maanantai 9. huhtikuuta 2018

Madrid

Koneessa oli pari muutakin caminolle suunnistavaa suomalaisnaista. He olivat menossa Burgosiin aloittaakseen vaelluksen sieltä. Paluulentoa he eivät olleet varanneet, sillä ilman kiirettä he palaavat ehkä junalla Suomeen. Laskeuduttuamme menin lentokenttäbussilla (5€) Atochan asemalle. 

Olisi pitänyt tutkia karttaa vähän tarkemmin, niin olisin huomannut oikotien Reina Sofia -museon vierestä Calle Atochalle. Nyt pyörin ympyrää aseman lähettyvillä, ennen kuin tajusin, ettei hostelli ole lähelläkään asemaa. Museoon oli vielä pitkät jonot, kun kuljin sen ohitse kohti entuudestaan tuttuja katuja. Sain petini siististä dormista, jossa paikalla oli vain yksi perulaispoika.

Restaurante Achuri
Lähdin kävelemään asuinalueelleni Lavapiesiin. Ilma oli kolea, mutta olihan minun otettava tervetulo-olut terassilla istuen. Ei sentään satanut, kuten oli ennustettu. Harmikseni mukava El Económico oli suljettu, johtuen ilmeisesti maanantaista. Saman kadun varrella on lukuisia ravintoloita ja baareja, valitsin Achurin, josta sain viimeisen vapaan pöydän. Ilmeisen suosiossa oleva, aika hirveän näköinen paikka jossa tunnelma oli katossa ja meteli niin kova, että musiikkia tuskin kuuli. Lyhyellä listalla ei ollut mitään muuta kalaa kuin välimerellinen salaatti, jossa oli anjovista. Sen lisäksi tilasin vielä perunat mojokastikkeella. Aivan liikaa yksin syödä. Harvoin tulee kotona juotua iltakymmeneltä vahvaa kahvia, mutta täällä se kuuluu asiaan. Palasin hostelliin pitkin pikkukatuja, joiden varsilta löytyy lisää tapaspaikkoja.

Yöllä kuului satavan ja se jatkui aamulla. Jonkun herätyskello soi 6.30, ilmeisesti mies lähti töihin. Tunnin kuluttua yläpedin nainen kolisteli menemään. Minulla ei ollut mihinkään kiire, nousin suihkuun ja aamiaiselle ennen yhdeksää. Onneksi otin hyvän kirjan matkaan mukaan. Kävelin Atochan asemalle ja jonotin junalipun Leóniin huomiselle. Valitsin 11.48 junan, että ehdin Chamartinin asemalle, josta junani lähtee. Se oli minulle uutta, että Leónin lipulla saan ilmaisen lipun paikallisjunaan. Sitä ei saa automaatista. Jonotin Renfen lippuluukulle, mutta lipun saa vasta huomenna. Siihenkin on siis varattava aikaa.

Kävelin takaisin ohi hostellini ja jatkoin Plaza Mayorille, Solille ja Tribunaliin saakka. Kävin historiallisessa museossa kysymässä suuntaa Mercado San Ildefensoon, mutta sain väärän suunnan. Alkoi olla nälkä. Palasin jälkiäni ja lähellä Plaza San Ildefensoa menin Bar Hortalezaan kuivattelemaan ja syömään tonnarileivät. Harmaahiuksisia papparaisia alkoi kerääntyä baariin lasillisille.


La Infinito
Hetken päästä löysin Mercado San Ildefenson, tai oikeastaan sisäänkäynnin sen parkkihalliin. Olin kävellyt ainakin pari kertaa sen ohi, mutta katutason vaatekaupat ja erikoisliikkeet eivät vihjanneet mistään kauppahallista, ennemminkin tavaratalosta. Kun en löytänyt rakennuksesta minkäänlaista pääsisäänkäyntiä, kävelin kotia kohti ja jäin lasilliselle La Infinitoon. Vaatteet olivat aivan märät, mutta tuntui mukavalta tietää, että jalkineet pitävät jalat kuivina. Onhan tämä hyvää harjoitusta tulevaa varten, sadeviitan säästän caminolle, niin vaatteetkin pysyvät kuivina.


Tapas y Photos
Siestan aikana sade taukosi ja takkikin ehti melkein kuivua. Piti katsoa, kuinka paljon olen tänään kävellyt, mutta askelmittarista oli patteri loppu. Tuskin kannattaa uutta hankkia, kun edessä on niin mäkistä maastoa. Kävelin El Económicoon, mutta ilta oli vasta aluillaan ja oli tyydyttävä tapaksiin. Valkoviini ei pettänyt tälläkään kertaa. Alkoi taas sataa. Kotimatkalla poikkesin Tapas y Photos -baariin. Onkohan harmaantunut baarinpitäjä ottanut kaikki seinillä olevat mustavalkoiset kuvat? En kehdannut kysyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti