Villafranca del Bierzo - Pradela - Vega de Valcarce 19 km

Villafranca del Bierzo

Tuttuun tapaan lähdin liikkeelle ilman aamiaista. En löytänyt karttakirjaankin kuvattua tienviittaa Pradelaan, vaan kävelin kilometrin verran eteenpäin tien laitaa. Palasin Rio Burdian ylittävälle sillalle ja tarkemmin katsoen löysin toiset keltaiset nuolet. Ensimmäinen nousu oli aivan killeri, puolessa välissä riisuin takkini. Olin taas yksin, joten ei ollut suotavaa saada sydänkohtausta.

Villafranca del Bierzo

Ylämäet olivat kivisiä, tasaisemmalla polku oli pehmeä ja mukava kulkea. Maisemat ja hiljaisuus korvasivat taas kaiken kärsimyksen. 

Pradelaan (930 mpy) oli kaksi vaihtoehtoista tietä, toisen minulta sulki suuri koira, joka näykki kaikkea rinkastani roikkuvaa. Oli pakko kääntyä takaisin, koira seurasi jonkun matkaa ja päädyin toista tietä pitkin Pradelan ainoaan kahvilaan aamiaiselle. Seurakseni sain kaksi amerikkalaista naista. Leideillä ei oikein ollut tietoa, mihin olivat menossa, toivottavasti kuitenkin samaan paikkaan (O'Cebreiro), mihin olivat lähettäneet laukkunsa. Heillä ei ollut karttakirjaa, ainoastaan tulosteita, joissa tuskin kerrottiin kilometrejä tai reitin sivuprofiilia. Varoittelin matkan korkeuseroista ja pituudesta parhaani mukaan. Sain kahvilasta vaelluspassini kauneimman leiman; omistajarouva piirsi sen siihen itse.

Alamäki kulki läpi vanhoja puita kasvavan metsikön, hyvä kun joku maanomistaja on antanut luvan caminolle. Reidet huusivat taas tuskasta.

Rio Pereje

Olin etukäteen suunnitellut jääväni La Portelaan, mutta kylä oli pieni tienvarsipaikka eikä juuri houkutellut. Pysähdyin oluelle tutkimaan karttaa. Missään tapauksessa en enää tässä helteessä halunnut nousta 600 》1300 mpy, vaan jätän sen mieluummin viileään aamuun. Olin jo toivonut päässeeni eroon Monican äänekkäästä porukasta, mutta eivätkö nämä tulleet samalle terassille, entistä suurempana seurueena.

Pension Fernándes

Kävelin Vega de Valcarceen, joenvarsikylään, josta löysin 8€ (sis. aamiainen) maksavan Pension Fernándesin. Jätin kaikki käyttämäni vaatteet pestäväksi ja suihkun jälkeen lähdin kylälle kävelemään. Vielä iltapäivän helteessä vaeltajia kulki kylän läpi jatkaakseen nousua. Sain pitää dormin itselläni alkuiltaan saakka, silloin sisään käveli bulgarialainen Ivan, josta ei juttuseuraa saanut. Kävin illallisella Las Rocasissa ja kun palasin pensionaattiin, Ivan nukkui jo peitto korvillaan. Luulin ikkunan takana virtaavan joen tuudittavan minut uneen, mutta virtaus oli niin kova,  että oli sama vaikka olisin nukkunut linkoavan pesukoneen vieressä.

Se on täytetty!