Pécs

Juna kulki läpi Unkarin maaseudun ja saapui puolenpäivän jälkeen Pécsiin. Suunnistin saamieni ohjeiden mukaan Nap Hosteliin, se löytyi alakerrassa olevan Nappali Barin avulla. Baarin tyttö soitti respan paikalle ja pääsin majoittumaan dormiini. Asun aivan vanhan kaupungin keskellä, kävelykadun varrella. Lähdin tutustumaan kaupunkiin, joka tuntui heti mukavalta, vähän samanlaiselta kuin Bratislava. Kävelykatuja, aukioita, kirkkoja, ravintoloita ja kahviloita on lukuisia. Ja mikä parasta, tänään alkavat läheisellä Széchenyi-aukiolla kansainväliset jazzfestivaalit. Jo päivällä sinne ilmestyi kojuja, joissa Unkarin viinintuottajat myivät viinejään. Söin gyroksen (1,50€), vaihteeksi chilikastikkeella eikä jogurtilla. Kävelin iltapäivän lähikaduilla ja sain vihdoin vaihdettua myös valuuttaa, tosin huonommalla kurssilla (301) mitä Budapestissa olisi ollut. Hain kaupasta Törleyn rosén ja työnsin sen kämpillä pakkaseen. Dormini brittipojat ja unkarilaisneito lähtivät kaupungille, minä vietin pienen siestan.

Kävin aukiolla kuuntelemassa bändejä ja maistoin desillisen roséta. Illalliseksi söin lämpimän kanasalaatin Korhely Pihenõssa. Ainahan sanotaan, että pitää katsoa, missä paikalliset syövät. Tässä kaupungissa ei taida olla paljon muita kuin paikallisia, heitä on yllättävän paljon aukioilla ja kahviloissa istumassa myös päiväsaikaan. Kuuntelin vielä musiikkia aukiolla ja join iltakahvit hostelin alakerran baarissa. Dormiin tuli lisää porukkaa ja keskustelimme brittipoikien kanssa, miten parhaiten siirtyä täältä Zagrebiin.

Aamulla jäin yksin dormiini, kun muut häipyivät jo ennen seitsemää. Asuntoremppa jossain yläkerroksissa jatkui ennen kahdeksaa. Aamiaista ei 10 euron yöhintaan sisälly, matkalla juna-asemalle poikkesin Arkadi-kauppakeskukseen ja ostin sen kahvila-konditoriasta täytetyn sämpylän (1€). Poikkesin myös kauppahalliin ja sitä ympäröivälle kukkatorille. Sain ostettua junaliput sunnuntaille. Vaihtoja onkin kaksi; Pécs - Kaposvár - Gyékényes - Zagreb. Hintaa lipuille tuli yhteensä 6.750HUF/22,50€. Virkailija myi minulle edestakaisen lipun Gyékényes - Zagreb, sillä se tuli halvemmaksi kuin yhdensuuntainen lippu. Se on kuukauden voimassa, mahtaako kukaan tarvita sellaista? Sunnuntaina on siis aikainen herätys, kävelymatkaan pitää varata puolisen tuntia.

Mittari näytti jo aamupäivällä +24 astetta, tulee siis kuuma päivä. Kävelin takaisin Széchenyi-aukiolle. Harmikseni Gazi Kasim Pasha -moskeija on remontissa ja suljettu (ilmankos on hiljaista). Pécsissä ei ole lainkaan jokia, siksi Janos Pannonius -kadun varrelle on pystytetty parikin rauta-aitaa, joihin rakastavaiset voivat lukita lukkojaan. Kävin Pietarin kirkossa (katedraali), sytytin kynttilät ja samassa yhdentoista aikamerkki ilmoitettiin urkusävelin. Palasin kotiaukiolle Káptalan Utcan kautta, sen varrella on useita museoita. Sattumalta yksi hääpari tuli kadulle (maistraatista?) sukulaisineen ja sain luvan ottaa kuvan. Istuin Nappali-kahvilan terassille aurinkoon. Kuumahan siinä tuli, kävin ostamassa giropitan ja istuin varjoon lounaalle. 

Harvassa hostelissa on kukkia, mutta Unkarissa molemmissa käyttämissäni niitä on, eikä ainoastaan oleskelutiloissa, vaan myös dormeissa. Respan poika varoitteli, että isoon dormiin on tulossa ryhmä ja kuten pelkäsinkin, sinne majoittui iso joukko kikattavia amerikkalaisia koululaisia, aivan seinäni taakse. Toivottavasti heidän unkarilainen opettajansa saa oppilaansa hiljaisiksi yön tullen. Tosin tämä varasi itselleen privaattihuoneen kauempaa käytävältä, joten turha toivo. Kävin ostamassa tuoreita mansikoita ja istuin alakerran terassille kahville. Nappasin pöydältä mukaani unkarilaisen ruokalehden, jonka resepteistä en ymmärtänyt höykäsenpöläystä, mutta siinä kerrottiin Budapestin ravintoloista, myös suosikeistani Köleves ja Most Bistro. Helle alkoi helpottaa vasta iltakuudelta.

Illalla menin syömään Jókai-aukion All’ Elefante –ristoranteen. Tarjoilu oli hidasta, mutta mukavahan siinä oli istua ja katsella pienten lasten leikkiä aukiolla ja kasvattaa samalla nälkää. Tulikin sen verran odoteltua, että tilasin pizzan. Naapuripöydän perheellä oli tänään ruutupaitapäivä, onneksi pöytäliinat eivät olleet ruudullisia. Kuulostaa hauskalta, kun unkarilaiset sanovat ”Hei”, ”juu/jaa”, "see 'ya". Jazzfestivaaleilla oli juuri bändi vaihdossa, en jäänyt siihen odottelemaan, vaan palasin hosteliin, jonka alakerrassakin taitaa tänään olla livemusiikkia. Sain unkarilaista herraseuraa dormiini. Kävelin vielä aukiolle, mutta paremmat jamit olivat Nappali Barissa, jonne jäin kuuntelemaan mainiota jazztrioa. Kun nousin yläkertaan, herraseurani oli jo nukkumassa. Kerran piti käydä huomauttamassa jenkkineidoille, että puhuisivat pojista hieman hiljempaa.

Nukuinkin tosi hyvin ja aamukahdeksalta herätessäni hattupäinen herra oli jo jatkanut matkaansa. Aamun tuuli vei pilvet taivaalta ja tulee taas kuuma päivä. Lauantai; bileet jatkuvat ainakin vielä tämän päivän. Itse asiassa ne alkoivat jo yhdeksältä, kun alakerrassa pistettiin stereoissa namikat kaakkoon kunnon ysärimusiikilla.

Lähdin ulos ja totesin musiikin tulevankin baarin terassille levittäytyneeltä levykirppikseltä. Hain Arkadista täytetyn sämpylän ja lähdin kävelemään kohti respan pojan suosittelemaa kaupunginosaa (Kiraly Utcalta Felsövámbhás Utcalle). Yritin löytää sisäänpääsyn jonkun komean kirkon tms. pihalle, mutta se oli joka puolelta aidattu. Palasin takaisin ja totesin kävelleeni liian pitkälle, Zsolnay Mauzoleumille saakka. Luulin kulkeneeni Jehovantodistajien ison, aidatun valtakunnansalin ohi, mutta se olikin mausoleumi, joka levittäytyi laajalle alueelle. Puistossa oli parhaillaan ulkoilmakonsertti, jossa esiintyi nuoria beatboxaajia, hiphop-tanssijoita ym. Palasin takaisin kohti vanhaa kaupunkia. Luulin kuvaavani kirkkoa tai vähintään museota, kunnes mummo koirineen tuli ovesta ulos. Komeita ovat täälläpäin asuintalot. Alueella oli paljon muitakin kauniita rakennuksia, kävelykatuja ja aukioita. Ja musiikkia! Meni hetki ennen kuin tajusin kävelleeni jo takaisin Király-kadulle ja oman hostelini kohdalle, jossa musiikki edelleen soi levykirppiksellä. Olikin lenkkioluen aika.

Olen onnistunut soluttautumaan paikallisten rouvien joukkoon; joka päivä joku kysyy minulta (jotain?) neuvoa. Aurinko paistoi lämpimästi ja päätin kävellä vielä ylös Tettye és Havihegy -kukkuloille. Syreenit ovat jo kukkineet, parhaillaan kukkivat ruusut. Ylhäällä olevalla kirkolla oli hääjuhla meneillään. Kun palasin oikotietä alas, toisesta kirkosta kuului hauskaa musiikkia, aivan kuin soittorasiasta. Olin ajatellut olla ilman lounasta, mutta en voinut vastustaa gyroksen kutsua. Joka kerta, kun pyysin lisäämään siihen hieman suolaa, sain lisää soosia. Pääaukiolla alkoivat makkarantekijän/grillimestarin kilpailut.

 

Juuri kun sain blogin päivitettyä ja ajattelin nukkua päikkärit, dormiin pölähti viisi ranskatarta. Voi sitä kujerrusta ja päällekkäinpuhumista! Menin alas juomaan tuplaespresson, ehkä se piristää vähän. Yläkerta tyhjeni kun hostelin asukkaat lähtivät kaikki kaupungille, niin myös minä. Olisin mennyt syömään All' Elefanten kanaceasarin (koska paikan valkoinen talonviini oli niin herkullinen), mutta terassi oli aivan täynnä. Aukiolla soi vaihteeksi moderni jazz. Jäin Replay Café Restaurantin terassille ja tilasin BBQ-kanasalaatin. Missä on minun kanani? Salaatti oli vuorattu rapealla sipulilla, sääliksi käy huonekavereitani. Jälkkärikahvia juodessani Nappali Barin tarjoilijatyttö ajaa fillarilla terassin ohi ja tervehtii mennessään. Huomenna nämäkin uudet tuttavuudet on jätettävä. Maksoin laskun kortilla (forintit vähissä) ja järkytyin viinin ja kahvin hinnasta. Olisi pitänyt kannattaa omaa baariani. Joka paikassa on myynnissä ihanan näköisiä jäätelöitä, mutta jätän ne Kroatiaan ja nautin turhat kalorit tummassa oluessa.

Nappali Bar

Meidän omassa baarissa soi puolestaan bossanova-jazz. Solisti kuulostaa aivan Norah Jonesilta. Täällä ei kauheasti bändejä kunnioiteta; mitä enemmän porukka juo, sitä kovempaa he keskustelevat keskenään. Huomaavat sentään taputtaa, kun biisi loppuu. Tarjoilijapoika näyttää minulle, mihin voin aamulla jättää avaimet ja mistä ovesta voin poistua. Luovutan yhdentoista aikaan ja nousen yläkertaan, missä ranskattaret vasta valmistautuvat yöelämään. Ranska kuulostaa kauniilta, kun nuoret naiset sirkuttavat sitä keskenään. Tytöt poistuivat dormista ja toivotimme hyvät yöt.

Budapest

Kentällä ei ollut lainkaan jonoa ja minulle jäi aikaa kävellä eestaas. Piippasin jokaisen myymälän sisäänkäynnin kohdalla, onneksi ei ollut tarkoituskaan ostaa mitään. Menin Oak Barreliin lähtöoluelle. Olen joka kerta kysynyt Koffin portteria, mutta ei sitä sieltä vieläkään saa. Kyyppari oli samaa mieltä kanssani, että se on maailman parasta portteria. Kävi ilmi, että hän on Tikkurilasta ja töissä myös Old Storyssa, missä oli kokeiltu talvella Koffin portteria hanassa, kuten toisessa yhteisessä suosikkipaikassamme, Punavuoren Black Doorissa.

Lennolla oli hyvin tilaa ja osaa matkustajista pyydettiin siirtymään koneen etuosaan, koska ruumassa oli niin paljon painoa. Perillä sain tavarani nopeasti, samoin kuitin maksamastani lentokenttäkuljetuksesta. Sitten odotin omaa minibussiani, joka keräsi kyytiin kuusi eri hotelleihin matkustavaa asiakasta. Kuski jätti minut Hotelli Astorian kohdalle ja minä putosin heti kartalta. Kävin respassa kysymässä Hostel Astoria ja tämä neuvoi, että siinä se on kulmassa. Kulmia oli neljä ja toisella kerralla osuin oikeaan. Jätin tavarat dormiin ja lähdin ulos etsimään jotain syötävää. Ja tummaa olutta. Pultsareita ja bailaajia oli sulassa sovussa ja liikenne päätiellä oli vielä melkoinen. Jäin Múzeum-kadun varrelle musiikkibaarin terassille istumaan panniinille. Hosteliin palatessani kaksi seuralaistani olivat jo nukkumassa, en minäkään viitsinyt heitä kolinallani häiritä vaan painuin punkkaani.

Dormissa taisi olla neljä asukasta, heistä kaksi kuorsasi. Yksi saapui joskus yöllä ja teki lähtöä (töihin?) jo kuuden jälkeen. Huone on sisäpihalle päin, joten yö oli hiljainen. Aamiaisella oli tarjolla valkoista leipää, voita ja hilloa, teetä ja neskahvia. Jätin pojat (Intiasta ja Englannista) puhumaan keskenään politiikkaa ja lähdin kaupungille. Kõleves on lopettanut! Sen tilalle on tullut joku kosher-ravintola. Kävelin Keleti-asemalle, mutta junat Pécsiin lähtevätkin Deli-asemalta. Sinne piti mennä metrolla, joten tuli sitäkin harjoiteltua. Ostin lipun aamujunaan (3.950 + 535 HUF IC-junan paikkavaraus) ja kävelin kauniin puiston läpi Linnavuorelle. Minunhan ei ollut alunperin tarkoitus mennä lainkaan joen toiselle puolelle ja muutenkin tämä kolmas kerta Budapestissa takaa tietyn rauhan; tällä kerralla ei tarvitse suorittaa mitään. Jäin yhden bistron terassille oluelle (samalla hinnalla sain eilen syömisetkin), kaupanpäälle tuli viulumusiikki. Ilma oli lämmin ja tuntui ihanalta olla ilman allergiaoireita.

Kävelin ketjusillan yli Vaći Utcalle ja kauppahallin läpi Ráday Utcalle. Söin Pesti Vendéglön terassilla kanacaesarin, terassi oli koristeltu ihan oikeilla pelargonioilla. Jalkani olivat aivan puhki ja kävelinkin suorinta tietä Astoriaan (ja unohdin vaihtaa valuuttaa). Kävin hostelin läheisessä Tescossa ostoksilla ja taas minä piippasin. Repputarkastuksen jälkeen pääsin sisälle ja ulos lähtiessäni henkiökunta vain heilautti kättään. Kadunvarrella mainostettiin HIM:n heinäkuun konserttia.

Eikä Kõleves mitään ole lopettanut, en vain kävellyt aamupäivällä tarpeeksi pitkälle. Ravintola löytyy osoitteesta Kazinczy Utca 41. Olin kuitenkin jo päättänyt mennä Most Bistroon, jonka etsiminen teki sekin yhden harharetken, ravintolaan kun pääsee kahdelta kadulta. Alkoi sataa ja sateenvarjo oli tietenkin kämpillä. Maksoin laskun kortilla ja siinä saakin olla tarkkana; kortinlukija kysyy ensin, paljonko haluaa jättää tippiä. Siinä voi vahingossa maksaa PIN-koodin verran ylimääräistä.

Hillopulla-aamiaisen jälkeen pakkasin tavarani ja kävelin viereiselle metroasemalle. Forintteja oli vielä taskun pohjalla sen verran, että sain lipun ostettua. Juna Pécsiin tuli aivan täyteen, joten paikkavaraus oli tarpeen. Matkustajista suurin osa oli paikallisia luokkaretkeläisiä. Takanani istui portugalilaisia, kieli kuulosti tutulta, vaikken siitä mitään ymmärtänytkään.

Balkan Tour 2014

Menolippu Momb... ei kun Unkariin!

Keväinen matka ilman määränpäätä, loma ilman paluupäivää. Tätä minä tarvitsin loppuvuodesta, kun tuleva vuosi näytti varsin epämääräiseltä. Norwegian pisti sopivasti lentoliput tarjoukseen ja ostin itselleni menolennon toukokuun alussa Budapestiin. Tarkoitus oli myös välttää kotimaisten koivujen kukinta-aika. Talvi meni fiilistellen Euroopan kartalla ja miettien, mihin päin jatkaisin. Sekä länsi että itä kiinnostavat, hetken harkitsin suunnistaa länteen, käydä Slovenian Piranissa ja lentää takaisin Kroatian Pulasta. Mutta Balkan vei taas voiton ja aloin suunnitella reittiä Unkarista Kroatiaan, sieltä Bosnia&Hertsegovinaan. Tässä kohtaa olisin voinut palata kotiin Dubrovnikista, mutta, mutta...

Hannu muistutti, että olin luvannut ottaa hänet mukaan seuraavalle Balkanin retkelle ja hän varasi menopaluu-lennot Dubrovnikiin. Yritämme osua samaan aikaan Dubrovnikin bussiasemalle ja jatkaa matkaa yhdessä Montenegroon ja Albaniaan. Makedonia on jätettävä toiseen kertaan, ettei tule liian kiire paluulennolle. Sitä olisi voinut harkita, jos Norwegian olisi lentänyt alkukesästä Korfulta kotiin.

Talven aikana oli aikaa hankkia tietoa mm. Albaniasta, joka alkoi oikeasti kiinnostaa. Tulee taas käymään niin, että maassa on liikaa mielenkiintoisia kohteita yhdelle pikaiselle käynnille. Halusin sisällyttää matkaan edes yhden rantakohteen. Onnenpyörä osui Himaraan, toivottavasti sinne pääsee kivuttomasti.

Ennen reissua hoidin hampaat kuntoon (röntgen, hammaslääkäri ja –hoitaja), peruutin kirjakerhon kirjat, palautin kirjaston kirjat ja siirsin yhden kirjan varausta kuukaudella eteenpäin. Hankin vähän uusia kesävaatteita ja kampaajani leikkasi minulle lyhyen reissutukan.

Minulla on iltalento Budapestiin, joten pakkaamisen voi jättää lähtöpäivään. Myöhäisillan seikkailu Budapestin metroissa ei houkutellut, vaan varasin kuljetuksen kentältä suoraan hosteliini.

http://www.airportshuttle.hu/en/

Nyt matkaan käyn...

Lonely Planet ”Eastern Europe”

Tim Clancy ”Bosnia&Herzegovina”

Anja Kinnunen ”Albania – kotkien maa”

Aurinkoinen pääsiäinen ja räntäsateinen vappu

Ennusteista huolimatta pitkäperjantaista tuli aurinkoinen. Ulos en ehtinyt kuin pihalla piipahtaa, sillä saimme Suvin porukat ruokavieraiksi. Tein juvetsin tällä kerralla naudan sisäpaistista, lisäksi hunajaporkkanoita ja kreikkalaista salaattia, kahvin kanssa Suvin tekemää raikasta juustokakkua (yök, en syö vauvansosetta, sanoi Ilona).

Gabriel Carcía Marquez R.I.P.

Lauantaina pakkasimme makuupussit ja eväät autoon ja hurautimme Meri-Teijoon Eijan ja Timon mökkivieraiksi. Soppalounaan jälkeen kävelimme kyläkierroksen ja avasimme terassikauden rantaravintolassa. Illalla saunoimme ja Timo grillasi pihvit pihalla. Sunnuntaina sää lämpeni entisestään ja kävelimme Matilda-järven ympäri. Välillä pysähdyimme laavulle grillaamaan makkarat ja juomaan kahvit. Illalla taas saunottiin. Pääsiäismaanantaina kävelimme golfkentälle ja siitä laskettelurinnettä ylös Teijon-tielle. Kemiö oli Suomen lämpimin paikka, joten sijaintimme oli kerrassaan mainio. Ajoimme kotiin Kiskon kautta ja poikkesimme Lohjalle katsomassa äitiä, joka istui pihakeinussa nalle sylissään. Henkilökunta oli laittanut pesuun äidin matot, jotka hän oli sotkenut ripuloidessaan (taas kerran).

Lämpimän pääsiäisen jälkeen koivut aloittivat kukintansa ja minä antihistamiini-kuurin. En siis ihan ehtinyt alta pois. Kevään joogatunnit loppuivat minun osaltani, pitäisi osata ja viitsiä jatkaa sitä ominpäin. Blenderi on käytössä päivittäin, kun surraan sillä hedelmistä, juureksista ja jogurtista terveelliset juomat. Perjantaina kävin verenluovutuksessa ja illalla tein Harrille hänen oloisensa kukkakimpun reilunkaupan ruusuista ja hiirenkorvalla olevista koivunoksista. Lauantaina saatoimme Harrin viimeiselle matkalleen Lohjan Pyhän Laurin kirkossa.

Sunnuntain suunnitelmissa oli päräyttää Hondalla pikkulenkki, mutta vaihdoimme sen 30 km:n fillarointiin. Kuusijärven 13-asteisessa vedessä oli pari uimaria, minä odotan vielä muutaman asteen lisäystä. Harmiksemme Rekolan terassi avattiin vasta kahdelta, jatkoimme matkaa Korsoon, jonka aurinkoisilla terasseilla pääsee helposti paikalliseen tunnelmaan. Kotipihalla avasimme grillikauden syömällä aikaansaannoksemme ulkona.

Hannu pesi ja vahasi auton, joka jo seuraavana päivänä vihersi siitepölystä. Minä kärsin allergiaoireista ja olisi paras pysytellä sisällä ja jättää lenkit väliin, mutta sitten pitäisi lopettaa syöminenkin (punajuurikeitosta tuli ainakin omasta mielestäni tosi hyvää). Pidän ovet ja ikkunat kiinni, pidän erikseen ulko- ja sisävaatteet, sisälle tultuani ravistan vaatteet, suhkutan hiukset (onneksi on lyhyet), pesen kasvot ja silmä/aurinkolasit. Vielä viikko kärsittävänä, sataisi edes vettä! Ostin vähän uusia reissuvaatteita (no jo oli aikakin, tuumaavat tyttäreni). Lupiinit (jotka kukkivat Pohjois-Portugalissa jo maaliskuun alussa) ja kielot puskevat lehtiään kuivasta maasta, toivottavasti kielot kukkivat pitkään ja minäkin ehdin nähdä niitä reissun jälkeen. Äidin silmälasit ovat edelleen hukassa, joko menneet roskiin tai jonkun muun asukkaan tavaroihin. Sisko kertoi, että äidillä oli yhtenä päivänä ollut jonkun muun pullonpohjalasit nenällään. No, kumpi on parempi; nähdä huonosti ilman laseja vai nähdä huonosti jonkun toisen silmälaseilla?

