Lucca, Toscana

No ei mennyt taaskaan niin kuin Strömsössä. Juuri ennen Firenzeä juna jäi odottamaan muutamaksi minuutiksi raiteelle ja haaveilemani Luccan juna ehti lähteä. Seuraava ”lähijuna” lähti puolen tunnin kuluttua ja pysähtyi lähes kaikille asemille antaakseen tilaa pitkänmatkan junille. Luccaan päästyäni olin janoinen, nälkäinen, väsynyt, hikinen ja eksynyt. Pariin kertaan kysyttyäni ja kaupunkikartan saatuani löysin vihdoin Ostello San Fredianon. Hieno, sokkeloinen vanhaan luostariin tehty hostelli, jossa tulen taatusti viihtymään. Heti kadutti, että varasin vain kaksi yötä, varsinkin kun ensimmäinen matkapäivä oli jo lähes käytetty. Vein tavarat dormiin, kävin pikapesulla ja lähdin jo matkan varrella huomaamaani boheemille pikkupiazzalle, jossa porukka istui penkeillä ja kivetyksillä lasit käsissään. Italia yllättää olutvalikoimallaan. Taisi olla joku homobaari, josta ostin hyvän X-Ray Premieum Porterin itselleni tervetulo-olueksi.

Kuten kuvista saattaa arvata, olen kaarifriikki. Aurinko oli jo laskenut, ilma oli leppoisa ja kaupunki kaunis. Kadut olivat hiljentyneet, mutta ravintolat ja terassit täynnä. Istuin Piccolo Osteria Lucca Drenton terassille illalliselle. Mukavaa musiikkia, sijainti lähellä majapaikkaani ja hyvät tarjoilut. Ensimmäinen matkapäivä oli ollut turhankin pitkä; aamukuudelta kentälle ja vasta iltakahdeksalta majapaikkaan. Palasin kämpille suihkuun ja mukavaan oleskelutilaan kirjoittelemaan. Siellä voisi vaikka joogata itsekseen, jos viitsisi.

http://www.ostellolucca.it/hostel/home.php

Kolme daamia dormissani olivat hyvin hiljaisia. Joku hipsi aamulla suihkuun ja pakkasi tavaransa. Nousin minäkin kahdeksalta suihkuun ja hintaan kuuluvalle aamiaiselle. Seurakseni sain hollantilaisnaisen, joka kävelee Amsterdamista Roomaan, aikaa hän on varannut vaellukselleen 100 päivää. Sää ei tänään suosi hänen matkaansa, sillä ulkona satoi. Toivottavasti ilma kirkastuu, että pääsen kuvaamaan tätä kaunista kaupunkia. 

Aamiaisen jälkeen lähdin etsimään lyhintä kävelyreittiä juna-asemalle. Ostin lipun huomiselle Riomaggioreen (open ticket, voimassa kuukauden). Ehkä Lucca on kuitenkin niin pieni, ettei tähän kannata montaa päivää uhrata, niin kaunis kuin onkin. Etsin Torre Guinigin, mutta sää oli edelleen pilvinen ja jätin sinne kapuamisen seuraavaan kertaan. Katedraalin tornikin oli remontissa.

Jäin Piazza Anfiteatron Forst Barin terassille Forst-oluelle. Joku arabi-intialainen musiikki minut siihen houkutteli. Aukio on kaupungin eniten kuvattu turistikeskittymä ja sen olivat vallanneet päiväturistit, opastetut ryhmät ja luokkaretkeläiset. Tuli taas todistettua, että kun yksi (siis minä) istuu terassille, heti tulee perässä 10 hengen ryhmä kahville/oluelle. Plus parit pariskunnat.

Etsin vielä etukäteen katsomani Canuleia Trattorian. Tosin useimmiten menen randomina matkan varrelle osuvaan ruokapaikkaan, etukäteistutkimuksista huolimatta. Palasin kämpille ja sään kuivahdettua jäin viinilasilliselle hostellin kauniiseen puutarhaan. Sen ulkopuolella, muurin päällä on kävelytie, jota lenkkeilijät, pyöräilijät ja poljettavat tuktukit kiertävät. Dormiin oli jäänyt vain yksi tyttö seurakseni, mutta äänistä päätellen saamme seuraa jostain saksalaisesta kouluryhmästä.

Onneksi eivät tulleet meidän dormiimme, vaan lapsukaiset sijoitettiin alakertaan. Olin juuri nukahtamassa siestalle, kun sain seurakseni harmaahiuksisen rouvan Kanadasta ja pari pyhiinvaeltajaa. Heistä tuskin on haitaksi. 

Lähdin kiertämään kävellen kaupungin muurin ympäri. Sieltä oli hyvät näkymät kauniisiin puistoihin, piazzoihin, parvekkeille ja terasseille. Ei ollut vielä illallisaika, kävin aperitivo-oluella (Green Petrol black Ipa) eilen löytämälläni Via Michele Rosilla. Canuleia Trattoria oli tietenkin varattu jollekin isolle ryhmälle, tein vielä kävelykierroksen keskustassa ennen kuin jäin L'oste di Luccan terassille pizzalle.

Syödessäni alkoi ukkostaa ja sataa kaatamalla. Salamana paikalla oli aasialainen mies myymässä sateenvarjoja. Hetkeä aiemmin hän oli kierrellyt pöytien välissä myymässä ruusuja. Laskun maksettuani kysyin tarjoilijalta pientä muovikassia nahkakenkiäni varten. Olin sen verran lähellä hostellia ja ilma oli lämmin, että mieluummin säästän kengät ja kävelen paljain jaloin. Pyynnöstäni tehtiin iso numero ja henkilökunta kaivoi jostain kaksi jätesäkkiä, toisen tavaroilleni ja toisesta taiteiltiin minulle sadetakki, joka puettiin päälleni.