei sada) ja ajoimme kaupan kautta suoraan majapaikkaamme.

Perniön Kebab

Seppo oli meitä pihalla vastassa, hän esitteli talon ja sen piha-alueet. Saimme tuoreen kurkun ja tomaatteja suoraan kasvihuoneesta. Kodikas huoneistomme on yläkerrassa, isoa taloa asuttaa myös pari vuokralaista. Majoituimme, vaihdoimme shortsit jalkaan ja kävelimme alamäkeä Perniön keskustaan. Ruokaravintoloita on todella vähän (ei ABC, kiitos) ja menimme syömään Perniön Kebab -ravintolaan. Ei huono, mutta ruoka olisi saanut olla kuumempaa.

Kiipesimme takaisin Tammitielle, rinnetontit ovat todella jyrkkiä. Naapurustossa on vanhoja taloja ja vehreitä puutarhoja. Huilimme hetken ja laitoin Sepolle viestin, että sauna olisi kiva tunnin päästä. Olikin mahtavat (tervantuoksuiset) löylyt! Vilvoittelimme välillä ulkona tihkusateessa, Seppo tarjosi meille saunaoluet. Taivas selkeni illaksi, me kotoilimme kämpillä musiikkia kuunnellen.

"Oon kotona taas..."

Ennustetut sateet ja ukkoset kiersivät meidät kaukaa ja sää jatkui aurinkoisena. Lenkkeilimme ja teimme pihahommia. Kokki oli taas kotona ja grillailun lisäksi söimme uusia perunoita sillin kera, salaatteja, pastaa ja sushia. Kävimme Honkanummella ja samalla reissulla Kuusijärvellä uimassa.

Magna on ollut meillä nyt 17 vuotta, kyllä sitä on puunattukin! Ensi viikolla se pääsee taas reissuun.

Sain Soililta pari kiloa raparperinvarsia ja tein niistä tällä kerralla (ei chilillä, vaan) rosmariinilla maustettua hilloa. Lehdissä kehutaan, että kantarellikausi on parhaimmillaan, mutta ei ainakaan meidän lähimetsässä. Toisaalta meillä ei ole paljon satanutkaan, joten metsässä ei näkynyt edes roskasieniä. Tein kuitenkin illalla sienimunakkaan viime syksyn suppareista.

Karstein Volle

Perjantaina oli pilvinen päivä ja lähdimme Myyrmäkeen. Kävimme katsomassa Vantaan Taidemuseo Artsissa näyttelyn "Kuvanvapaus - Freedom of the Image".

Ville Ranta "Tolkun ihmiset"

Dump "Riihimäen Trump"

Lounaalle menimme Wanda's Kitcheniin, jossa oli tarjolla mm. yön yli haudutettua possunposkea ja kahvin kera suklaatorttua.

Wanda's Kitchen

Kesän kirjoja:

Romain Puértolas "Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven". Hurmaava aikuisten satu, joka kertoo ranskalaisen Providencen uskomattoman tarinan. Hän joutui umpisuolileikkaukseen lomamatkallaan Marrakeshissa ja tutustui siellä kuolemansairaaseen pikkutyttöön, Zaheraan, jonka hän adoptoi. Kun hän oli lähdössä noutamaan tyttöä Pariisiin saamaan hoitoa sairauteensa, Islannissa pöllähtää kunnolla ja tuhkapilvi pitää kaikki koneet maassa. Tiibetiläismunkkien opastuksella Providence päättää opetella itse lentämään hakeakseen Zaheran Ranskaan.

Tove Jansson "Muumipeikko ja pyrstötähti". Hui kauhistus!

Elena Ferrante "Loistava ystäväni". Napoli-sarjan ensimmäinen osa kertoo sodanjälkeisestä Napolista, jossa ystävykset Elena ja Lila viettävät lapsuutensa ja nuoruutensa. Ilahduttavaa huomata, kuinka hyvin (Ylessä esitetty) tv-sarja seuraa kirjan juonta.