Hvarin saari

Katamaraanin kyydissä tuli muitakin suomalaisia viettämään lomaansa Hvarille. Ohitimme satamassa huoneentarjoajat ja kävelimme niemen toiselle puolelle Apartments Julijaan, jossa Tina odottelikin meitä. Hän olisi hakenut meidät autollaan satamasta, jos olisimme soittaneet etukäteen. Olimme varanneet edullisemman alatason majoituksen terassilla, mutta saimme samaan hintaan yläkerran parvekkeellisen kaksion. 

Kävimme marketissa, vaihdoimme vaatteet ja kävelimme seuraavalle niemelle, josta laskeutuvat raput suoraan mereen. Taivas oli vetäytynyt pilveen ja vesi tuntui lämpimältä. Suihkun jälkeen otimme aperitiivit, varustauduimme sateenvarjoin ja kävelimme keskustaan. Menimme (taas) syömään Bountyyn, jonka omistaja oli muistavinaan meidät. Kotimatkalla satoi raivoisasti ja kadut tulvivat vettä. Alkoi taas tossujen kuivattelu; aika epätoivoista puuhaa ilman lattialämmitystä tai lämpöpattereita. 

Aamulla oli tuulinen poutapäivä. Aamiaisen jälkeen Hannu lähti kävellen kiertämään niemen ympäri, minä en lähtenyt linnoitukselle (neljättä kertaa), vaan kävelin keskustan rinteitä ylös, alas. Bountyn kohdalla aallot löivät yli satama-altaan ja kastelivat koko kävelykadun. Nousin sen takaa yhtä rinnettä ylös, jatkoin päätietä pitkin ja palasin keskustaan toista rinnettä alas. Hain torilta salaattiaineet ja kuivattuja viikunoita. Nousin kujia ja rappuja myöten hautausmaalle ja palasin kämpille.

Oli niin hiostava ilma, että oli pakko käydä suihkussa ja pestävä päivän pyykki. Tonnikalasalaattiin puristin tuoreen granaattiomenan siemeniä ja jälkiruuaksi oli tarjolla (melkein kuivattuja) viikunoita. Pidimme parin tunnin siestan, sen aikana taivas synkkeni uudelleen.

Illan pimennyttyä kävelimme keskustaan Pizzeria Mizarolaan, jonne oli kokoontunut myös iso suomalaisryhmä (jonkun synttäreiden viettoon). Syötyämme haimme läheisestä Konzumista vielä kirsikkaisen digestiivin. Jossain kaukana salamoi, ilma oli tuulinen, mutta kuiva. Kämpillä istuimme parvekkeelle vilvoittelemaan.

Torstai-aamukin oli tuulinen ja lämmin. Kävin aamupäivällä ostamassa seuraavan aamun lauttaliput takaisin Splitiin. Kävelin keskustan läpi ja ohitin hotelli- ja uima-alueet, jotka olivat jo hiljaisia; paikat olivat sulkeneet kauden. Rannan kävelykatu päätyi suljettuun rautaporttiin, käännyin takaisin kohti keskustaa. Ja pitihän minun käyttää kameran miniatyyrivalintaa...

Hannu oli jo palannut omalta kävelylenkiltään kämpille ja tein meille lounassalaatin tyhjentäen samalla jääkaapin.

Siestan aikana taivaanranta kirkastui ja sain houkuteltua Hannun uimaan, vielä viimeisen kerran Hvarilla, tällä reissulla. Minä menin rapuista mereen, hän rannalta. Vesi oli niin lämmintä, ettei juurikaan virkistänyt. Illalla taivas oli jo osittain tähtikirkas, kun jäimme syömään pastat rantakadun varrelle Mama Leonaan.