Astorga - Foncebadón 26 km

Luin illalla kirjan loppuun ja jätin sen albergueen, toivottavasti siitä on iloa jollekin suomalaisvaeltajalle. Yö oli hiljainen ja sopivan viileä. Jalkoja särki, ehkä ne kaipasivat peittoa päälleen. Kävin hammaspesulla 6.30, seitsemältä joku padre kulki toivottamassa hyvät huomenet ja sytyttämässä valot huoneisiin. Asturian Monica oli heti aamusta kovin puhelias. Runsaasta, nopeasta puheesta sain kiinni vain muutaman sanan, mutta se ei tuntunut häntä haittaavan. Lähdin liikkeelle 7.30 ja keltaiset nuolet ohjasivat minut katedraalin kautta caminolle.

Santa Catalina de Somoza

Oli vielä viileää, taivas puolipilvinen. Parin tunnin kuluttua pysähdyin Santa Catalina de Somozaan aamiaiselle. Ulkona aamuauringossa kahvitellessani Monica saapui kolmen miehen kanssa iloisesti pulisten. "Madre mia, tu es muy rapido" tyttö totesi, vaikka olin lähtenyt Astorgasta ennen häntä.

Trudy 1947 - 2011

Reitti muuttui rauhallisemmaksi, pois valtatieltä. Kuulin vähän väliä käen kukuntaa. Alkoi olla kuuma, El Gansossa riisuin takin pois. Polun varrella vanha mies myi camino-muistomerkkejä, toinen kinkkua ja juustoja. Siitä hyvät matkaeväät mukaan!

Ranskalaispari kulkee caminon käsikkäin

Upeat lumihuippuiset vuoret tuntuivat lähenevän, mitä pidemmälle päivän nousujohteinen vaellus eteni. Metsäpolut olivat kuraisia ja liukkaita. Niillä näkyi hevosen kavioiden jälkiä ( ja kakkaa).

Ylämäki tuottaa tuskaa muillekin kuin minulle. Etukäteen suunnittelin jääväni Rabanal del Caminoon, mutta olin siellä jo puoliltapäivin ja kartta lupaa huomiselle lisää nousuja. Pidin Rabanalissa juomatauon, Margareta pyyhälsi ohi ostaen vain kaupasta juoman mukaan. Koska ei satanut, päätin minäkin jatkaa seuraavaan kylään, ovathan ne kilometrit pois huomisen nousuista.

Foncebadón

Polun varrella alkoi näkyä lumikasoja, ennen kuin saavuin Foncebadóniin. Valitsin La Cruz de Fierron -alberguen, sen laaksoon antavan suuren terassin takia. Tosin ilma oli sen verran kalsea, että siinä tuskin tulee istuttua. Saavuin ensimmäisenä ja sain petini (9,50 sisältäen aamiaisen). Kävin suihkussa ja pesin pyykit. Monica saapui yhden seuralaisensa kanssa, muut olivat ehkä jatkaneet matkaa. 

Alberguen yhteistilassa on tulisija, toivottavasti saamme siihen illalla tulen. Ulkona oli sen verran aurinkoista, että pyykit saattavat kuivua ennen illan kosteutta. Päätin yhdistää lounaan ja illallisen lunneriksi ja kävin yhdessä kylän baareista syömässä kanafileet, paistetut kananmunat ja salaatin.

Aurinko paistoi illalla vielä niin kauniisti, että menin pihalle istumaan. Seurakseni sain Monican ja burgoslaisen miehen. Pyykitkin olivat kuivuneet. Ilman kirjaa ilta tuntui pitkältä. Iltakymmenen jälkeen albergueen kolistelivat ne kaksi espanjalaismiestä, joiden rinkat hoituivat perille kuljetuksella. Toki ilta kuluisi nopeammin ja mukavammin kylän baareja koluten. Pimeässä he jatkoivat pulinaansa, kunnes joku suhisi hiljaisuutta. Me muut olimme menneet nukkumaan jo yhdeksän tienoissa. Välittömästi toinen miehistä alkoi kuorsata.