maanantai 30. toukokuuta 2016

Haltialan lenkki

Polkaisin Haltialan lenkin nyt toisinpäin; lähdin Pitäjän kirkon mailta ja palasin Kartanonkosken kautta Jumbon nurkille. 


Vähän ennen Haltialan maatilaa hiekkatiellä makasi vanhempi rouva ja hänen ympärillään oli useampi nuori äiti lapsineen. Pysähdyin tarjoamaan vettä, mutta naiset sanoivat vanhuksen kaatuneen ja ilmeisesti loukanneen itsensä. Keskenään he ihmettelivät, mitä pitäisi tehdä ja sattuuko joku olemaan terveydenhoidon ammattilainen. Kehotin soittamaan ambulanssin paikalle, vanha ihminen kun kaatuu niin siinä lonkka murtuu herkästi ja on paras kuvauttaa vammat.

Haltialan tilan olivat vallanneet koululaiset ja päiväkotilapset. Pitkäkosken jälkeen edellisen kerran polkemamme hiekkatien ikävät alamäet olivat minulle nyt ikäviä ylämäkiä, mutta mieluummin poljen ne näin päin.

Kartanonkoskelle poljettuani päätin poiketa Maijan luokse mehulle. Vaihdettuamme kuulumiset kävin kotona tankkaamassa ja lähdin uimaan Keravanjokeen, joka oli peittynyt tuomen pölisevään kukintaan. Sorsarouvalla oli peräti kahdeksan poikasta.

Rubert von Rusakko on löytänyt rouvan itselleen. Eiköhän meidän pihalla pian vilistä myös pikkupupuja...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti