Merkkipäivänä mysteerimatkalle

Meillä molemmilla on jo tavaraa tarpeeksi (liikaa), siksi lahjat ovat useimmiten aineettomia. Poikkeuksena sienikuivuri, vinkvink. Kerroin Hannulle etukäteen, että luvassa on synttärimatka. Turha toivo; ei lähdetä Kreikkaan, vaan parin päivän lähimatkalle, sään salliessa Hondalla. Koordinaatit lupasin kertoa lähtöaamuna, kunhan sivulaukku on pakattu kaupunkilomaa varten ja pyörä on valmiina lähtöön. Synttärisankari saa perillä valita olutpubin ja illallisravintolan.

Maanantaina aamukahvipöydässä päivänsankaria odotti kortti, siinä oli Hämeenlinnassa oleva osoite, johon pitäisi päätyä. Sääennuste lupasi yhtä ja toista, pakkasin omaan laukkuuni myös sadetakin ja varjon. Vaatevarasto jäi varsin pieneksi yhden vuorokauden tarpeisiin.

Pyhän Laurin kirkko, Janakkala

Lähdimme matkaan ennen puoltapäivää. Viron tasaisten, viivasuorien teiden jälkeen oli mukava vaihteeksi ajella kesäisen kotimaan teitä. Matkaan ei paljon aikaa kulunut, vaikka ajoimme vanhaa tietä. Pyysinkin pientä paussia ja kurvasimme Janakkalan Pyhän Laurin kirkolle. Näitähän voisi vaikka kerätä! Hämeenlinnassa jätimme Hondan torin laidalle mopoparkkiin (tahmaa tiputtavan puun alle) ja veimme laukkumme kävelykadun varrella olevaan Hotelli Emiliaan. Saimme hetken odotella huoneemme siivousta, ennen kuin pääsimme majoittumaan.

Hotelli Emilia

Saimme kauniin parvekkeellisen huoneen valoisalla kylppärillä ja kylpytakeilla. Vaihdoimme vaatteet ja otimme lasilliset kuohuvaa, ennen kuin jalkauduimme keskustaan.

 

Olen käynyt Hämeenlinnassa vain pari kertaa; Analysten koulutustilaisuudessa ja teatterissa. Itse kaupungista minulla ei ole mitään muistikuvaa. Tämähän on kaunis kaupunki! Puistoja, kukkia, vesistöä ja vanhoja, kauniita rakennuksia.

 

Etukäteen katsomamme Olutravintola Birger ei ollut vielä auki, eikä siellä taida olla terassiakaan. Kävelimme rantaan ja jäimme Rantakasinon terassille istumaan ja nauttimaan kesäisestä kelistä. Jatkoimme kävelyä rantaa myöten Hämeen linnaan.

 

 

Kävimme Emiliassa vaihtamassa vaatteita ja kippistelemässä aulabaarissa hotellin tarjoamat kuohuvat. Sää oli edelleen lämmin, sadevarusteet olivat täysin turhaan mukana. Matka illallispaikkaan ei ollut pitkä; menimme saman kävelykadun varrella olevaan Amarilloon.

Amarillo

Alkupalat olivat pienet, mutta tosi maukkaat. Harmi, että pääruuaksi tilaamani kalasalaatti oli hieman vetinen. Hannun burgeripihvi oli herkullinen, mutta taisi olla turhan raskas, kun hän joutui istumaan yöllä vessassa.

 

Hotelli Emilia

Hotelli Emilian sijainti on erinomainen ja yö kävelykadun varrella oli hiljainen. Ainoa ääni kuului ilmastoinnista, sitä kuuntelin pitkin yötä. Kävimme kellarikerroksessa runsaalla aamiaisella. Valinnanvaraa oli yllinkyllin, harmi, etten jaksa aamuisin syödä paljoa. Ilmeisesti paikassa toimii (tai toimi ennen koronaa) yökerho, sillä kokolattiamatto oli niin tahmainen, että sandaalit tarttuivat pohjistaan parkettiin.

 

Minulla oli oma lehmä (tai lehmät) ojassa, kun aloin katsella Hannulle synttärimatkaa. Kiinnostukseni suuntautui Högforsin ruukkiin Karkkilassa, mutta mukavan majoituksen löysin Hämeenlinnasta. Siellä taas on Maija Isolan näyttely Taidemuseossa. Kolme kärpästä samalla iskulla!

 

Hämeenlinnan Taidemuseo

Maija Isola

Pidin kovasti Maija Isolan värikylläisistä tauluista. Ei ole mikään ihme, että hänet kutsuttiin suunnittelemaan Marimekon kankaita. Meidänkin hotellihuoneessa oli Isolan suunnittelemasta Unikko-kankaasta ommellut verhot. Kävin katsomassa myös Taidemuseon Tangen-kokoelman "Uusi kauneus - The New Beauty". Abstraktiset taulut neliöineen ja kuvioineen eivät innostaneet ainakaan minua.

Högforsin ruukki, Karkkila

Jos oli menomatkalla vaihtelevat maisemat, niin Karkkilaan ajettaessa Hannu sai kurvailla mäkisiä ja mutkaisia teitä. Lopella taitaa olla vallalla naapurikateus (tai kilpailu), sillä kaikki talot ja puutarhat olivat huolella hoidettuja. Ajoimme Karkkilan läpi, keskustasta löytyvät kaikki tarvittavat palvelut. Pysähdyimme ensin Fagerkullaan ihailemaan vanhoja työläisasuntoja. Ihan kuin olisi Fagervikissa tai Billnäsissä ollut!

Fagerkulla

Jätimme Hondan Tehtaan hotellin parkkipaikalle, samoin kypärät ja goretex-takit. Katsastimme pihalla kauniin Bremerin talon ja laskeuduimme Karjaanjoen varteen seuraten Koskireittiä. Kävelimme tiilisillan kautta joen toiselle puolelle, tehdasalueelle.

Bremerin talo

Koskireitti

Joessa miehet siirtelivät kookkaita kiviä, olisiko joku patoamisprojekti meneillään. Valimossa on edelleen tehdastoimintaa ja sen huomasi tuoksusta alueella kävellessään. Tienviitoissa ja sillan kaiteissa on hauskasti hyödynnetty vanhoja ratakiskoja.

Vielä tuli yksi mutka matkaan, kun kurvasimme Lohjalle. Kävin katsomassa äitiä, joka nuokkui silmät ummessa pyörätuolissaan. Kerroin kuulumiset, mahtoiko hän edes tuntea minua, kun maski päällä istuin parin metrin etäisyydessä? "Meidän" nuorimmainen - Noel - täyttää seitsemän ja aloittaa koulunkäynnin. Olin pakannut laukkuun hänen lahjansa ja saimme sen vietyä, kun poikkesimme suklaakakkukahveilla. Samalla sain onnitella myös Onnia, joka hänkin viettää tällä viikolla synttäreitään.

Mukavalle matkalle kertyi kaikkine kurveineen kilometrejä noin 300. Hannu uhkasi vuorostaan ostaa minulle syksyllä synttärilahjaksi lennot Berliiniin/Krakovaan/ Malagaan, mutta minä pidän kiinni siitä sienikuivurista.