Lepopäivä Riomaggioressa

Vai että lepopäivä! Aamiaisen syötyäni lähdin kymmenen shuttle bussilla Riomaggioreen, kävelin varvastossuillani alas juna-asemalle ostamaan junalippua Milanoon, mitä en saanut, ainoastaan Levantoon saakka. Loppumatka tulee taas olemaan arvoitus. Istahdin puistonpenkille kirjoittamaan kortit, kävelin keskustan yläpuolelle etsimään postitoimiston ja palasin keskustaan terassioluelle.

 

Menin lounaalle Veciu Muin Ristoranteen. Tarkoitukseni oli syödä salaatti, mutta sorruin taas fritto mistoon ja erinomaiseen 5 Terre -valkoviiniin. Kortilla maksaminen ei tässä paikassa onnistunut, käteinen alkaa olla vähissä.

Kulutin vielä aikaa keskustassa, ostin tuliaisiksi sitruunasaippuoita ja lyhyen sadekuuron aikana menin pienen kirkon suojaan.

 

Kirkon vieressä oli bussipysäkki, mutta 14.26 bussia ei vain kuulunut. Kävelin mäen päälle infoon kysymään, mikä mättää ja sain tietää, että tietöiden takia bussi ei ajakaan keskustaan, vaan pyörähtää ainoastaan yläkylällä. Pikkuisen otti pattiin, mutta ei auttanut kuin kävellä flip flopeilla pari kilometriä päätien varteen ja ruveta liftaamaan. Minut keräsi kyytiinsä saksalaisrouva, joka nykyään asustaa perheensä kanssa La Speziassa. Meillä olikin mukava keskustelu kaupungin arkkitehtuurista (joka tuo minun mieleeni espanjalaiskaupungit, mutta sain siihenkin selityksen) ja hän päätti viedä minut Biassan tienhaaraan saakka, vaikka se tekikin hänelle lisämutkan.

Kotiuduttuani kävin suihkussa, huuhtaisin alusvaatteet ja heitin hyvin palvenneet Merrellit roskikseen. Ennen seuraavaa patikkareissua on joka tapauksessa ostettava uudet. Onnistuin sulkemaan itseni takapihalle, kun vein pyykkini narulle, onneksi pääovi oli auki. Hostelilla ei tainnut taaskaan olla muita kuin respan neiti ja minä. 

Viimeisen illan ikävissäni tein vielä lyhyen kävelykierroksen kotikylälläni.