Vietimme rattoisan vapun Terryn ja Annen luona. En kaivannutkaan mitään pihagrillausta, vaan ilta kului saunoen, tortilloja syöden ja Mexicon matkakuvia katsellen. Vappupäivänä alkoi vihdoin sataa, taivaalta tipahteli räntää ja ukkonen jyrisi. Onneksi emme olleet suunnitelleet mitään ulkobrunsseja. Perjantaiksi tein treffit serkkuni Tuulan kanssa, kävimme syömässä Fattoush-ravintolassa ja katsomassa Tennispalatsin taidemuseon hienon Chaplin-näyttelyn.

Kuukauden kirja 3: Paulo Coelho "Voittaja on yksin". Sain jo kerran tarpeekseni Coelhosta, mutta annan vielä yhden mahdollisuuden (kun sattui olemaan ensimmäinen pokkari, joka kirjastossa osui käteeni). Kirjassa on dekkarin aineksia, mutta tarina venyy ja paukkuu joutavilla selityksillä (esim. samppanja, anoreksia, rahanpesu), ikäänkuin lukija olisi täysi ääliö.

Leffa; "New York, I love you". Hauskaa tarinankerrontaa, jossa samat henkilöt putkahtavat milloin missäkin esille.

http://en.wikipedia.org/wiki/New_York,_I_Love_You

 

Alegria! Ei kun allergia...

Naisten Pankin Vantaan solu kokoontui suunnittelemaan tulevaa toimintaa. Sen pyörittämiseen tarvittaisiin lisää vapaaehtoisia. Kaisan ja Villen luona juttelimme tulevista kesähäistä. Pikkuiset olivat kiipeilleet keittiössä ja löytäneet suklaata, jota olivat syöneet ja sotkeneet vaatteisiin ja itseensä. Kirjaston lukupiirissä keskustelua (kirjasta "Jeninin aamut") väritti politiikka. Minähän olen täysin epäpoliittinen henkilö (siis tyhmä), itsekseni vain ihmettelen ihmisten jatkuvaa sotimista ja tappamista. Kävin Lohjalla lenkittämässä äitiä, kotimatkalla poikkesin kahville Marjukalla, joka on taas lähdössä reissuun.

Lauantain vietimme Helsingissä. Tarkoitus oli poiketa portterille Suomenlinnaan, mutta pilvinen sää piti meidät mantereella. Kävimme Sofian-kadun taidemuseossa katsomassa "Hulluna Helsinkiin" -näyttelyn ja syömässä ravintola Primulassa. Samalla kävin vaihtamassa forintteja Budapestia varten. Huonolla kurssilla niitä ei tarvitse paljon etukäteen vaihtaa, kun maksoin varaamani lentokenttäkuljetuksenkin jo Visalla. Vettä satoi lähes koko palmusunnuntain. Virpojatkin taisivat pysyä kotona, Tiitus, Aatos ja pikkuinen Pihla sentään kävivät meillä. Kävelylenkillä hain itse lisää oksia maljakkoon.

Alkuviikosta tuli vielä sadekuuroja, viileä sää viivästyttää koivujen kukintaa ja hillitsee allergiaoireitani. Otimme fillarit käyttöön, Ilolan jumppa loppuu tältä keväältä ja pitää harrastaa jotain muuta liikuntaa. Sateiden loputtua kävelin Tikkurilaan ja ostin Anadolu marketista jyväpastaa pääsiäisen juvetsia varten. Samalla testasin Tamarinin lounasbuffetin. Hyvää oli!

En halua mitään ylimääräistä tavaraa tai pienkoneita keittiön tasoille, mutta nyt suostuin blenderin hankintaan. Tarkoitus on lisätä entisestään juuresten ja hedelmien syöntiä. Kävin toivottamassa äidille hyvää pääsiäistä, hän on taas kadottanut silmälasinsa. Illalla 1½ tuntia venyttelyä ja rentoutusta, sen jälkeen maistui sitruuna-tilli (valkosipuli-chili) -marinoidut katkaravut salaatissa.

Kuukauden kirja 1: Jonas Gardell "Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, osa 2.Sairaus". Ensimmmäisestä osasta tuttu ystäväjoukko saa karvaasti kokea ruotsalaisten homovastaisuuden ja he joutuvat kohtaamaan myös AIDS:n ystäviensä sairastumisen ja kuolemien kautta.

Kuukauden kirja 2: Tim Clancy "Bosnia & Herzegovina". Olen ilmeisesti menettänyt sydämeni Balkanille.

