Dubrovnik

Näkymä majapaikastamme

Marjukan ja Pirjon saavuttua söimme valmistamaani broilerikeittoa ja lähdimme I-junalla kentälle. Norwegianin lähtöselvitys oli muuttunut edelliskerrasta; nyt piti skannata passikin. Turvatarkastuksesta selvittyämme kävimme kahvilla ja siirryimme lähtöaulaan. Matkalla piti taas kävellä passintarkastuksen läpi, meistä kolmesta vain minä selvisin kasvot skannaavan automaatin ohi. Lähtö oli hieman myöhässä, mutta viivästyminen kurottiin matkalla kiinni.

Tuli jotenkin vapauttava olo; huomasin unohtaneeni puhelimen kotiin, kun olin näyttänyt seuralaisilleni siitä Noelin kuvia.

Zeljka oli meitä kentällä vastassa ja saimme kyydin majapaikkaamme. Päätimme lähteä heti kauppaan ja illalliselle, vanhaan kaupunkiin tutustumisen jätimme suosiolla seuraavalle päivälle. Zeljka odotti toisia vieraita, mutta ystävällisesti hän tarjosi meille autokyytiä satamassa olevaan Konzumiin ja roudasi ostoksemme kotiin. Jäimme satamakadun varrelle syömään yhteisen pizzan ja salaatin. Bussi olisi kulkenut vierestä ja vienyt päätepysäkille aivan majapaikkamme lähettyville, mutta kapusimme rinteen ylös rappuja myöten. Tyhjensimme vaatteet laukuista ja ihailimme vielä hetken terassilla satamaan aukeavaa iltanäkymää, ennen kuin painuimme voipuneina nukkumaan. Sovimme, että aamulla ei ole mihinkään kiire. Minä sain yhdenhengen huoneen ja totesin olevani täysin saavuttamattomissa, sillä läppärini nettiyhteyskään ei jostain syystä toiminut.

Matkalla satamaan

Heräsin viideltä, suljin ikkunan ja kiskaisin kaapista peiton päälleni. Kahdeksan aikaan nuoriso kopsutteli kengillään ja herätti minut uudelleen. Odotimme heidän poistuvan paikalta ja nousimme valmistamaan aamiaista. 

Stari Grad

Aamupäivällä laskeuduimme raput satamaan, kävimme ostamassa Mostarin bussiliput lauantaille ja vaihdoimme pankissa valuuttaa (kurssi 7,59). Kävelimme vanhaan kaupunkiin ja nautimme oluet mukavaa musiikkia kuunnellen. Seuralaiseni ostivat itselleen hatut ja lähtivät kävelemään muurin ympäri, minä söin jäätelön ja kiertelin pikkukujilla. Ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi käsintehdyt korvakorut.

Stari Grad

Menimme yhdessä syömään kala-ateriat Aquariuksen yläterassille. Ennen kuin poistuimme vanhasta kaupungista, kävimme varaamassa pöydän Taj Mahalista huomisillaksi. Kävelimme takaisinkin, kun ei ollut mihinkään kiire. Zeljka keitti meille kahvit ja tuli seurustelemaan terassille kanssamme. Hän kertoi jääneensä viime lauantaina lukkojen taakse ruokakomeroon, pari tuntia huudettuaan ja koputeltuaan naapuri oli vihdoin tullut päästämään hänet ulos. Olimme huoneistossa kolmistaan ja vietimme leppoisan illan lukien ja seuraavia päiviä suunnitellen.

Joku ilmeisesti erehtyi syntymäpäivästäni ja käynnisti ilotulituksen jo torstaina klo 23.00. Toisaalta; Suomessa kello oli jo 24.00.

Perjantaina halusin ripeämpää liikuntaa, vaikka olikin kuuma, aurinkoinen päivä. Aamiaisen jälkeen kiersin Babin Kukin pitkin rantaa myötäilevää kävelyreittiä. Ystäväni tekivät oman aamulenkkinsä vanhaan kaupunkiin kävellen. Koska olin ilman puhelinta (itse asiassa varsin rentouttava tunne), sovimme treffipaikan ja –ajan vanhaan kaupunkiin. Babin Kukin kärjessä on uimarantoja, joihin ei pääse kuin kävellen tai korkeintaan polkupyörällä. Luultavasti palaan vielä joskus Dubrovnikiin, silloin voisin käydä uimassakin.

Minulla olisi ehkä ollut aikaa kiertää myös Lapad, mutta en halunnut tehdä itselleni kiirettä, vaan istuin mieluummin Tomislaville (keskustassa 35kn, sen ulkopuolella 22kn). 

Tapasimme treffipaikassa ja seuralaiseni tarjosivat minulle kuohuviinin, lahjaksi sain laventelipussin. Ostimme kadunvarsikioskista pizzapalat ja kävelimme kaupungin yläpuolella kulkevaa ”maisemareittiä” (tosin korkea muuri peitti näköalat) takaisin kämpille. Kävimme suihkussa ja istuimme hetken terassilla, ennen kuin Zeljka palasi töistä ja lähdimme alkuillasta yhdessä Srd-vuorelle ihailemaan maisemia ja auringonlaskua, joka jäi pilvien takia näkemättä. Kiersimme myös sotamuseon, jonka näin jo kolmannen kerran, mutta edelleen se jaksaa liikuttaa.

Ajoimme vanhaan kaupunkiin, jätimme auton sen yläpuolelle parkkiin ja menimme Taj Mahaliin syömään salaatit ja cevapčićit. Kotiin palattuamme istuimme vielä hetken terassilla ihaillen viimeisen kerran kaunista näkymää satamaan ja merelle.