Hospital de la Condesa - Alto do Poio -Samos 26 km

Yö oli viileä (ei peittoja tarjolla) ja nukuin huonosti, vaikka porukka oli todella hiljaista. Vain kattoparrut narisivat omiaan, ilmeisesti tuulesta. Vasta aamun tunteina nukuin kunnolla ja heräsin, kun muut olivat jo lähteneet. Ainoastaan Budapestin poika vielä pakkasi rinkkaansa. 

Tuli upea vaelluspäivä. Aurinko lämmitti jo mukavasti, kun lähdin nousemaan Alto do Poiolle (1335 mpy). Riisuin takkini ja vaikka olenkin iloinen, että housut tuntuvat löysiltä, lohdutin itseäni, että näin korkealle minun ei tarvitse enää tällä caminolla kiivetä. Laskeuduin lumirajan alapuolelle.

Kuljin läpi maatilojen ympärilläni upea maisema ja lehmälaitumet. Reitin varrella yksi vanha täti myi paistamiaan lettuja vapaaehtoisella maksulla. Sain kiinni muita aiemmin lähteneitä ja ohitin heidät "rivakasti", sillä en halunnut kuunnella kävelysauvojen iskuja kiviin, vaivuin mieluummin omiin mietteisiini ja ajattelin terveitä, sairaita ja jo edesmenneitä läheisiä ja ystäviä.

Triacastela

Polvia kolotti vähän, en ikinä muista laittaa niihin Voltarenia, vaikka se kulkee mukanani. Tällä kerralla pakkasin rinkkaan myös purkillisen Buranaa, mitä en ole (vielä) tarvinnut. Yhden Litalginin otin alkumatkan vatsavaivoihin, jotka luultavasti johtuivat reitin varrella olevasta hanavedestä (aqua potable), jolla täytän pulloni. Pakkohan sitä on käyttää, kun mukana kulkee vain yksi retkipullo.

Saavuin Triacastelaan niin aikaisin, että pysähdyin vain virvokkeelle miettimään, mihin asti jatkan tänään. Vaihtoehtoisia reittejä oli kaksi. Minua ei suuri Sarria kiinnostanut ja koska minulla oli aikaa käytettävissäni, lähdin kävelemään kohti Samosta. Reitti oli mukava ja kuljin taas yksin, ilmeisesti muut olivat lähteneet Sarriaan.

Kuljin läpi palaneen metsän, olinko sittenkin eksynyt Kreikan Samokselle? Kun laskeuduin Lastiresiin, mikään kyltti ei varoittanut, että polku on suljettu tulvivan Oribio-joen takia. Tein turhan parin kilometrin lenkin, palasin ylös maantielle ja löysin San Martiñon kohdalla Samokseen ohjaavat keltaiset nuolet.

Luostari oli helppo löytää, sillä se tuli heti näkyviin kun olin ylhäällä polulla. Tosin jouduin kiertämään koko rakennuskompleksin, ennen kuin löysin oven albergueen.

Minä täällä ihan ypönä...

Kaikki pedit olivat vielä vapaina (vapaaehtoinen maksu), valitsin omani, kävin suihkussa ja pyykillä. Pyykit sai viedä kuivumaan "luostarin puutarhaan", eli vastapäisen baarin pihalle. Hain oluen ja istuin aurinkoon kirjoittelemaan ja käyttämään baarin wifiä. Ulkona oli paljon lämpimämpää kuin kalseassa alberguessa, onneksi minulla on kasa huopia käytettävissäni.

Bar Restaurante Albaroque

Koska menu del dia oli syötävissä koko päivän, jäin samantien Albaroqueen syömään kermaisen pehmeää kesäkurpitsakeittoa (unohdin kysyä kokilta reseptiä), mahtavan liha-annoksen (vähän toista kuin eilinen luinen ja sitkeä liha) ja jälkkäriksi paikallista juustoa. Tähän asti hienoin vaelluspäivä ja paras ruoka! Kahvilaravintola oli tosi mukava, syötyäni istuin nahalla pehmustettuun keinutuoliin kahville. Tarjoilija varoitti, että ulkona alkaa sataa ja juoksin hakemaan pyykkini sisälle. 

Abadia Mosteiro de Bendictinos

Sade lakkasi, vein pyykit albergueen, vaihdoin varvastossut sandaaleihin ja menin puoli kahdeksalta luostarin kirkkoon pyhiinvaeltajien messuun. Paikalla oli kymmenkunta ihmistä. Kirkossa oli, jos mahdollista, vielä kylmempää kuin alberguessa, ilmankos respa kehotti minua laittamaan takin päälleni. En ymmärtänyt messusta sanaakaan, siitä huolimatta se liikutti minua. Nousin, istuin ja polvistuin kun muut niin tekivät, välillä käteltiin kaikki naapurit. Rytmistä tunnistin uskontunnustuksen, jonka käänsin mielessäni suomeksi. Kävin vastaanottamassa ehtoollisleivän, viini oli haettava lähibaarista. Minusta tuntuu, että saarnan luki sama munkki/pappi, joka oli siinä tanskalaisessa camino-sarjassa.

Tein lämpimikseni kävelykierroksen kylällä ja palasin luostarin albergueen, jossa edelleen olin ainoa asukas. Isäntä lähti omaan, lämpimään kotiinsa, jätti ulko-oven lukitsematta ja lupasi, että voin lähteä niin myöhään kuin haluan.

Jäljellä 130 km Santiagoon.