Kevättuulia

Toimme lämpimän ilman mukanamme Portugalista. Viikko oli aurinkoinen ja loistava ulkoiluun. Aloittelin pihan haravoimista, onneksi työ tuli syksyllä tehtyä kunnolla. Tuskin koskaan ennen olen haravoinut maaliskuussa. Hannu pesi ikkunat ulkoa ja vaihtoi autoon kesärenkaat. Kävin katsomassa äitiä pitkästä aikaa. Kadonneet tyynyt olivat löytyneet jostain käytävän varrelta. Hän oli saanut kasvoihinsa allergisen reaktion eikä kukaan tiennyt, mitä hän oli naamaansa laittanut. Yhtenä päivänä hänellä oli ollut Göranin (naapuri) rannekello kädessä ja Göranin päiväpeitto sängyllä. Äidin vaaleanpunaiset Reiskat olivat kateissa, ilmeisesti jonkun toisen asukkaan jalassa tai huoneessa. Vaatteiden vaihto-operaation jälkeen teimme kävelylenkin ja jäimme tuulensuojaiselle pihalle istumaan. Näin kevään ensimmäiset sinivuokot. Kotimatkalla hain Onnin ja Ilonan meille viikonloppukylään.

Lauantaina menimme Kansallisteatteriin katsomaan Pessi ja Illusia -nukketeatteria. Sieltä matka jatkui Lasten kaupunkiin, jossa ipanat olisivat viihtyneet pidempäänkin. Ilona ei olisi millään malttanut jättää hevosrattaita ja suuria nukkekoteja. Harmi, että museo suljetaan pitkän remontin takia. Kävimme pizzalla ja kotona lapset jäivät pihalle ja rakentamaan majaa pikkumetsään. Illalla katsoimme elokuvaversion Pessistä ja Illusiasta. Sunnuntaina palautimme ipanat Lohjalle ja jäimme samalla Suvin synttärikahveille. Näin pitkästä aikaa Sofian, joka viimenäkemältä oli taas kasvanut pituutta. Suvin vauvamasukin oli kasvanut. Ilma oli kaunis, ehdin vielä lenkille ja Hannu veti Hondan ulos tuulettumaan.

Vietimme äidin synttärit Café Laurissa Lohjalla. Mukava paikka ja oli myös mukava tavata tätini (toinen terästätini oli Rukalla hiihtämässä).  Helsinki-päivänä hain Ryhmäteatterin toimistosta liput Suomenlinnan kesäteatteriin, kävin Annelin kanssa lounaalla ja istuin kampaajalla. Tällä kerralla virolainen Heikki teki minulle uuden reissutukan.

Kävimme ostamassa kevätkukat terassille ja haudalle. Lauantaina vietimme mukavan illan Mirjan ja Masan seurassa. Tarjosin parsa-avokadosalaattia, salviabroileria ja vokattuja rakuunakasviksia. Vieraat olivat pakotettuja matkakuvasessioon, katsoimme myös vanhoja Kreikan kuvia, vaikka se ei tämän vuoden suunnitelmiimme kuulukaan. Tosin eihän sitä koskaan tiedä... Sunnuntaina satoi pitkästä aikaa vettä, ehkä se auttaa katupölyyn ja hillitsee vähän alkavia allergiaoireita. Lenkkipolun varren puissa on jo pulleita silmuja ja joissain pensaissa pieniä lehtiä.

Ihana ystävämme Harri kuoli yllättäen.

Kuukauden kirja 1: Pirjo Mellanen "Matkustin Albaniaan".Suomalaispariskunta hankki Sarandasta asunnon ja viettää siellä vuosittain pitkiä aikoja. Kirja kertoo heidän kokemuksistaan Albaniasta ja maan asukkaista.

Kuukauden kirja 2: Alice Munro "Viha, ystävyys, rakkaus". Ihastuttavia novelleja, joiden lopusta löytyy joku koukku.

Kuukauden kirja 3: Susan Abulhawa "Jeninin aamut". Omakohtaisen tuntuinen kirja palestiinalaisten ja israelilaisten konfliktista 1940-luvulta lähes näihin päiviin. Tarinan punaisena lankana kulkee pienten palestiinalaisveljesten eroaminen toisistaan ja kohtaaminen aikuisina, kun toinen veljeksistä on kasvatettu israelilaiseksi sotilaaksi.

Kuukauden kirja 4: Anja Kinnunen "Albania - kotkien maa" (2008). Mystinen, minulle tuntematon maa kiehtoo kovasti. Toivottavasti kirjasta julkaistaan pian päivitetty versio.

