maanantai 16. huhtikuuta 2018

Molinaseca - Valtuille de Arriba - Villafranca del Bierzo 30,6 km

Matkan alussa ihailin aamuauringossa loistavia lumihuippuisia vuoria ja kävelin ohi oikeiden keltaisten nuolten, missaten samalla Jouko Tyyrin muistomerkin. Toiset keltaiset nuolet veivät minut maantien laitaa Ponferradaan. 




Ponferrada
Liian suuri kaupunki minulle, ainoastaan vanhakaupunki linnoituksineen ja kirkontorneineen viehätti. Laskeuduin raput Rio Silin varteen ja reidet lauloivat Hoosiannaa eilisen mäkisen vaelluksen jäljiltä. 
Ponferrada
Ponferrada
Matka jatkui läpi pienten asuintaajamien. Pihoilla kukkivat liljat, esikot, orvokit ja muut kevätkukat. Kirsikka- ja hedelmäpuut olivat kukassa, lampailla ja lehmillä oli pieniä lapsia.


Fuente Nuevesissa istuin tonnarimunakkaalle ja riisuin takin rinkan päälle. Aurinko alkoi lämmittää kuumasti. Ennen Cacabelosia ohitin Monican herraseuralaisineen. Kaikesta päätellen olivat tehneet jo lähempää tuttavuutta. Ohitin meluisan seurueen ja herrat huutelivat perääni jotain Santiagosta. Nimittivät minut Teresaksi.


Cacabelosissa istahdin oluelle ja riisuin pitkät housut rinkan päälle. Pierosin jälkeen matka jatkui maantien laitaa. Poikkesin siitä pidemmälle reitille Valtuille de Arribaan (arriba = ylös), joka johti taas mäkiin ja mutkiin. Ohitin käsikädessä kulkevan ranskalaispariskunnan, pitkiä päivämatkoja olivat hekin kävelleet.


Villafranca del Bierzo
Vihdoin, seitsemän tunnin vaelluksen jälkeen saavuin Villafranca del Bierzoon. Olin etukäteen katsonut oppaasta Albergue Leon (10€) ja se löytyikin kapean kujan varrelta. Sain alapedin 2h-dormista, joka on verholla erotettu 4h-dormista, jossa yöpyy kaksi naista. Kävin suihkussa, pyykillä ja hoidin jalat. Eivät näyttäneet kovin pahoilta. 


Villafranca del Bierzo
Kaivoin rinkasta ensimmäisen kerran caprit käyttöön (eivät edes kiristäneet) ja menin aurinkoiselle Plaza Mayorille. Tein kylällä kirkkokierroksen ja kun kroppa alkoi huutaa rasvaista ruokaa, istuin Restaurante Sevillan terassille pizzalle. Aurinko oli seitsemältä vielä korkealla. Kanapizza oli hyvä, mutta turhan suuri minulle. Ehkä huomenna on taas menu del dian vuoro.


Vaihdoin Santiagon majapaikan varaukseni kahta päivää aiemmaksi, olen kävellyt sen verran suunnitelmaani rivakammin. Alberguen emäntä oli ystävällisesti siirtänyt pyykkini huoneeni patterille kuivumaan. Ja mitä luksusta; sängyssä oli lakanat ja kaksi peittoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti