Päivä Tallinnassa

Olin varannut meille Eckerö Linen päiväristeilyn keskiviikolle, mutta kun sille päivälle oli luvassa sadetta, vaihdoimme risteilyn tiistaille. Asemalla kuulutettiin, että Käpylän ja Pasilan välillä on jotain ongelmia, odotettavissa ennalta ajallisesti arvioimatonta odotusta. Kanssamme junaa odottava rouva kertoi, että viime viikollakin junat pysähtelivät, silloin odotusta kesti 50 minuuttia. Ehdimme jo suunnitella eri vaihtoehtoja, mutta juna jatkoikin perille normaalisti.

Terminaali ja Finlandia olivat täynnä enemmän kuin milloinkaan meidän reissuilla. Ehdin kuitenkin varaamaan vakipaikat kahvilan vierestä merinäköalalla. Matka kului joutuisasti lukien ja lounaspaikkaa etsien. Kävelimme satamasta suoraan Fotografiskaan. Olin ostanut itselleni Viron Museokortin, mutta Fotografiskaan se ei kelvannut, koska se on yksityinen museo.

Kyllä näin hienoista näyttelyistä kannattaakin maksaa! Kattava, eri kuvaajien kokoelmanäyttely "In Bloom", jolla samalla juhlistettiin Tallinnan Fotografiskan viittä vuotta.

Kary H. Lasch; Salvador Dali

Kary H. Lasch; Brigitte Bardot

Yläkerrassa oli Kary H. Laschin näyttely "The Golden Years", jonka kuviin on taltioitu varsin tuttuja kasvoja menneiltä vuosikymmeniltä.

Vernalia Kohvik

Ravintolalistallani on pitkään roikkunut Vernalia Kohvik, joka sijaitsee lähellä Noblessneria, Tööstusekadulla. Päivän lounaslistalla oli ahventa, siis sinne! Kahvilan interiööri on upottavine nahkatuoleineen kuin herrojen tupakkahuoneesta, mutta ruokalinjasto kuin kansakoulusta tai työpaikkaruokalasta. Niin hyvää kalaa, niin hyvää uunikanaa (7,50€/annos)!

Pööbel

Kävelyreittimme jatkui Balti Jaama Turgin kautta Pööbeliin päivän oluelle, sieltä Toompean näköalapaikalle, jossa juttelimme kiinalaispariskunnan kanssa. Oletteko Tallinnassa ensimmäistä kertaa, kysyi shanghailaisrouva. No todellakin olemme! Laskeuduimme alas vanhakaupunkiin ja Hannun piti saada perinteinen Millimallikas Vallibaarissa. Tutut, yrmeät miehet olivat vaihtuneet viehättävään naistarjoilijaan, jolta varovasti kysyin, löytyykö Aperolia. Tietenkin, ja sain drinkkini hintaan 6,50€ (vrt. Dubrovnik 15,50€).

Kotimatkalla ostin Eckerö Linen taxfreesta hyvät tuliaiset; portugalilainen LAB Reserva 3 litraa 22,90 (Alkossa 36€) ja portugalilainen Setencostas Fresh & Fruity 3 litraa 20,90 (Alkossa 32€).

Kesän juhlia

Kun heräsin kotona, tarkistin ensimmäiseksi tilukset. Kuten arvasin, kaikki oli jo kukkinut, vain Rhodossa oli vielä vähän kukkia. Omenapuissa on tulossa jokunen omena, kirsikoita saadaan runsaammin. Hannu oli hoitanut terassikukat hyvin, nyt uskalsin ostaa niitä jo lisää. Lähes päivittäin lähetin Zeljkalle lyhyen viestin, johon liitin jonkun luontokuvan. Jos kuittausta ei kuulunut saman päivän aikana, olin tosi huolissani. Nyt myös toinen ystäväni (tässä tapauksessa suomalainen) aloittaa syöpähoidot. 😔 Pihalla ilta-auringossa istuessani luin kertyneitä lehtiä ja päivitin samalla Lukemattomien kirjojen -listaani. Ei kannattaisi tehdä sitä auringonpaisteessa, nyt onnistuin hävittämään koko listan. Apua! Toisaalta, uusia kirjoja tulee jatkuvasti niin paljon, etten ehdi lukea kaikkia, vaikka käyttäisin siihen koko loppuikäni. Aloinkin heti tehdä uutta kirjalistaa, kai ne listalta hävinneet kirjatkin joskus tulevat vastaan.

Voikohan näitä syödä?

Onneksi saimme myös iloisia uutisia; Ilona sai toivomansa opiskelupaikan ja viikonloppuna on tiedossa rippijuhlat sekä 6v-synttärit. Luin kertyneet lehdet niin myöhään, että Osmo Ikosen torstain konsertti Pitäjän kirkolla meni sivu suun (korvien). Täytyy laittaa allakkaan kaksi tulevaa päiväkonserttia. Perjantaina kävin kampaajallani leikkauttamassa oman mallini takaisin. Hyvästi, Portugalin tädin leikkaama otsatukka! Aloimme katsoa nauhoittamaani kotimaista "Sekunnit"-sarjaa. Hannu joutui nielemään ennakkoluulonsa.

 

Six feet under?

Anttonin konfirmaatiopäivä oli aurinkoinen, mutta ei liian helteinen. Oli hauska tavata pitkästä aikaa Hannun tyttärien äidin sukulaisia ja nauttia hyvästä tarjoilusta. Kotimatkalla poikkesimme Honkanummen hautausmaalle, jossa enää valkoiset rhodot olivat voimissaan.

Avoimet puutarhat, Mikkola

Sunnuntaina vietettiin Avoimet puutarhat -päivää, Vantaalta niitä löytyi kahdeksan. Yksi Mikkolassa, lenkkipolkuni varrella. Kävelin sinne ja portilla totesin; no berhana, tännehän me polkaistiin viime kesänä. Lisäksi olin paikalla liian aikaisin; virallinen avautumisaika oli 12.00. Isäntä päästi minut pihalle, jos loppusiivous ei minua häiritse. Olisiko taas pitänyt tarttua luutaan? Niin kaunis talo, niin kaunis puutarha eri tasoineen, perennoineen, kasvihuoneineen ja varsinkin erilaisine pioneineen! Paluumatkalla toivoin, että Stephen ja Tarja olisivat olleet pihallaan. Olisin kysynyt, onko teilläkin avoimet ovet, pitäisi päästä vessaan ja saisinko lasillisen vettä, kiitos! Eivät olleet.

Iltapäivällä oli vähän villimmät juhlat, kun menimme naapurin Danielin 6v-synttäreille. Paikalla oli paljon pikkuvieraita, jotka viihtyivät varsinkin pomppulinnassa. Tarjoilu oli vähintään yhtä hyvää kuin eilen. Ja kotimatka lyhin mahdollinen. Naapurimme ovat ihanasti ottaneet meidät omikseen, kun lasten isovanhemmat asuvat Virossa.

Vuoden ensimmäinen puolisko on ollut varsin vilkas matkailun osalta; jo kolme kivaa reissua. Tai neljä, jos lasken Tallinna-viikon mukaan.

Maanantaina kävin pitkästä aikaa seurakunnan kahveilla tuttuja tapaamassa. Sen jälkeen, vihdoin viimein, kunnostimme kukkapenkin. Istutin siihen monivuotiset liljan ja pionin, yksivuotisen laventelin, pupujen syönniltä säästyneet tulppaanien ja narsissien sipulit. Nyt odotellaan sadetta. Iltakahdeksalta se alkoi. Ihanaa, ensimmäinen kesäsateeni kotona!

Olimme aika pitkälle ulkoruokinnassa, kun grillailimme, mutta tein myös salaatteja. Kauppiaat ovat nostaneet hevi-osaston hintoja, kun tietävät, että juhannuksena tehdään paljon salaatteja. Ikävä Kroatian kasvisten hintoja!