Lissabon

Pakkasimme tavarat valmiiksi jo illalla, aamulla oli aikaa käydä aamiaisella, ennen kuin kävelimme bussiasemalle odottamaan 8.25 lähtevää Lissabonin bussia. Seuraava bussi olisi pysähtynyt matkan varrella Bejaan. Ajoimme ohi aamu-usvaisten peltojen, joilla lehmät, lampaat ja hevoset laidunsivat. Kävimme Aljustrelissa, jossa tuli ihan dejavú; ollaan taidettu kurvailla näillä kapeilla kujilla ennenkin. Toisaalta, Alentejon kaupungit ovat niin toistensa kopioita, etten voi olla asiasta varma. Rede Expressos -busseissa on käytössä wifi, siksi minäkin päivitän blogiani matkalla Lissaboniin.

Saavuimme Setubalin kautta Lissaboniin, Sete Riosin asemalle. Se on vuosien varrella tullut niin tutuksi, että jopa minä osaan toimia oikein; metrolla Terrero do Paçon asemalle, joka on lähinnä majapaikkaamme. Sää oli ensimmäisen kerran pilvinen. Emme vielä saaneet huonettamme Beira Mar Hostelista, jätimme tavarat säilytykseen, kävimme oluilla Noca's Cafén terassilla ja kävelimme Ginja d'Alfamaan. Maria toivotti minut poskipusuin tervetulleeksi ja hänen miehensä yritti muistaa, koska viimeksi tapasimme. Söimme turskapallerot ja tomaatti-sipulisalaatin ja laskua maksaessamme isäntä (kuultuaan, että olemme vain tämän yhden illan Lissabonissa) varmisti, että tulemme vielä illalla käymään.

Kävelimme Rossion aukiolle ginja-lasillisille ja minun toimiessa matkanjohtajana vein Hannun tietenkin Baixa-Chiadon metroaseman (x2) liukuportaisiin, minun vuoristoradalleni. Kävimme bicalla Praça Luis de Camõesilla ja palasimme Beira Mariin. Odotukset olivat suuret, sillä viimeksi meillä oli parvekkeellinen kaksio omalla kylppärillä. Olimme nytkin varanneet kahden hengen privaattihuoneen ja onhan siinä suihku ja parveke (jolla jopa kaksi tuolia), mutta wc on käytävällä. Suihkun ja portviinilasillisten jälkeen oli siestan aika.

http://www.hostelbeiramar.com/

Oli mukava palata taas Lissaboniin, harmi vain, että on niin vähän aikaa kaupungilla pyörimiseen. Joka puolella näkyy nostokurkeja ja rakennustelineitä, vanhoja rakennuksia korjataan vimmalla ja taidetaan johonkin uusiakin rakentaa. Vuokrattavia asuntoja näkyy paljon, kuten on näkynyt koko matkani ajan.

Reissun viimeinen illallispaikka valikoitui sään mukaan, eli emme viitsineet sateessa pitkälle kävellä. Jäimme syömään Fado museota vastapäiseen Restaurante Cana Verdeen. Syötyämme yksinäinen saksalaismies sai meistä juttuseuraa. Iltakahvit joimme Ginja d'Alfamassa. Maria ja Romario tarjosivat portviinilasilliset ja toivottivat hyvää kotimatkaa. Ehkä tapaamme taas ensi vuonna?

Osasimme varautua Lissabonin lentoaseman ruuhkiin ja pitkiin jonottamisiin, siksi laitoimme herätyksen kuudeksi ja menimme ensimmäisellä mahdollisella metrolla lentokentälle. Aikamme jonotettuamme aikaa jäi myös aamiaiseen ja tuliaisostoksiin. Vantaalla odotti onneksi aurinkoinen ja lämmin sää, viikolla satanut lumi oli sulanut pois.

Reittisuunnitelmassani oli seitsemän kohdetta, joista kaksi entuudestaan tuttua. Lissabonissa tuli käytyä kolme kertaa, mutta ne olivat vain pikaisia yhden yön yöpymisiä. Douron maisemat ja Pinhãon pikkukylämäisyys ilahduttivat, onneksi varasin sinne kolme yötä. Jossain vaiheessa matkaa tuntui uuvuttavalta jatkuva siirtyminen ja junassa istuminen, aikataulujen pähkääminen, odottelu ja pakkaaminen. Kaksi yötä paikoillaan on siis minulle minimi. Samaan reissuun ympätty pohjoinen ja etelä olivat ehkä liikaa, seuraavalla kerralla keskityn pienempään alueeseen ja perehdyn siihen kunnolla.

Ja koti-Alkoon vinkit muutamista suosikeiksi tulleista valkoviineistä:
Muralhas de Monção Vinho Verde
Porca de Murça branco
Terras d'Uva branco