keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

León

Yöuni oli katkonaista, kun uudet asukkaat olivat kovin meluisia. Vielä puolenyön jälkeen joku mies kailotti puhelimeensa, kunnes italiaistyttö huomautti asiasta ja mies meni käytävälle puhumaan. Aamuseitsemältä toisen miehen puhelin soitti ja värisi herätystä herättäen kaikki muut paitsi omistajansa. Aamiaisen jälkeen meinasin saada paniikkikohtauksen, kun en löytänyt avainkorttia mistään. Kaivoin kaikki tavarani, lopulta kortti löytyi sängystä. Onko pakko tehdä ne samanvärisiksi kuin petivaatteet? 

Olin turhan aikaisin Chamartinin asemalla, mikä oli siitä hyvä, että käytävät ovat pitkiä ja kaukojunat lähtevät toisesta hallista. Yritin vaihtaa lippuni aikaisempaan Leónin junaan, mutta sellaista ei ollut.


León
Segoviassa maa oli lumen peitossa. Miten paljon sitä mahtaa olla pohjoisessa? Palenciassa kukkivat samanlaiset puut vaaleanpunaista hattaraa kuin viime keväänä vaellukseni varrella.


Leónissa paistoi aurinko. Katedraali näkyy niin kauas, että sitä kohti on helppo suunnistaa. Oli hauska huomata kaduissa caminon simpukkamerkit ja keltaiset nuolet. Sain pedin S. Maria de Carbajalista (6€) ja uuden vaelluspassin. Leima lyötiin kuitenkin vanhaan, jo lähes täyteen passiini ja aloituspaikaksi merkittiin Pamplona. Kun avasin rinkkani, huomasin heti unohtaneeni retkipyyhkeen aamupaniikissa Madridin hostelliin kuivumaan. Oli siis lähdettävä ostamaan uusi pyyhe. Sellainen löytyi urheiluliikkeestä, silti harmittaa, kun kadotin Hannulta lahjaksi saamani kalliin pyyhkeen. Olisi pitänyt pakata mukaan Ikean 4€:n retkipyyhe. Istuin aurinkoiselle aukiolle kahvittelemaan, ennen kuin palasin albergueen. 

Illalla menin naapurihotellin valkoisten liinojen ravintolaan syömään 10€:n menu del dian. Seurakseni sain saksalaisen Margaretan. Eipä sinne muita vaeltajia tullutkaan. Oli mukava jutella caminosta ja yhteisistä tutuista paikoista. Salaatti, broileri ja jäätelö maistuivat, taatusti niihin ehtii parissa viikossa kyllästyä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti