Campiglia, Porto Venere ja La Spezia

Ostello Tramonti

Ensimmäinen huonosti nukuttu yö tällä reissulla. Yläpedin vinosilmäinen nuorimies Kaliforniasta kääntyili levottomasti ja sai petinsä narisemaan, lisäksi hän narskutti hampaitaan. Tällä reissulla en ole tarvinnut korvatulppia, on ollut niin hiljaisia seuralaisia. Mukava nuoripari Teneriffalta heräsi aamuvarhaisella lähteäkseen Firenzeen.

Numerot ovat arvioitu matka-aika tunneissa.

Syötyäni hostellin terveellisen ja kauniin aamiaisen lähdin etsimään reittiä Porto Venereen. Nousin kylän kirkon vierestä ikiaikaisia rappuja pitkin ajotiellle, jota kävelin toissapäivänäkin. Ensimmäisellä levähdyspaikalla katsoin tällä kerralla kaikki tienviitat ja löysin opasteen Porto Venereen. Radalla ei ollut ruuhkaa, ihmeellistä, sillä reitti oli mukava. Ehkä kaikki olivat ruuhkauttamassa Cinque Terren polkuja? Käki kukkui. Päivä oli kuumin tähänastisista, mutta metsän siimeksessä oli vilpoisaa kulkea varjoista polkua. Oli katsottava koko ajan jalkoihin, ettei kompuroisi kiviin ja puunjuuriin. Reitin varrella oli myös kuntoilulaitteita, jos käveleminen ei tuntunut tarpeeksi raskaalta.

Päädyin Campigliaan, tai Piccola Campiglia ti Amoon, kuten spreiatussa kyltissä luki. Matka jatkui välillä ylös, välillä alas ja sen varrella oli myös rappuja, onneksi ei sentään niin paljon kuin Cinque Terre –reitillä. 

La Spezia

Kävellessäni jyrkkiä ylä- ja alamäkiä päätin, että pidän huomenna lepopäivän. Itseni tuntien minun pitänee heittää loppuun vaelletut Merrellit roskikseen, ettei tule enää houkutuksia lähteä vuorille tai metsiin eksyilemään. Samasta syystä en enää uskalla lähteä Espanjan Logroñoon, muuten minun pitää kuitenkin lähteä vielä kerran valloittamaan Mt. Islallana. Viime liukastumisesta on edelleen henkisiä vaurioita, onneksi sentään olkapää on parantunut.

Porto Venere

Vastaani tuli vain yksi pariskunta kävellen ja toinen pyöräillen. Lähempänä Porto Venereä kaupungista päin tuli enemmän patikoijia, myös vanhempia ruotsalaisrouvia bikiniyläosissaan. Aivan kaupungin linnoituksen lähellä vastaani tuli hieno herra lipsuvissa nahkakengissään ja rouvansa kultasandaaleissaan. Herra liukui kallioista rinnettä jo ylös mennessään, miten mahtaa käydä paluumatkalla alamäessä?

Porto Venere

Porto Venere on sykähdyttävän kaunis merenrantakylä, kuten kaikki näkemäni kylät tällä reissulla. Lannistettuani pahimman janon Bar Lord Byronissa (kova mies matkustamaan, eiköhän Portugalin Sintrassakin ollut samanniminen baari) päätin tilata lounaaksi pizza Napolin, joka oli paras syömäni tähän asti ja pienen karahvin frisantea, joka toi mieleeni parhaan juomani frisanten Lissabonin viimeisenä iltana Alfamassa. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, onneksi merituuli vilvoitti kuumaa terassia. 

Bar Lord Byron

Yhteenkään suomalaiseen en ole vielä törmännyt, sen sijaan hostellin asukkaisiin ja henkilökuntaan milloin missäkin. Mukavaa, kun kaikki tervehtivät vastaan tullessaan. Kukaan ei ole varoittanut minua kävelyreittien raskaudesta tai vaaroista. Kaiketi kaikki olettavat, että näille poluille lähtevät vain oman kuntonsa tuntevat.

Porto Venere

Maksettuani laskuni. joka oli syömisiin ja juomisiin nähden aivan liian pieni (12€), yksi bussi ohitti minut pysähtymättä ja kävelin seuraavalle pysäkille odottamaan seuraavaa La Speziaan menevää bussia. Seurakseni sain romanialaispariskunnan, jonka kanssa vaihdoin lomakokemuksia. Hypättyämme bussiin kuski kertoi, että lippu olisi pitänyt ostaa jostain kioskista. Pariskunta yritti tekstiviestillä ostaa kolme lippua, mutta he eivät huolineet rahojani, koska eivät saaneet lipuista kuittausta. Oletin La Spezian olevan bussin päättäri, mutta kun kaupunki oli jo jäämässä taakseni, ymmärsin hypätä pois kyydistä. Kävelin takaisin keskustaan päin ja löysin La Spezia Migliariana -juna-aseman, jonka automaatista ostin lipun Riomaggioreen. Oli turha lähteä etsimään Biassan bussin pysäkkiä, kun paikallisetkaan eivät sitä tienneet. 

Sitten kävi taas vanhanaikaisesti, kuten minulle usein käy; lähdin junalla väärään suuntaan. Hyppäsin kyydistä Sarzanassa, tein pienen kävelylenkin viehättävän oloisessa kaupungissa ja lähdin seuraavalla junalla takaisin La Spezia Centraleen. Minulla oli kaksi minuuttia aikaa löytää oikea laituri ja ehtiä Riomaggioren junaan. Perillä kapusin mäen ylös ja ajattelin yrittää shuttle bussiin, vaikkei minulla ollutkaan siihen varausta. Kohdalle sattui vuokra-autollaan chileläistyttö, joka kyseli edullista majoituspaikkaa. Lupasin opastaa hänet Biassan hostelliini ja sain samalla ilmaisen kyydin. Vihdoin pääsin suihkuun ja pyykinpesuun. 

Loppuillan vietin muiden seurassa oleskelutilassa. Dormiin oli tullut kaksi uutta asukasta. Pedatuista sängyistä päätellen varmaankin armeijan käyneitä ihmisiä.