Sarajevo

Ehdimme pakata ja syödä aamiaisen, ennen kuin siivooja saapui yhdeksän jälkeen. Alakerrassa asuva isäntäperheemme oli jo aiemmin lähtenyt lentokentälle. Kävelimme bussiasemalle, Sarajevon bussi lähti tasan kymmeneltä. Sää oli puolipilvinen, ei ollut liian kuuma. Maisemat olivat yhtä huikeat kuin Mostariin saapuessammekin. Upeat vuoret kohosivat joen yläpuolelle, rinteillä näkyi kuivuneita ja palaneita puiden raatoja. Molemmin puolin jokea on tuhottuja tai seulaksi ammuttuja taloja ja pikkukylien lähellä oli useita (kristittyjen ja muslimien) hautausmaita. Junarata on rakennettu joen toiselle puolelle. Matkaa nopeuttavat vuorten läpi vievät tunnelit. Jonkun matkaa ajettuamme maantiekin jatkui sillan yli joen toisella puolella ja Neretva-joki jäi taaksemme.

Saavuimme Sarajevon bussiasemalle ja Marjukka haastatteli italiaksi yhtä paikallista miestä, joka neuvoi mistä saamme ratikkaliput ja mistä ratikkamme lähtee. Hän tarjoutui paikallisoppaaksemme, mutta sanoimme pärjäävämme ilman opasta. Sitähän me olimmekin nyt, kun olimme kaikki ensimmäistä kertaa Sarajevossa. 
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/millaiset_jaljet_verinen_sisallissota_jatti_sarajevolaisnaiset_kertovat#
  

Jäimme ratikasta pois oikeassa kohdassa ja sillan ylitettyämme meitä oli vastassa mies, joka kysyi, etsimmekö majapaikkaa. Hän osoittatui isännäksemme, joka vei meidät uuteen kotiimme, Apartment Isevicaan. Kolme huonetta, keittiö, wc ja kylppäri, ei huono tähän hintaan (40€/hlö/3 yötä). Isäntämme oli tuonut meille omasta puutarhastaan korillisen omenia ja tarjolla oli myös viiniä ja olutta. Vaatteet henkareihin ja naiset ulos! Kävelimme joen toiselle puolelle ja olimme keskellä vanhaa kaupunkia ja sen basaarikujia.

Grilleistä tulvi ihania tuoksuja ja jäimme syömään Barhanan terassille. Hyvien ruokien lisäksi paikka on tunnettu myös parisivuisesta listasta erilaisia rakeja. Viereiseen pöytään istahtikin mies, jonka "Nokia-paita" herätti minun huomioni. Hän maisteli useita rakeja ja alkoi tehdä tuttavuutta kanssamme. Mies osoittautui saksalaiseksi rakifriikiksi, joka on työmatkalla Sarajevossa. 

Syötyämme hyvät annokset (kirsikkabrandyt, viini, alkupalalautanen, kolmet pääruuat yht. 18€) kävelimme basaarialueella, jossa oli myynnissä jos vaikka mitä; tinasta ja kuparista taottuja astioita, koruja, vaatteita, laukkuja ym. Jatkoimme matkaa joen vartta yhteen suuntaan ja palasimme kämpille toiseen suuntaan. 

Kahvittelimme kotona, ennen kuin ulkoistimme itsemme uudelleen. Kävimme katsomassa lähellä olevan panimoravintola Pivnica HS:n; mukavan näköinen, mutta savuinen paikka, johon ehkä palaamme joku toinen ilta.

Moskeijan kutsuja kuunnellen menimme sillan yli vanhaan kaupunkiin kiertelemään. Ostimme Konzumista ja torilta aamiastarpeet (mm. kananmunia = jaja).

Green Visions oli vastannut sähköpostiini; en tälläkään kerralla pääse vaeltamaan Lukomiriin, sillä retket on lopetettu tältä kaudelta.

Asuntomme jokaisessa huoneessa on kello, jopa kylpyhuoneessa. Siirsimme makuuhuoneen kellon keittiöön raksuttamaan yöksi. Kylpyhuone on niin hyvin varustettu (myös hammastahnaa), ettei omia pesuaineita tarvitsisi olla mukana lainkaan.