Ostello Tramonti |
Ensimmäinen huonosti nukuttu
yö tällä reissulla. Yläpedin vinosilmäinen nuorimies Kaliforniasta kääntyili levottomasti ja sai petinsä
narisemaan, lisäksi hän narskutti hampaitaan. Tällä reissulla en ole
tarvinnut korvatulppia, on ollut niin hiljaisia seuralaisia. Mukava nuoripari
Teneriffalta heräsi aamuvarhaisella lähteäkseen Firenzeen.
Numerot ovat arvioitu matka-aika tunneissa. |
Syötyäni hostellin
terveellisen ja kauniin aamiaisen lähdin etsimään reittiä Porto Venereen. Nousin
kylän kirkon vierestä ikiaikaisia rappuja pitkin ajotiellle, jota kävelin
toissapäivänäkin. Ensimmäisellä levähdyspaikalla katsoin tällä kerralla kaikki tienviitat ja löysin opasteen
Porto Venereen. Radalla ei ollut ruuhkaa, ihmeellistä, sillä reitti oli
mukava. Ehkä kaikki olivat ruuhkauttamassa Cinque Terren polkuja? Käki kukkui.
Päivä oli kuumin tähänastisista, mutta metsän siimeksessä oli vilpoisaa kulkea
varjoista polkua. Oli katsottava koko ajan jalkoihin, ettei kompuroisi kiviin ja
puunjuuriin. Reitin varrella oli myös kuntoilulaitteita, jos käveleminen ei tuntunut tarpeeksi raskaalta.
Päädyin Campigliaan, tai
Piccola Campiglia ti Amoon, kuten spreiatussa kyltissä luki. Matka jatkui
välillä ylös, välillä alas ja sen varrella oli myös rappuja, onneksi ei
sentään niin paljon kuin Cinque Terre –reitillä.
Kävellessäni jyrkkiä ylä- ja
alamäkiä päätin, että pidän huomenna lepopäivän. Itseni tuntien minun pitänee
heittää loppuun vaelletut Merrellit roskikseen, ettei tule enää houkutuksia
lähteä vuorille tai metsiin eksyilemään. Samasta syystä en enää uskalla lähteä Espanjan
Logroñoon, muuten minun pitää kuitenkin lähteä vielä kerran valloittamaan Mt. Islallana.
Viime liukastumisesta on edelleen henkisiä vaurioita, onneksi sentään olkapää
on parantunut.
La Spezia |
Vastaani tuli vain yksi
pariskunta kävellen ja toinen pyöräillen. Lähempänä Porto Venereä kaupungista
päin tuli enemmän patikoijia, myös vanhempia ruotsalaisrouvia
bikiniyläosissaan. Aivan kaupungin linnoituksen
lähellä vastaani tuli hieno herra lipsuvissa nahkakengissään ja rouvansa
kultasandaaleissaan. Herra liukui kallioista rinnettä jo ylös mennessään, miten mahtaa käydä
paluumatkalla alamäessä?
Porto Venere on sykähdyttävän
kaunis merenrantakylä, kuten kaikki näkemäni kylät tällä reissulla. Lannistettuani pahimman janon Bar Lord Byronissa (kova mies matkustamaan, eiköhän Portugalin Sintrassakin ollut samanniminen baari) päätin tilata lounaaksi pizza Napolin, joka oli paras syömäni tähän asti ja pienen karahvin frisantea, joka toi mieleeni parhaan juomani frisanten Lissabonin viimeisenä iltana Alfamassa. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, onneksi merituuli vilvoitti kuumaa terassia.
Yhteenkään suomalaiseen en ole vielä törmännyt, sen sijaan hostellin asukkaisiin ja henkilökuntaan milloin missäkin. Mukavaa, kun kaikki tervehtivät vastaan tullessaan. Kukaan ei ole varoittanut minua kävelyreittien raskaudesta tai vaaroista. Kaiketi kaikki olettavat, että näille poluille lähtevät vain oman kuntonsa tuntevat.
Porto Venere |
Maksettuani laskuni. joka oli syömisiin ja juomisiin nähden aivan liian pieni (12€), yksi bussi ohitti minut pysähtymättä ja kävelin seuraavalle pysäkille odottamaan seuraavaa La Speziaan menevää bussia. Seurakseni sain romanialaispariskunnan, jonka kanssa vaihdoin lomakokemuksia. Hypättyämme bussiin kuski kertoi, että lippu olisi pitänyt ostaa jostain kioskista. Pariskunta yritti tekstiviestillä ostaa kolme lippua, mutta he eivät huolineet rahojani, koska eivät saaneet lipuista kuittausta. Oletin La Spezian olevan bussin päättäri, mutta kun kaupunki oli jo jäämässä taakseni, ymmärsin hypätä pois kyydistä. Kävelin takaisin keskustaan päin ja löysin La Spezia Migliariana -juna-aseman, jonka automaatista ostin lipun Riomaggioreen. Oli turha lähteä etsimään Biassan bussin pysäkkiä, kun paikallisetkaan eivät sitä tienneet.
Sitten kävi taas vanhanaikaisesti, kuten minulle usein käy; lähdin junalla väärään suuntaan. Hyppäsin kyydistä Sarzanassa, tein pienen kävelylenkin viehättävän oloisessa kaupungissa ja lähdin seuraavalla junalla takaisin La Spezia Centraleen. Minulla oli kaksi minuuttia aikaa löytää oikea laituri ja ehtiä Riomaggioren junaan. Perillä kapusin mäen ylös ja ajattelin yrittää shuttle bussiin, vaikkei minulla ollutkaan siihen varausta. Kohdalle sattui vuokra-autollaan chileläistyttö, joka kyseli edullista majoituspaikkaa. Lupasin opastaa hänet Biassan hostelliini ja sain samalla ilmaisen kyydin. Vihdoin pääsin suihkuun ja pyykinpesuun.
Loppuillan vietin muiden seurassa oleskelutilassa. Dormiin oli tullut kaksi uutta asukasta. Pedatuista sängyistä päätellen varmaankin armeijan käyneitä ihmisiä.
Sitten kävi taas vanhanaikaisesti, kuten minulle usein käy; lähdin junalla väärään suuntaan. Hyppäsin kyydistä Sarzanassa, tein pienen kävelylenkin viehättävän oloisessa kaupungissa ja lähdin seuraavalla junalla takaisin La Spezia Centraleen. Minulla oli kaksi minuuttia aikaa löytää oikea laituri ja ehtiä Riomaggioren junaan. Perillä kapusin mäen ylös ja ajattelin yrittää shuttle bussiin, vaikkei minulla ollutkaan siihen varausta. Kohdalle sattui vuokra-autollaan chileläistyttö, joka kyseli edullista majoituspaikkaa. Lupasin opastaa hänet Biassan hostelliini ja sain samalla ilmaisen kyydin. Vihdoin pääsin suihkuun ja pyykinpesuun.
Loppuillan vietin muiden seurassa oleskelutilassa. Dormiin oli tullut kaksi uutta asukasta. Pedatuista sängyistä päätellen varmaankin armeijan käyneitä ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti