Vega de Valcarce - O'Cebreiro - Hospital de la Condesa 18 km

Rukouslappuja

Heräsin kuuden aikaan, mutta en viitsinyt laittaa valoja enkä kolistella, kun Ivan nukkui huoneen toisella laidalla edelleen sikeästi. Seitsemältä kävin aamiaisella, jossa oli tarjolla jos jonkunlaista makeaa leivonnaista. Puoli kahdeksalta hipsin hiljaa menemään. Lähdin liikkeelle puhtain vaattein, jotka tosin hikistyivät ja kurastuivat jo aamupäivän aikana.

Alkoi hidas nousu kohti O'Cebreiroa (1330 mpy) läpi kauniin metsän. Polun varrella kukki kevätesikoita ryppäinä, keltaisia pieniä narsisseja ja sinisiä orvokkeja. Harmi vain, että polku laski alussa lähelle jokea, se tiesi jyrkkää nousua myöhemmin. 

O'Cebreiron jälkeinen nousu oli lumen peitossa.

Olin suunnitellut jääväni Hospital de la Condesaan (ainakin oluelle). Saavuin sinne puoliltapäivin, löysin kylästä yhden majatalon ja yhden kapakan. Riittää minulle! Albergue aukeaisi vasta yhdeltä, sitä odotellessa jätin rinkan terassille ja menin Mesón O Teariin bocadillokselle. Majoituin albergueen, myöhemmin se tulikin lähes täyteen.

Näköala alberguen terassilta

Vilkasta kylänraittia

Laastaritkin sävysävyyn (harmi että loppuvat)

Illallinen oli tarjolla seitsemältä ja lähes kaikki alberguen asukkaat saapuivat Mesón O Teariin. Pöytäseurakseni sain amerikkalaistytöt Olivian ja Karlan, jotka olivat tutustuneet toisiinsa opiskelijavaihdossa Euroopassa ja päättäneet kävellä caminon yhdessä. Olivia oli vielä lähdössä Skotlantiin vaeltamaan ja tapaamaan sukulaisiaan Norjaan ja Ruotsiin.