Barros - Pontevedra 10,5 km (last stop in my camino)

Joku yöllinen kulkija oli saanut vielä patjapaikan keittiöstä, siellä olikin taatusti rauhallista nukkua ylhäisessä yksinäisyydessä. Yöllä satoi ja sade jatkui melkein koko sunnuntain. Yksi saksalaisnaisista oli sairas ja yhteistuumin mietimme, että hänen on paras palata ystävänsä kanssa Pontevedraan, joka on niin iso kaupunki, että sieltä luultavasti löytyy lääkäriapua sunnuntainakin. Naiset tarjosivat minullekin taksikyytiä, mutta kun ei ollut mihinkään kiire, halusin kävellä vielä tämän päivän. Tulihan sadeviitallekin käyttöä. Laastaroin (4+2) jalkani ja lähdin viimeiselle osuudelle tätä caminoa. Rinkka tuntui kevyeltä, johtuiko sitten matkan lyhyydestä vai siitä, että puin enemmän vaatteita päälleni. San Amaroon käveltyäni huomasin, että Don Pulpon lisäksi kylästä löytyi kaksi muutakin kahvilaravintolaa.

Kuvia en voinut juuri ottaa, ettei puhelin kastuisi. Metsässä reitti oli aivan vettynyt yöllisen sateen jäljiltä. Sunnuntaipyöräilijät menivät isoissa ryhmissä hurjaa vauhtia ohi tai tulivat vastaan, ei luulisi olevan mikään nautinto tässä kelissä. He näyttivät taas käsimerkein, että minun pitäisi kääntyä ympäri.

Tuli mukavia juttutuokioita, kun monet kysyivät, miksi kävelen "väärinpäin". Yksi vanhempi nainen kysyi, olenko hukannut jotain. Ilmeisesti hän oli löytänyt polulta korvakuulokkeet ja epäili minun palaavan etsimään niitä.

Siniset nuolet ohjasivat kulkuani ja vasta kaupungissa otin Mapsin käyttöön. Sade piti taukoa, kun pysähdyin oluelle vähän ennen Slow City Hostelia. Ajattelin kuivattaa sadeviitan, etten kasta koko sisäänkäyntiä. Tietenkin kohta alkoi sataa vielä rankemmin.

Slow City Hostel

Pääsin taas ensimmäisenä valitsemaan petini 6h dormista. Hostelli on pieni, vain 10 petipaikkaa. Käytyäni suihkussa ja keittiössä kahvilla sain seuraa amerikkalaisista Beckystä + kahdesta nuoresta, jotka opiskelevat Madridissa. Lisäksi dormiin majoittui kaksi espanjalaista naista.

Nuoripari jäi nukkumaan, sään seljettyä lähdin kaupungille kävelemään. Ensimmäiseksi pysähdyin Timon baariin (Bar Timón) puolikkaalle pulpo-annokselle. Seuraavaksi söin caesar-salaatin La Estafetassa. Salaatin makeus tuli sultana-rusinoista. Hauska paikka; kaikki poislähtijät toivottivat minulle hyvää ruokahalua, kun jäin syömään salaattiani. Ainoan oikean (anjoviksella maustetun) caesar-salaattikastikkeen olen saanut ikävä kyllä jo lopettaneessa Bastionessa Tallinnassa.

Tänään jalkani tuntuvat hyvältä, vaikka näyttävätkin kamalilta. Alkuillasta tein vielä kävelylenkin vanhassakaupungissa. Onneksi söin jo iltapäivällä hyvin, täällä ravintolat aukeavat uudelleen vasta iltakahdeksalta.

Kaupunki vaikuttaa selvästi kalliimmalta kuin käymäni muut paikat.

Palasin hiljaiseen dormiin huilimaan ja kirjoittelemaan. Ensimmäisenä jälkeeni saapui Becky, joka kertoi olevansa kolmannella Euroopan matkallaan, tälläkin kerralla tapaamassa "camino-perhettään", jonka kanssa hän vaeltaa. Mikä mainio syy matkustaa Jenkeistä Eurooppaan!

Tehtävä suoritettu!