Suomen Lasimuseo, Riihimäki

Hokuttelin Hannun (lupaamalla tarjota lounaan) ajamaan Hondalla Riihimäelle, Suomen Lasimuseoon. Kävin siellä keväällä Ritun kanssa, mutta nyt oli avautunut kesänäyttely "Aalto-maljakko - ilmiömäinen muoto". Ajoimme Riihimäelle Järvenpään, Jokelan ja Hyvinkään kautta. Kesä oli kauneimmillaan, pientareilla kukkivat lupiinit, päivänkakkarat, leinikit ja tuoksuvat pensasruusut.

Isabel Torras Aspa "Cordeme" 2022 (kierrätettyä lasia)

Valeria Tuchkova "Iris" 2023 (lämpömuovattua kierrätyslasia)

Roosa Hovikorpi "Pond" 2023 (lyijylasia)

Saga Saarinen "VENOM" 2022 (lämpömuovattua lasia)

Ilokseni museossa oli myös muita uusia näyttelyitä, jopa aivan uudenuutukaisia lasiteoksia. Aalto-näyttely kiinnosti siksikin, että talvella luimme lukupiirissä Aino A. -kirjan. Kiertelin myös perusnäyttelyt; on aina mukava löytää tuttuja, kotoisia käyttöastioita. Ja olla ylpeä suomalaisesta taidelasista. Yllätin itseni ihastumalla vaaleanpunaiseen (!) Aimo Okkolinin pieneen Lumpeenkukka-kristallimaljakkoon. Sen voisin toivoa vaikka 100-vuotislahjaksi, sähköpyörän lisäksi.

Lupaamani lounaan söimme museon Kahvila-Ravintola Klaasissa, jossa on hyvä puffetlounas. Asiakkaita oli yllättävän vähän, ei yhtään bussia parkkipaikalla. Kotiin ajoimme vanhaa Hämeenlinnantietä, poiketen siitä Hyrylään, kun Hannu halusi näyttää minulle bändin treenikämpän. Oli hieno, siellä voisi pitää vaikka (sala)tanssit. 

Kesän kirjoja:

Dan Kieran "Joutilas matkailija". Kuin minulle tehty opas! Tykkään hitaasta matkailusta, kävelen välimatkat, jos mahdollista, välttelen turistikohteita (pois sulkien kaupunkikohteet) ja nähtävyyksistäkin käyn katsomassa maisemia tai taidemuseoita, jos sattuvat kohdalle. Jos lennän, haluan tehdä mahdollisimman pitkän reissun ja mieluummin siirryn kohteesta/maasta toiseen julkisia liikennevälineitä käyttäen. 

"Hitaassa matkustamisessa ei ole kyse kiireestä ja välimatkasta - siinä on kyse mietiskelystä ja syvyydestä."

Jo kirjan luvutkin ovat kuin ohjeita hitaalle matkustamiselle:

1. Matkusta, älä vain saavu perille. "Hey man, slow down." Radiohead "The tourist"

2. Pysy kotona. "Koti on niin surullinen. Se pysyy sellaisena kuin se jätettiin, viimeisen lähtijän mukaan muotoutuneena kuin yrittäisi voittaa hänet takaisin...." Philip Larkin "Home Is So Sad"

3. Ole oma oppaasi. "Tunnen vain yhden vapauden, mielen vapauden." Antoine de Saint-Exupery

4. Hyväksy katastrofit. "Hankaluudet ovat vain väärinymmärretty seikkailu." G. K. Chesterton. "On Running After One's Hat"

5. Seuraa vaistojasi. "Toiveikas matkustaminen on parempaa kuin perille saapuminen." Robert Louis Stevenson

6. Menetä järkesi. "Intuitiivinen mieli on pyhä lahja, rationaalinen mieli on uskollinen palvelija. Olemme luoneet yhteiskunnan, joka kunnioittaa palvelijaa, mutta on unohtanut lahjan." Albert Einstein

7. Ole suurellinen. "Meistä on tullut ihmistekoja pikemmin kuin ihmisolentoja. Hidasta, niin pääset pitemmälle kuin voit kuvitellakaan." Satish Kumar "No Destination"

Pyöräilyä ja marttailua

Sunnuntaina ei saatukaan kakkua. Lohjalla nuoriso oli kesäflunssassa ja pysyimme kaukana sieltä. Lähdin fillaroimaan Nikinmäen kautta ja Kukinkaantietä pitkin Sipoon kirkoille ja Nikkilään. Hannun pyörästä katkesivat ketjut, onneksi kotiportilla, joten hän vaihtoi pyöräilyn kävelylenkkiin.

Sipoon "uudelle" kirkolle polkiessani näin jo kaukaa, että ovi oli avoinna ja sisällä paloivat valot. Muistelin, etten ole siellä sisällä käynytkään, mutta kastepuu olikin vanhastaan tuttu. Lukuisat ehtoollispikarit kertoivat, että kirkossa oli juuri päättynyt konfirmaatio. Pienen matkan päässä on vanha kirkko, jonka ovi oli yllättäen kiinni. Hetken kuluttua vahtimestari saapui uudelta kirkolta ja kertoi vanhan kirkon avautuvan 12.00 kun opas saapuu paikalle. Olen käynyt siellä niin monta kertaa, etten tarvinnut opastusta. Polkaisin Nikkilän ja Korson kautta kotiin päin.

Kotiin polkiessa tein vielä yhden lisämutkan, kun lähdin seuraamaan vanhaa Jawaa selvittääkseni, kenellä naapurilla sellainen on.

Kotiuduttuamme grillasimme pihalla koko pussillisen vihreitä paprikoita (pimientos), sillä halusin testata niitä dippiin. Illalla soseutin kermaviiliin grillatut paprikat, aurinkokuivattuja tomaatteja, fetaa, chiliä, mausteita ja yrttejä. Epämääräisen näköistä, mutta hyvän makuista.

Maanantaina polkaisin Ritulle ja sain lisää ihanaa lipstikkaa. Kuivuri pyöritti niistä laatikollisen rapsakkaa, hyvän tuoksuista maustetta talven keittoihin ja patoihin.

 

Lämpötila on noussut huimaavasti ja yötkin ovat jo lämpimiä. Tiistaina haimme Tikkurilan torilta kukat haudalle ja terassille. Päivän lenkin tein kävelemällä Honkanummelta kotiin. Matkalla keräsin ruusun terälehtiä, jotka aion kuivattaa ja tehdä niistä ruusuöljyä kuivalle iholle. Kylpyhuoneen valtaa hurmaava tuoksu, kun jätin ruusun terälehdet lämpimän lattian päälle kuivumaan. Hannu rutisti kuivatun lipstikan, eikä sitä todellakaan tullut paljon purkin pohjalle. Pitää muistuttaa itseään, kuinka vahvaa se on, joten hippunen riittää ruokaan kuin ruokaan. Siitäkin aion tehdä suolaa, kuten kuivatuista suppilovahveroista. Ilta kului pihalla puuhastellen; Hannu pesi muutamat matot ja terassin, minä keskityin ulko- ja sisäkukkien istuttamiseen ruukkuihin. Toin Honkanummelta Hannun keväällä viemän orvokin kotiin, se saa jatkaa kukintaansa pihapöydällä. Ehkä siirrän sen myöhemmin kukkapenkkiin ja se kukkii siellä tulevanakin kesänä.

 

Markku Luolajan-Mikkola ja Marianna Henriksson

Tänä kesänä emme ehdi kuin kahteen Pitäjänkirkon Laurin päiväkonserttiin. Torstaina polkaisimme kirkolle kuuntelemaan Markku Luolajan-Mikkolaa (viola da gamba) ja Marianna Henrikssonia (cembalo), jotka esittivät musiikkia Versaillesin hovista. Koska oli helteinen päivä, päätimme jo lähtiessä, että jätämme Haltialan pyörälenkin väliin. Hyvä niin, sillä Grete lähetti viestin ja kertoi tarvitsevansa lapsenvahtia. Konsertin jälkeen tulimme suoraan kotiin kotiin ja menin naapurin poikien seuraksi, kun nämä plutasivat pikkualtaassa. Hannu tuli pelaamaan sulkapalloa Danielin kanssa ja minä jouduin pomppimaan trampalle. Ihanat pojat!

Suomilive, Korso 🇫🇮🇺🇦

Suomilive-festivaali järjestettiin Korson Ankkalammella ja olihan minun varattava lippu lauantain konserttiin, kun Erja Lyytinen konsertoi näinkin lähellä. Hannua ei tämä keikka kiinnostanut. Hän heitti minut autolla hoodeille, ettei tarvinnut helteessä hikoilla. Olin harkinnut pyöräilyä, mutta pelkäsin pyörän puolesta ja jätin sen mieluummin kotiin. Fillarin olisi voinut ajaa aivan festarialueen portin ulkopuolelle, mutta sitä en etukäteen arvannut. Ilma suosi tapahtumaa, yllättävän vähän porukkaa oli kuitenkin paikalla. Ajoitin saapumiseni kello kolmeen, jolloin Marjo Leinonen & The Bublicans oli vuorossa. Sitä ennen soitti joku örrimörribändi, "laulu" kuului pitkälle alueen ulkopuolelle. Välttääkseni festarin ylihintaisen juoma- ja ruokatarjonnan tein evääksi ruisleivät ja pilkoin arbuusia muoviastiaan. Alueelle ei saanut viedä omia eväitä, jouduin syömään ne portin ulkopuolella ja tarjoilin meloniviipaleita perässä tuleville. Pikkupullon viiniä olin tyhjentänyt jo kirjaa lukien alueen ulkopuolella, sitä hevimusiikkia kuunnellen. Pullon sain täytettyä vesipisteissä kylmällä juomavedellä.

Marjo Leinonen on pysynyt vuosien saatossa kuosissaan ja ääni ihailtavan samanlaisena. Konsertissa kuultu blues ja rock pisti keski-ikäisen yleisön jammailemaan esiintymislavan edessä. Päälavan väliajalla pikkulavalla soittavien kahden bändin nimet menivät ohi korvien eikä niitä mainita lauantain ohjelmassakaan. Harmi!

Marjo Leinonen

Jiri Nikkinen - The Beatles Tribute Band

Jiri Nikkinen - The Beatles Tribute Band pisti taas jengin laulamaan ja tanssimaan. Vaikken ole koskaan fanittanut Beatlesia, versiot kuulostivat autenttisuudessaan mainioilta. Juontajana toiminut Lasse Norres muistutti Nikkisen ja tämän aiemman Clifters-bändin Vantaa-juurista. Kun siirryin pikkulavan puolella, luulin todellakin kuuntelevani jotain Beatles-äänitettä!

Shiraz Lane

Seuraavaksi päälavalle kuulutettiin "Tikkurilan omat pojat" Shiraz Lane, joista yksi taitaa asua Keravalla. Pojat pistivät porukan taas joraamaan lavan edessä. Kova bändi!

Shiraz Lanen lopetettua kansan otti haltuunsa pikkulavalla soittava bändi, jonka nimeä en todellakaan muista enkä löydä ohjelmasta. Loistava bilebändi, jonka yleisön mielestä pitäisi ehdottomasti esiintyä päälavalla!

Erja Lyytinen

Illan odotetuin kuningatar oli kuitenkin Erja Lyytinen. Todellakin lady lavalla! Maailmallakin palkittu kitaristi osaa myös laulaa. Tarvittaessa kovaa ja korkealta. Ja hän osaa myös ottaa yleisönsä. Aurinko piiloutui puunlatvojen taakse ja Lyytisen viimeisen biisiin aikana minä lähdin kävelemään kotiin päin. Alueen ulkopuolella konserttia kuunteli - jos ei nyt ihan yhtä paljon kuin sisäpuolella - runsaasti porukkaa istuen musiikista ja omista eväistä nauttien. Erja Lyytisen jälkeen olisi vielä esiintynyt Peer Günt ja ukrainalainen The Hardkiss, mutta ilta olisi muuttunut kylmäksi ja venynyt minulle liian myöhäiseksi.

Hienosti järjestetty festivaali, joka toivon mukaan saa jatkoa. Hyvää musiikkia, penkkejä pepun alle, pitkät rivit siistejä bajamajoja, joissa paperia ja käsidesiä. Vesipisteitä käsien pesuun ja vesipullon täyttämiseen, paljon roskiksia, jopa roskien kerääjiä, tosin aikuiset osallistujat eivät juurikaan roskia levittele. 

Honkanummen "alppiruusupuisto"

Tuuli tyyntyi vihdoin ja lähdin fillarilenkille. Kävin Honkanummella tsekkaamassa Hannun keväällä istuttamat orvokit, jotka öiden lämmettyä pitää vaihtaa uusiin kesäkukkiin. Yritin löytää nimikkopuumme kappelin takaa, mutta en löytänyt sitä. Onkohan se kasvanut jo niin isoksi? Jäin kiertelemään aluetta ja ihailin eri värisiä rhodopensaita, jotka vielä jaksavat kukkia komeasti. Ei tarvitse polkea Haagan tai Kontulan rhodopuistoihin asti. Poimin varjoisista paikoista kieloja, ne ovat omalla pihalla aurinkoisella paikalla jo kukkineet. Olin ajatellut pyöräillä Kalkkikalliolle ja Tikkurilan kautta kotiin, mutta poikkesinkin Helsinki Outletin Haltian myymälään. Harmi, että -70% ruutupaitoja oli enää jäljellä vain pieniä kokoja. Fillarini muovinen ketjusuoja oli jossain (pyörätelineessä?) saanut kolhun ja nyt sen takaosa punkesi pinnojen väliin. Onneksi en ollut alamäessä ja sain vauhdin pysäytettyä nopeasti. Repäisin suojan irti ja poljin kaupan kautta kotiin.

Kotona tein tonnarisalaatin ja yritin vähän huilia. Illalla lähdin metsälenkille Susan kanssa ja vaihdoimme samalla kuulumiset. Hain kaupasta mansikkapullat iltakahville, olihan lounas ollut kevyehkö. Itse en viitsi juurikaan leipoa, ettei tule syötyä liikaa makeaa.

Keskiviikkona kutsuin Ritun lounaalle. Koska hän oli ensivierailulla kodissamme, esittelin ensin talon, sen jälkeen istuimme ulos syömään Murtolan salaattia (savutonnikalalla). Myöhemmin illalla hän poikkesi vielä tuomaan lupaamansa raparperit ja puskan lipstikkaa. Raparperit pilkon taas pakastimeen (sunnuntaina saadaan Suvin kakkua), lipstikkaa silppuan seuraavana päivänä hernekeittoon.

Kesän kirjoja:

Panu Kunttu & Sanna-Mari Kunttu "Kaikki luodon linnut - kahden saaristotutkijan melontaseikkailu Pentti Linkolan jäljillä". Koronakesänä 2020 pariskunta meloo Salosta Poriin seuraten Linkolan perheen soutumatkaa 1970-luvulla. Mielenkiintoinen tarina ottaa voimakkaasti kantaa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta saariston luonnon ja linnuston monimuotoisuuteen. Yksi oikoluku lisää, niin harmittavat kirjoitusvirheet olisi saatu pois.

Onnittelut kaikille valmistuneille!

Onnea uusille ylioppilaille; Kerttu, Sinna, Tiitus ja Ida! 💓🥂🌹

Tiituksen ja Idan lakkiaiset olivat meille kesän (ehkä) ainoat viralliset juhlat. En halunnut ostaa uusia vaatteita, kun kaappi on täynnä "työperäisiä" bleisereitä, jakkuja, prässihousuja, paitapuseroita ja kenkiä. Tosin ne ovat vuosien varrella kutistuneet kaapissa, joten valitsin löysät kesähousut, vähän paremman topin ja vihkiäisissämme käyttämäni Ril'sin silkkijakun. Senkään nappi ei enää mene kiinni, mutta se ei haittaa kesäjuhlissa. Murjotut varpaani ja mustuneet varpaankynnet eivät sallineet sandaaleja, onneksi kaapin kätköistä löytyi myös lähes käyttämättömät Gaborin korkkarit. Miehillä on niin helppoa; puku päälle, jos se vielä mahtuu!

Iltapäivällä ajoimme Espooseen Idan kauniiseen lapsuudenkotiin, jossa vietettiin hänen ja Tiituksen yhteisiä lakkiaisjuhlia. Idan äiti oli järjestänyt maukkaan tarjoilun, viihdyimme valoisassa kodissa ja sen tilavalla parvekkeella tuttuja tavaten ja Idan sukulaisiin tutustuen. Samaan aikaan Lohjalla vietettiin Kertun ja Sinnan lakkiaisia.