Lavacolla - Santiago de Compostela 10,2 km

Hotelli taisi olla lähes tyhjä, mutta laittoivat jonkun kuorsaajan naapurihuoneeseen. Muutenkin oli kotoisa olo, kun läheiseltä lentokentältä kuului harvakseltaan koneiden nousun tai laskeutumisen ääniä. Oli mukavaa kietoutua suihkun jälkeen pehmeään pyyhkeeseen ja nukkua alasti, mihin olen kotona tottunut.

San Marcos

Halusin päästä Santiagoon aamupäivällä ehtiäkseni puolenpäivän messuun ja lähdin liikkeelle ennen kahdeksaa. Huonehintaan ei kuulunut aamiaista. Tietenkin heti kirkonkylään saavuttuani näin useiden pensionaattien ja albergueiden kylttejä, niistä ei ollut mitään mainintaa opaskirjassa. Mutta hyvä näin, olihan minun eilen pakko pelata varman päälle. San Marcosissa vietettiin ilmeisesti nimensä mukaisen evankelistan fiestaa. Kun pysähdyin pieneen baariin aamiaiselle, sinne pölähti kahville kansallispukuihin pukeutunut ryhmä, joka poistui paikalta hevosrattailla soittaen samalla kansanmusiikkia. Hain passiini leiman kappelista, jossa oli messu meneillään. Kappelin pihalle oli levittäytynyt pöytiä, joissa myytiin säkkikaupalla makeita rinkeleitä.

Kävelin Santiagoon jonkun esikaupungin läpi. Opasteet johdattivat minut suoraan katedraalille, jonka aukiolle oli kerääntynyt paljon juhlapukuista kansaa (häät?) ja paljon eri-ikäisiä lapsia tanssien musiikin tahdissa. Onneksi olin ajoissa, minulta kului aikaa löytää pyhiinvaeltajien toimisto ja jonottaa siellä saadakseni latinankielisellä nimelläni varustettu todistus (compostela) vaelluksestani. 

Katedraalin kirkossa alkoi 12.00 pyhiinvaeltajien messu. Jouduin täydessä kirkossa seisomapaikalle, josta messun loppupuolella näki hyvin savuavan "maljan" leijailevan lähes katonrajaan saakka. Lähelläni istui tuttu aussipariskunta ja messun loppupuolella kirkkoon saapuivat Patrik ja Hans, joiden kanssa halasin ja onnittelimme toisiamme urakan onnistumisesta. Elleniä en enää nähnyt.

Kirkosta poistuessani ostin sen myymälästä Camino Portugués -oppaan, kortteja ja kevyen päivärepun. Pyhiinvaeltajien toimistosta olin jo ostanut itselleni isomman simpukan, jonka olin luvannut itselleni, jos kävelen Santiagoon saakka.

Menin yhteen baariin simpukkalounaalle, ennen kuin hain rinkkani toimiston säilytyksestä. Otin Mapsin käyttöön, että löysin Hostel Seminario Menorin. Se on keskustan ulkopuolella, mikä on hyvä, mutta jouduin rasittamaan jalkojani, kun lähdin uudelleen liikkeelle ostamaan lisää laastareita.

Seminario Menor

Näköala hostellilta

Koululaiset olivat riisuneet toppatakkinsa, mummot pitivät ne vielä tiukasti päällään. Pystyin nauttimaan kaupunkielämästä vain paikoillani istuen jalkojani säästääkseni. 

Illalliselle jäin Plaza Cafetaperiaan ja annoin kanalle vielä yhden mahdollisuuden tilaamalla menu del dian. Oli kaikinpuolin parempaa kuin eilinen leivitetty hirvitys. Paikan ainoa häiriötekijä oli naapuriseurueen saksalaismies, joka puhui yhtä kovaa huutaen kuin ruotsalaiset. Caminon suoritettuani palkitsin itseni kotimatkalla yhdellä Veteranolla, kipulääkkeeksi.

Joillekin saapuminen Santiago de Compostelaan pitkän vaelluksen päätteeksi saattaa aiheuttaa tyhjyyden tunteen. Tässäkö se nyt oli? Tai onnistumisen/täyttymyksen tunteen, riippuen omista odotuksista. Minä olin ainoastaan tyytyväinen, että pääsin perille. Johtuen siitä, että olin päättänyt jatkaa vaellusta ja että vasta Pontevedrasta aloittaisin reilun kahden viikon lomaloman. Joka tapauksessa suunnittelin jo seuraavia caminoja Espanjassa/Portugalissa.