Arzúa - O Emplame - Lavacolla 29,2 km

Oli ihana nukkua pitkästä aikaa hyvin, oli hiljaista ja lämmintä. Laastaroin jalkani ja lähdin matkaan ennen kahdeksaa. Santiagoon oli enää 38 kilometriä. Tavoitteeni oli Pedrouzo, sen jälkeen olisi vaikea löytää yösijaa, sillä Amenalin ainoa albergue oli Mapsin mukaan lopettanut ja ainoa hotelli oli täyteen buukattu. 

Tunnin käveltyäni pysähdyin aamiaiselle ja riisuin takkini. Reitti kulki läpi metsien ja pienten kylien, joiden pihoilla kukkivat komeasti rhodot, kameliat ja magnoliat. Lannoitettahan täällä riittää.

Toisen paussin pidin O Emplamessa/Santa Irenessä ja sain palan tähän mennessä parasta perunamunakasta. 

Sen jälkeen lähdin metsäreitille ja ihmettelin, kun kilometrit kuluivat eikä Pedrouzo vaan tule vastaan. Ilmankos sain kävellä taas lähes yksin; Pedrouzoon olisi pitänyt kävellä maantien laitaa ja valitsemalla metsätien onnistuin ohittamaan 5.000 asukkaan kaupungin huomaamattani. Päädyin Hotel Amenalin pihalle, jossa tapasin suomalaisen Sarin. Pidin juomatauon ja jatkoin buranan voimalla eteenpäin.

San Paion pensionaatin olivat varanneet täyteen reppumatkalaiset. Päätin ottaa ensimmäisen majapaikan, josta löytyisi minulle yösija. Ennen Lavacollaa oli lentokenttähotellin mainoskyltti ja suuntasin sinne. Yö Hotel Garcasissa maksoi 35€, mutta olihan se mukava päästä välillä privaattihuoneeseen ja saada pehmeät froteepyyhkeet käyttöön. Päivän aikana olin ajatellut, että jaan loppumatkan kahdelle päivälle ja hidastelen kunnolla Santiagoon saakka. Nyt sitä ei tarvitse tehdä, kun matkaa on jäljellä enää kymmenkunta kilometriä. Aikaistin Santiagon varaustani vielä yhdellä päivällä ja taidankin viettää kaupungissa vain yhden yön. Näin minulle jää kolme vuorokautta aikaa kävellä Pontevedraan, mikäli sää sallii ja jalat ovat kunnossa. 

Hotellin menu del dia oli huonoin ever. Alkuun kuumaa, mautonta keittoa, jossa oli perunaa ja jotain vihreää (kaalia/purjoa). Pääruuan kanaparka oli turhaan heittänyt henkensä päästääkseen litistettäväksi ja leivitettäväksi. Jälkiruuan vaihdoin suosiolla tuplaespressoon. Ja punaviini oli tietenkin jääkaappikylmää.