Kesän kirjoja:

Silja Vuorikuru "Aino Kallas - Maailman sydämessä". Aino Kallas (1878-1956) oli suomalainen kirjailija, jonka myös virolaiset omivat itselleen. Aino oli aikansa feministi ja edusti naiskirjailijoita ympäri maailmaa. Sen aikaiset (mies)kriitikot arvioivat häntä lähinnä miehensä Oscarin suurlähettilään vaimona, joka edusti maailmalla Viroa. Suomalaiset apurahat jäivät saamatta, kun hän asui Virossa tai muissa maissa, virolaiset hylkäsivtä hänet, kun hän liian suorasukaisesti kertoi virolaisesta mentaliteetista. Hienosti koottu elämäkerta, joka innosti ainakin minut tutustumaan myös Aino Kallaksen teoksiin. "Olen itse kuin hiipuva hiillos, joka hitaasti mustuu ja sammuu." Aino Kallas 1954

Dubrovnik

Yöllä kuului ukkostavan ja satavan rankasti, onneksi otin illalla tuolien pehmusteet sisälle. Tuolit, pöytä ja koko terassi olivat havunneulasten ja ruskeiden pilkkujen peitossa. Aafrikan tuuliko puhalsi tuoden hiekkaa mukanaan? Putsasin yhden tuolin paperilla (siivoustarvikkeita ei ole tässäkään huushollissa, vessanpytyn pesin astianpesuaineella). Keitin kahvit ja söin kevyen aamiaisen, kannettavaa ei jäänyt kuin vähän sekasalaattia ja pari tomaattia. Pakkasin tavarani ja siistin jälkeni. Emäntä heitti minut autollaan pysäkille, bussi tuli 20 minuuttia myöhässä. Makarskassa oli perinteinen ruuhka; kapea tie liikennevaloineen oli taas tukossa. Yllättäen matka jatkui rantakadulle, sinnekin on ilmestynyt maailmanpyörä. Oih, nyt tuli ikävä Bracin Sumartiniin (aiemmin tuli jo ikävä Montenegron Perastiin)! Bussi palasi päätielle ja ruuhka punaisine valoineen jatkui.

Bussi saapui Dubrovnikiin yli tunnin myöhässä, onneksi ei ollut lentoa lähdössä. Ilmoitin Zeljkalle käyväni lounaalla ja kaupassa, jos hän tarvitsee jotain. Kävin sataman siistissä (ja ilmaisessa) vessassa ja jäin syömään kanaburriton (15€) bussiaseman läheisimpään ravintolaan, joka lähes aina on täynnä. Nytkin jouduin jonottamaan vapautuvaa paikkaa. Naapuripöydässä istui nuoripari Virosta ja melkein sanoin heille, että Tallinnassa on paremmat burritot ja puolet halvemmalla. Kävin Konzumissa tekemässä ostokset ja odotin taas loputtomalta tuntuvan ajan bussia Nuncijataan. Zeljka viestitti, että keskustassa on kreisi ruuhka, mutta luulisin näiden kaupunkibussien kulkevan aikataulun mukaan. Lopulta pääsin Zeljkan luokse, hän vaikutti todella väsyneeltä ja odotti fyssariaan, joten vetäydyin omaan kerrokseeni ja menin suihkuun. Olin jättänyt jääkaappiin kananmunia ja kinkkua, nyt se oli aivan tyhjä, jopa Zeljkan kirsikkahillot oli viety. Hänen naapurinsa oli vuokrannut yläkerran muut huoneet joillekin työmiehilleen ja siivonnut sen jälkeen. Ilmeisen hyvin, sillä hammastahnakin oli hävinnyt kylppäristä. Kävin lähikaupassa ostamassa munia ja kinkkua ja tein itselleni iltapalan. Aikaa on enää niin vähän, ettei kannata edes laukkua tyhjentää.

Zeljka oli todella väsynyt, mikä osittain johtui huonosti nukutusta yöstä, osittain hillittömästä helteestä. Hän kertoi, että yhtenä päivänä hänen ravintoletkunsa oli irronnut ja ruiskuttanut sisällön ympäri huonetta. Onnekseen yksi hänen ystävistään oli sattumalta tullut käymään, siivonnut asunnon ja toimittanut Zeljkan sairaalaan, jossa nuori lääkäri oli hoitanut homman hienosti.

 

Ivo Guest House

Sain avaimen "omaan huoneeseeni" jonne olin jättänyt pyyhkeet ja osan tavaroistani. Kävin suihkussa ja hoidin pakollisen nesteytyksen. Loppuillan istuimme Zeljkan terassilla vaihtamassa kuulumisia. Hän oli saanut lisää kukkia muiltakin ystäviltään!

Zeljkan pulska serkku (nainen) kävi aamulla alakerrassa ja oli huomauttanut, että asuntoon johtavat raput ovat kovin roskaiset. No miksei tarttunut luutaan, kysyn minä?! Yhteisten aamukahvien jälkeen lähdin kävelemään kohti Stari Gradia, kai sekin on koluttava, kun täällä olen. Pilen portin lähellä voi täyttää oman juomapullonsa, mikä on suuri etu tällä helteellä.

Jäin tuijottamaan tosi kauniita sormuksia ja korviksia korukaupan ikkunan taakse. Pitäisikö ostaa jotain kitschiä itselleen matkamuistoksi? Jätin asian hautumaan ja pujahdin vanhankaupungin kapeille, varjoisille kujille. Kukkia oli joka paikassa!

Runsaan vedenjuonnin takia piti päästä vessaan, harmi vain, että valintani osui sataman ravintolaan, jonka kyyppari huomautti, että wc on tarkoitettu vain asiakkailla. Tottakai! totesin, käyn vain ensin helpottamassa oloani. Tilaamani Aperol oli reissun kallein, mutta hintaan sisältyi kitaramusiikkia livenä. Kaivoin kirjan kassistani ja istuin terassilla koko rahalla.

Kävelin takaisin korukaupan ikkunan taakse ja kun oikein tihrustin, huomasin pienistä lapuista, että hinnat olivat 250-500€. Siis aitoja koruja ja käsityötä. Huokaisin, jatkoin matkaa ja löysin joulukaupan! Varsinaista kitschiä laidasta laitaan. Sen vieressä on hauska kauppa hyllyt täynnä erilaisia ankkoja.

Ennen vanhasta kaupungista poistumista poikkesin vielä hetkeksi pieneen kirkkoon.

Konoba Zrinski

Kotimatkalla kävin vielä tutulla hautausmaalla, niissä on aina niin rauhallista ja suurten puiden alla on viileää kuljeskella. Huomaamattani olen viime aikoina innostunut kuvaamaan haudoilla olevia haalistuneita (kangas)kukkalaitteita. Alakaupunkiin laskeuduttuani ihmettelin liikenneruuhkia, vaikka Zeljka oli maininnutkin niiden olevan lähes jokapäiväisiä. Tämän ruuhkan aiheutti satamakadulla tapahtunut onnettomuus, jossa mopo oli törmännyt autoon ja poliisi sulki kadut molempiin suuntiin. Apua! Mitä jos tällainen sattuu illalla, kun olen lähdössä shuttlebussilla lentokentälle?

Ensimmäisinä päivinä huomasin, että rantakadun varrella on Fast Food -kioski ja kävelin sinne. Siellä myytiin kuitenkin vain burekeja, olisin halunnut tortillan tai pitaleivän. Menin tuttuun Konoba Zrinskiin ja tilasin kanatortillan. Harmi vain, että tarjoilija unohti tilaukseni, salin puolella oli iso eläkeläisryhmä ja tarjoilijoilla riitti töitä heidän kanssaan. Lopulta sain ruokani pahoittelujen kera. Olihan minulla vielä tunteja aikaa ennen lähtöä, mutta oli myös paljon hommia. Kävin vielä kaupassa ja nousin lukuisat raput ylös Nuncijataan. Ensi töikseni lakaisin kaikki Zeljkan asuntoon johtavat raput ja laitoin lakanapyykin koneeseen. Siivosin yläkerran, vein pyykit kuivumaan ja petasin huoneeni sänkyyn puhtaat lakanat. Ennen kuin ehdin suihkuun, Zeljka soitti ja pyysi tulemaan alakertaan. Saksalaispariskunta oli saapunut jonkun välittäjän kanssa katsastamaan yläkerran makkarit, jos he haluavat varata toisen 2h-huoneen. Onneksi olin ehtinyt siistiä raput ja siivota yläkerran. Heidän lähdettyään menin vihdoin suihkuun, siellä ollessani näin oven raosta, että joku mies liikkui huoneistossa. Itse asiassa kolme miestä! Bosnia-Hertzegovinalaiset raksamiehet olivat tulleet takaisin, huolimatta siitä, että Zeljka oli sanonut naapurilleen, että he saavat tulla vasta minun lähdettyäni. Hiippailin pyyhe päälläni keittiöön ja kysyin, tietääkö Zeljka, että he ovat jo täällä. Näin he vakuuttivat, laitoin kuitenkin alakertaan viestin, että työmiehet ovat jo täällä. Miehet olisivat tarjonneet minulle ruokaakin ja lupasivat siistiä keittiön jälkeensä. Pyysin heitä olemaan siististi ja auttamaan Zeljkaa tarvittaessa. Pakkasin loput tavarani, puin päälleni ja menin loppuajaksi Zeljkan seuraksi alakertaan. Lähdin kuuden bussilla alakaupunkiin, shuttlebussin piti lähteä vasta myöhemmin, mutta yksi sellainen seisoi jo asemalla lähtövalmiina ja nousin kyytiin. Aikaa oli runsaasti ja sitä tuli lisää, kun Norwegianin lento saapui/lähti tunnin myöhässä. Dubrovnik on yksi niistä lentokentistä, joille ei voi tehdä check-inniä etukäteen, mutta se sujui hetkessä automaatilla. Istuin ensin ulkona lukemassa, sitten siirryin turvatarkastuksen kautta kalliille kahville ja taxfree-ostoksille. Lennolla taas yskittiin ja niiskutettiin, olin ainoa, joka käytti maskia (Anneli sai viikonloppuna koronan kotilennolla Málagasta). Lento laskeutui 2.30 ja Hannu haki minut kentältä. Ulkona oli sateen jälkeen niin vihreää ja raikasta. Oli vielä pakko tehdä ruisleipä kylmäsavulohella, ennen kuin menin nukkumaan.

Tämä oli hieno, mutta samalla murheellinen matka. Kiitos Zeljka ikuisesta ystävyydestäsi! Ja kiitos Hannu, kun ymmärsit, että minun oli pakko lähteä tälle matkalle. Olen suruissani siitä, että Zeljka ei lukuisista kutsuistamme huolimatta koskaan tullut vieraaksemme. Nyt se taitaa olla jo myöhäistä.

Baška Voda, ei paškempi paikka!

Matka Jadrolinijan katamaraanilla Hvarilta Splitiin kesti tunnin. Split näytti parhaat puolensa paahteisessa auringonpaisteessa. Olisinhan voinut jäädä sinnekin, mutta nyt en tullut kaupunkilomalle. Polttariporukoita näytti riittävän Splitiinkin. Ostin bussilipun (10€ + laukkumaksu 2€) 13.00 lähtevään Makarskan bussiin. Ehdin jo ilmoittaa tulostani Baška Vodaan, mutta jostain syystä bussi lähti liikkeelle puoli tuntia myöhässä, tultuaan bussiasemalle jo ennen yhtä. Seurasin Maps.mesta matkan etenemistä, matkalla juttelin berliiniläisen rouvan kanssa. Hän oli menossa Makarskaan tuttaviensa loma-asuntoon siksi ajaksi, kun nämä ovat Bracin saarella. Olin ajatellut pyytää kuskia pysähtymään majapaikkani kohdalla, se sijaitsee Baška Vodan ja Brelan välimaastossa. Mutta bussi kulkee vain päätietä (Split-Dubrovnik) pitkin, joten jäin kyydistä Baška Vodan pysäkillä. Siitä oli 1,5 km majapaikkaani, ensin mukavasti alamäkeä, sen jälkeen taas hikistä ylämäkeä. Luultavasti asun niin äärirajoilla kylää, kuin mahdollista. Ja äänistä päätellen päätie on aivan yläpuolellani, mutta sinne ei ole mitään oikotietä.

Emäntä vastaanotti minut ja kysyi heti, miksen soittanut, hän olisi hakenut minut pysäkiltä. Ehkä ruinaan häneltä kyydin pysäkille, kun jatkan matkaani? Henkilötietojani kirjatessaan hän mainitsi, että sukuni nimi viittaa paikalliseen kukkapuskaan, näinköhän on?

Majoituin todella mukavaan kaksioon, jonka terassilta on merinäköala (90€/2 yötä). Asunnolta lähtee raput suoraan rantaan ja lähdinkin sinne heti, kun olin käynyt suihkussa.

Bracera Restaurante

Alkoikin olla jo nälkä ja jäin rantaravintola Braceran terassille. 12 päivää Kroatiassa ja reissun ensimmäiset grillatut mustekalat! Annos (pinaattiperunoineen) oli aivan liian suuri minulle, mutta suoriuduin siitä urhoollisesti.

Syötyäni katsastin uimarannan, sataman ja kaupan sijainnin. Ihan kuin olisin taas Promajnassa! Kauppakin löytyi sen mukaan. Ehkä Promajna on kuitenkin enemmän minun makuuni. Hain kaupasta salaattiaineet, leivän ostan vasta aamu-uinnilla. Vein ostokset kämpille, puin uikkarit päälle ja palasin rantaan. Luultavasti täälläkin on kolikoilla toimivat suihkut ja puuskutettuani mäen ylös oli joka tapauksessa käytävä suihkussa. Kotimatkalla poimin kukkia puskista.

Suihkun jälkeen keitin kahvit. Ah, emäntäni pelasti tämän reissun nostamalla kahvinkeittimen kaapin päältä pöydälle ja haki vielä kotoaan (seinän takaa) suodatinpussit, vaikka olinkin itse varustautunut myös niillä. Terassilla kahvitellessani kuuntelin Coldplaytä, esiintyyhän yhtye heinäkuussa Helsingissä ja olen silloinkin reissussa. Kylppärissä oli Lidlin palasaippua, pesin sillä pyykkini, jotka ripustin terassin telineeseen. Illan pimentyessä tein salaatin, johon käytin kaupan sekasalaattia (pussissa maininta kaksi annosta, mutta siitä tulee vähintään neljä) ja ostamiani vihanneksia. Kaapeista ei löytynyt öljyä tai mausteita, mutta minulla on mukana suolaa, kuivattua lipstikkaa ja tonnaripurkissa on tarpeeksi öljyä. Sytytin ledivalot terassin pöydälle ja nautin viilenevästä illasta. Huomiselle luvattiinkin +30 astetta.

Tämä "lomailu" tuntuu jotenkin niin turhanpäiväiseltä, olisi pitänyt palata suoraan Dubrovnikiin, kun olen koko ajan huolissani Zeljkasta, vaikka hän vakuuttaakin pärjäävänsä ja että hänellä on päivittäin seuraa.

En muistanut, että kaupat ovat Kroatiassa sunnuntaisin kiinni, mutta kielto ei ilmeisesti koske näitä rantakohteita. Katsoin netistä, että Studenac aukeaa 7.00 ja lähdin aamu-uinnille. Meri oli aivan tyyni, ilma vielä utuinen. Rantakadulla juoksi lenkkeilijöitä, uimassa ei vielä ollut ketään. Myös pari kahvilaa ja leipomo olivat jo auki. Uituani ostin leipomosta "tumman" polakan, kun sämpylöitä ei ollut. Kävin suihkussa ja keitin kahvit. Ihanaa olla vaihteeksi privaattiasunnossa, voin rauhassa sheivata, rasvata ja kulkea nakkena. Varasin huomisaamuksi bussilipun Dubrovnikiin, nyt pitää bongata emäntä ja ruinata kyyti bussipysäkille.

Promajna

Aamupäivän lenkin tein kävelemällä 4-5 km Promajnaan, meille viime kerrasta tuttuun rantakylään. Ohitin myös monet nakurannat. Kirja oli taas mukana, mutta ilma niin hiostava, etten malttanut istua sitä lukemaan. Näinköhän on ukonilma tulossa? Sain kuitenkin päivän mittaan yhden kirjan luettua loppuun, jäljellä vielä puolitoista + kaksi e-kirjaa puhelimessa.

Fast Food Valeo

Etukäteen olin ajatellut syöväni tämän päivän lounaaksi eilisen ravintolan seafood spagetin, mutta jääkaapissani oli vielä runsaasti salaattiaineita, joten pihinä ihmisenä päätin unohtaa ravintolalounaat. Vähän ennen Baška Vodaa pysähdyin Valeon terassille syömään hyvän katkaraputortillan. Hain kaupasta tonnaripurkin, jogurttia ja juotavaa.

Nyt kun Hannu ei ole matkassa mukana, voin ostaa kaupasta myös paikallista roséviiniä (Rekolan joulukahvi on Ritulta saatu lahja, tiivis pussi kulkee reissuissa mukana täytettynä omilla kahveilla). Suihkun ja pyykkäyksen jälkeen tein salaatin, josta riittää illaksikin.

Päikkäreiden jälkeen taivaanrantaan alkoi nousta uhkaavia pilviä ja aikaistin iltauintia. Samalla söin päivittäisen jäätelön, joka eilen unohtui. Puolet halvempi kuin Hvarilla, mutta ei ollut niin hyvä eikä ollut aitoa vohvelia. Samoin huomasin päivällä, että olisin saanut Zeljkan tuliaiset täältä -50%, mutta onhan niissä Hvar-lisä. Isäntäpariskuntaa ei paljoa näy ulkona (ei ole edes kukkia hoidettavana, pelkkää kuivaa ruohikkoa), kahdeksan hoodeilla rimputin ovikelloa ja sovimme, että rouva heittää minut aamulla bussipysäkille. No problem!

Baška Voda on varsinkin kroatialaisten lapsiperheiden suosima lomakohde, englantia ei juuri kuule puhuttavan. Autojen rekkareista päätellen lomailijoita tulee myös Saksasta, Tsekistä, Puolasta ja Bosnia-Hertzegovinasta. 

 

Asuntoni oli erittäin mukava, mutta omistajan ja Booking.comin välissä oleva välitysfirma toi ongelmia varaamiseen. Puolet hinnasta piti maksaa heti ja mielestäni maksoin sen luottokortilla. Sehän ei näy missään (toivottavasti ei tule näkymäänkään), joten minun piti maksaa se laskulla. Eivät he nähneet sitäkään, kun siirtoon kuluu aikaa ja lisäksi oli viikonloppu. Toimisto uhkasi peruuttaa varaukseni ja Bookingiltakin tuli jo kysely, pidänkö varaukseni vai perunko sen. Lähetin toimistolle kopion pankkisiirrosta ja lopulta sain voucherin maksusta. Emäntäni otti toisen puolen käteisenä, kun saavuin. Ikinä ennen ei ole ollut tällaista vääntöä, vaan kaikki on mennyt sujuvasti Booking.comin kanssa. Jatkossa vältän näitä "Apartment with a parking space" -paikkoja, ne ovat kaikki välitysfirman hoidossa.