 |
| Rautaristi, La Cruz de Ferro |
Italialaistytön puhelin soitti 5.30 herätystä, hän torkutti sitä moneen kertaan. Sen jälkeen minä vasta nukahdin kunnolla ja heräsin 7.30. Turhaan oli italialaisneito herännyt niin aikaisin; hän ihmetteli Monican kanssa eteisessä, kun ulko-ovea ei ole vielä avattu. Olin aamiaisella, kun burgoslainen heräsi ja avasi ulko-oven tiukat salvat. Ei siihen mitään avainta tarvittu.
 |
| Olin siellä minäkin! |
Lähdin liikkeelle kahdeksan jälkeen, polkua kulki jo muitakin. Parin kilometrin päässä on Rautaristi, La Cruz de Ferro, jonka juurelle minäkin laskin kotoa tuomani kiven. Sen mukana jätin huolet ja murheet. Heti tuntui kevyemmältä kulkea! Ainakin seuraavaan nousuun saakka. Aasialainen mies kantoi ristin juureen kasan kiviä ja taisi niiden mukana rukoilla koko sukunsa puolesta, kivi kerrallaan.
Reitti jatkui nousujohteisesti yöllisen sateen kurastamia polkuja. Ylhäällä sumu tiivistyi pisaroiksi, en viitsinyt kaivaa sadesuojaa esiin. Metsässä kasvoi "karvaisia" puita ja villililjoja.
1500 mpy taisi olla liikaa tälle pojalle. Saavutettuani Alto Altarin (1515 mpy) alkoi jalkoihin käyvä lasku.
 |
| Aavevaeltajat |
 |
| Acebo |
Vähän ennen Aceboa saavutin Monican, joka oli taas löytänyt itselleen miesseuraa. Kävimme kaikki virvokkeilla baarissa, jonne italialaistyttökin oli pysähtynyt.
 |
| Riego de Ambrás |
Seuraavaksi kävelin läpi sunnuntain hiljentämän Riego de Ambrásin. Päiväkirjan kirjoittamisessa on sekin hyöty, että tietää monesko päivä on menossa ja mikä viikonpäivä. Toisaalta sillä ei ole caminolla juurikaan merkitystä.
 |
| Molinaseca
Saavuin yhdeltä Molinasecaan. Päivä oli ollut niin mäkinen, että päätin pysähtyä. Olin harkinnut Ponferradaan kävelyä, mutta olen jo nyt tekemääni aikataulua edellä ja jalat kaipaavat lepoa. Kävelin kylän läpi Albergue Santa Marinaan, valitsin petini yläkerrasta (7€, ei kerrossänkyjä) ja palasin keskustaan lounaalle.
Lounaan jälkeen kävelin takaisin albergueen, kävin suihkussa ja pyykillä. Olin saanut seuraa dormiin, joku jo kuorsasi pedissään. Alakerran kenkätelineessä oli niin monet Salomonit, että vein omani ulos tuulettumaan. Tänään oli caminon korkein nousu, mutta vielä on löydettävä voimia jyrkimpään; 600 》1300 mpy O'Cebreiroon.
Maksoin menu del dian ja illalla sain pöytäseurakseni kalifornialaisen 20v tytön isoäiteineen, torontolaispariskunnan ja tanskalaisen Ellenin. Linssikeiton, salaatin, spagetti Bolognesen ja jälkiruuan syötyämme kaikki vetäytyivät nukkumaan.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti