torstai 21. kesäkuuta 2018

Krakova; Kazimierz ja Wawelin linna

Hannulla oli aikainen herätys, kun hän lähti järjestetylle matkalle keskitysleireille. En minäkään osannut nukkua, pulujen pulputus oli herättänyt minut jo neljältä. Ikkunat oli helteessä pakko pitää auki koko yön ja olikin mukava kuunnella mustarastasta ja satakieltä, mutta niiden lopetettua aloittivat pulut ja tungin tulpat korviin. Hannun lähdettyä nousin suihkuun ja kahvin keittoon. Ennen pahinta hellettä kävelin Galeria Krakowskaan, jonka ilmastoiduissa tiloissa oli mukava kuljeskella. Tein vähän ostoksia ja ulkoistin itseni ukkosenoloiseen säätilaan. 


Löysin Nowy Cmenyarz Źydowskin, joka olikin hiton kaukana. Hassua puhua uudesta hautausmaasta, kun vanhimmat haudat ovat 100 vuotiaita, eikä uusia juuri näkynyt.


Varjoisa hautuumaa oli mystisen viehättävä ja toi mieleeni Prahan Źiźkovin spookin hautausmaan. Tännekin pitäisi joskus eksyä huurteisena pakkasaamuna.


Kävelin junaradan alikulun kautta Kazimierziin. Opastetut ryhmät jonottivat ReMUn ulkopuolella ja jätin sen väliin. 


Menin tutun Warsztat po Polskun terassille Caesarille (ei maistunut anjovis tämänkään kastikkeessa). Olin ottanut kirjan mukaani ja luulin, että minulla on koko päivä aikaa, kun Hannu viestitti palaavansa jo yhden hoodeilla.


Kävelin ylös Wawelin linnalle. Minulle riitti sen pihalla käyskentely, en ollut edes ottanut hartiahuivia mukaani jonottaakseni katedraaliin.


Teimme treffit muurin viereiselle kantaterassillemme, sitä ennen ehdin ostaa muutamat kortit ja merkit. Vanhan kaupungin aukiolla oli joku paraati musikantteineen menossa.


Hannu oli tyytyväinen järjestettyyn retkeensä ja vaikuttunut keskitysleireillä käynnistä. Onhan niissä kerran käytävä, kun näin lähellä ollaan. Mittari näytti +32 astetta. Palasimme kämpille suihkuun ja siestalle. Juuri kun olimme illalla lähdössä ulos, alkoi ukkostaa ja sataa. Sadekuuro loppui nopeasti ja katu oli jo kuivunut, kun lähdimme liikkeelle.


Tarkoitukseni oli viedä Hannu viimeiselle Krakovan illalliselle Miód Malinaan, mutta sen sisäpihalle olisi pitänyt tehdä etukäteen pöytävaraus. Jonkun aikaa etsimme mukavaa terassia, jolle jäädä syömään ja päädyimme Pod Wawelemiin, jossa trio soitti tunnettuja kappaleita ja ruoka oli peripuolalaista. Hannu ainakin sai vatsansa täyteen suurella liha-annoksella. Nousi kunnon puhuri ja henkilökunta laski muoviseinät terassin suojaksi.


Kun lähdimme kotimatkalle, alkoi kaatosade ja suojauduimme yhden terassin varjon alle. Harmi vain, ettei siihen enää tarjoiltu kahvia.  Vanhan kaupungin aukiolla oli meneillään konsertti ja nuoriso tanssi sateessa. Mekin jatkoimme sateesta välittämättä matkaa (kun ei muutakaan voitu) ja pysähdyimme kahville Piwiarnia Warka Krakówin katetulle terassille, ennen kuin kiirehdimme loppumatkan kotiin. Sade yltyi ja tuntui jatkuvan ja jatkuvan... nukahdimme sateen ropinaan. Aamulla oli mukavan viileää kävellä asemalle odottamaan junaa lentokentälle.

2 kommenttia:

  1. Kiitos näistä postauksista! Puola on niitä viimeisiä maita Euroopassa, missä ei ole tullut vielä käytyä. Kiinnostaa kovin, etenkin tuo Krakovan seutu. Mikä ajankohta vuodesta olisi mielestäsi paras Krakovan visiitille? Mukavaa Juhannuksen aikaa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista! Tämä oli viides kertani Puolassa (Krakovassa ja Zakopanessa). Olen ollut Krakovassa pääsiäisen aikaan, heinäkuussa ja nyt kesäkuussa. Tämä oli sattumalta todella helteistä aikaa. Suunnitelmissa on käydä Krakovassa joskus joulunalusaikaan.

    VastaaPoista