Santiago de Compostela - Porto (by bus)

Söimme taas hyvän aamiaisen, pakkasimme rinkat ja menimme vastaanoton loungeen. Ulkona satoi vettä, tilasimme taksin, jonka saapuminen kesti sen verran, että sade lakkasi ja kävelimme lähimmälle bussipysäkille. Bussi 6 vei meidät juna/bussiasemalle ja kuski odotti ystävällisesti, että Pirjokin sai itsensä turvallisesti pois kyydistä. Jouduimme odottamaan hetken, ennen kuin Portoon menevän bussimme lähtölaituri ilmestyi näyttötaululle. Myös Anna ilmestyi jonottamaan samaan bussiin. Hän oli kertonut pojalleen tavanneensa suomalaisen, jolla on sama nimi kuin mummilla ja jonka tytär on myös Anna.

Bussin päättäri oli Campanhã (Sampanja, kuten Pirjo sen sinnikkäästi lausui) ja olimme kirjaimellisesti aivan pihalla. Ravasin rappuja ylös-alas todetakseni, että olimme kaukojunien asemalla. Lopulta löysimme lähijunien aseman ja Pirjokin pisti lähes juoksuksi, että ehdimme São Bentoon lähtevään lähijunaan. Perillä jätin Pirjon ostamaan junalippua huomiseksi Lissaboniin, sillä välin hain hänen jättämät turhat tavarat Porton edellisestä majoituksestamme. Henkilökunta muisti hänet hyvin ja oli huolissaan, onko hän käynyt lääkärissä. Itsepäinen suomalainen!

Haobo Porto Central

Pirjo oli varannut meidän reissumme viimeiseksi yhteiseksi yöksi mellevän parvekkeellisen privaattihuoneen Haobo Porto Central -hotellista. Majoituimme, kävin suihkussa ja lähdin hakemaan katedraalista viimeisen leiman vaelluspassiini. Kotimatkalla ostin kiinakaupasta mukaani valkoviinin, jonka vein keittiön jääkaappiin jäähtymään.

Pirjon polvi ei kestänyt enempää kävelyä ja menimme lähelle syömään. Hotellia vastapäätä on vietnamilainen paikka ja olisin halunnut vihdoin maistaa niitä kuuluisia leipiä. Paikka oli kuitenkin mennyt jo kiinni ja menimme läheiseen Taparikas-ravintolaan.

Taparikas

Viehättävä ravintola. Reissumme viimeisen yhteisen illallisen kunniaksi tilasimme tapaslajitelman kahdelle ja pullon punkkua.

Kello on vappuaattona Portossa 21.30 ja nää menee nukkumaan. Boa noite!